Jari Kol­mo­nen

Nuo­ri mies kuun­te­lee uu­ti­sia au­tos­saan mat­kal­laan töi­hin. Tä­nään kah­dek­san uu­ti­sis­sa kaik­ki uu­ti­set kuu­los­ta­vat huo­noil­ta: on ta­pah­tu­nut va­ka­va ym­pä­ris­tö­on­net­to­muus, naa­pu­ri­maa­han hyö­kän­neen suu­rem­man maan ar­mei­ja on saa­nut hal­tuun­sa uu­sia alu­ei­ta ja nuor­ten pa­hoin­voin­ti on tut­ki­jan mu­kaan li­sään­ty­nyt. Au­rin­koi­se­na jat­ku­va sää on uu­ti­sis­sa ai­noa, joka tuot­taa iloa.

Eläm­me jat­ku­vas­sa uu­tis­vir­ras­sa, jos­sa tie­toa tu­lee useis­ta läh­teis­tä. Vä­lil­lä uu­ti­set ovat hy­viä uu­ti­sia, kun asi­ois­sa ta­pah­tuu myön­tei­siä kään­tei­tä – nii­tä me toi­vom­me. Kun lä­hei­sel­lä on syn­ty­mä­päi­vä, toi­vom­me hä­nel­le on­nea ja Tai­vaan Isän siu­naus­ta. It­se­äm­me tu­lee har­vem­min on­ni­tel­tua, mut­ta sa­mo­ja asi­oi­ta toi­vo­taan it­sel­le kuin muil­le­kin.

On tur­val­lis­ta aja­tel­la maa­il­man ta­pah­tu­mien kes­kel­lä, et­tä on yk­si, jol­la kaik­ki nämä asi­at ovat hal­lus­sa. Hän tun­tee oman elä­mäm­me ja tie­tää, mi­ten se tu­lee me­ne­mään. Hän tun­tee lä­hei­sem­me, tie­tä­en, mitä he tar­vit­se­vat. Hän myös tun­tee kaik­ki maa­il­man­laa­jui­set il­mi­öt, ja ne­kin ovat Hä­nen hal­lus­saan.

Us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa tun­nus­tam­me: ”Minä us­kon Ju­ma­laan, Isään, Kaik­ki­val­ti­aa­seen”. Kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la on edel­leen näi­nä­kin päi­vi­nä Kaik­ki­val­ti­as. Hä­nel­lä on maa­il­ma täy­del­li­ses­ti hal­lin­nas­saan.

Kynt­ti­län­päi­vän psal­mi muis­tut­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta: ”Hän on Ju­ma­lam­me ajas­ta ai­kaan. Hän joh­dat­taa mei­tä ai­ni­aan.” (Ps. 48:15.) Jo­kai­nen saa luot­taa, et­tei­vät asi­at ta­pah­du täs­sä maa­il­mas­sa ai­no­as­taan Ju­ma­lan sal­li­muk­ses­ta, vaan myös Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta. Omaa elä­mää­ni jäl­ki­kä­teen miet­ties­sä­ni olen huo­man­nut, et­tä Ju­ma­la joh­dat­ti usein vii­saam­min kuin oli­sin it­se osan­nut aja­tel­la­kaan. Asi­at ovat men­neet eri ta­val­la kuin it­se suun­nit­te­lin, mut­ta ne ovat Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta men­neet pal­jon pa­rem­min.

Ju­ma­la te­kee mei­tä var­ten suun­ni­tel­mia. Mo­nel­le on tut­tu Je­re­mi­an kir­jan koh­ta, jos­sa Ju­ma­la pu­huu suun­ni­tel­mis­taan Is­ra­e­lin kan­san va­ral­le: ”’Mi­nul­la on omat suun­ni­tel­ma­ni tei­tä var­ten’, sa­noo Her­ra. ’Mi­nun aja­tuk­se­ni ovat rau­han ei­vät­kä tu­hon aja­tuk­sia: minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von.’” (Jer. 29:11.)

Ju­ma­lan suun­ni­tel­mat mei­tä ih­mi­siä koh­taan ovat hy­viä. Rak­kau­des­saan hän on lä­het­tä­nyt poi­kan­sa, jot­ta ih­mi­set pää­si­si­vät tai­vaa­seen. Jee­sus tuli maan pääl­le ih­mis­ten ys­tä­väk­si ja pe­las­ta­jak­si. ”Kai­kil­le, jot­ka ot­ti­vat hä­net vas­taan, hän an­toi oi­keu­den tul­la Ju­ma­lan lap­sik­si, kai­kil­le, jot­ka us­ko­vat hä­neen” (Joh. 1:12). Sen vuok­si jo­kai­nen saa us­koa Jee­suk­sen omien ju­lis­ta­man syn­nin­pääs­tön sa­nan omal­le koh­dal­leen.

Suun­ni­tel­mis­taan Ju­ma­la an­taa tie­toa sen, min­kä hän hy­väk­si nä­kee. Pe­las­tus­suun­ni­tel­ma on il­moi­tet­tu meil­le Ju­ma­lan Po­jas­sa. Ku­kaan ei tie­dä, mi­ten asi­at omal­la koh­dal­la tu­le­vat me­ne­mään. Em­me tie­dä si­tä­kään, mil­loin kaik­ki Ju­ma­lan suun­ni­tel­mat elä­mäm­me va­ral­le ovat to­teu­tu­neet. Tur­val­lis­ta on to­de­ta, Ju­ma­la on edel­leen Kaik­ki­val­ti­as. Se on tä­män­kin päi­vän hyvä uu­ti­nen.