Ant­ti Koi­vis­to

Jou­luun la­tau­tuu pal­jon odo­tuk­sia. Joku odot­taa yh­teis­tä ai­kaa lä­heis­ten kans­sa, toi­nen rau­hoit­tu­mis­ta it­sek­seen jou­lun sa­no­man ää­rel­le. Moni kai­paa jou­lu­kuus­ta ja mui­ta ko­ris­tei­ta, mu­siik­kia, ruo­kia, eh­kä tal­vis­ta mai­se­maa. Lap­set odot­ta­vat ja jän­nit­tä­vät usein jou­lu­lah­jo­ja.

Jou­lu­na odo­tuk­set sit­ten täyt­ty­vät ai­na­kin osit­tain – tai sit­ten jou­lun kul­ku on ihan odot­ta­ma­ton. Voi ol­la, et­tä suur­ten odo­tus­ten jäl­keen jou­tuu­kin ko­ke­maan pet­ty­mys­tä. Val­mis­te­lut uu­vut­ti­vat niin, et­tei jak­sa iloi­ta jou­lus­ta. Lah­ja ei ol­lut oi­kea. Lä­heis­ten kans­sa ei löy­ty­nyt­kään yh­teis­tä jou­lu­miel­tä.

Pet­ty­nyt kai­paa loh­du­tus­ta. Je­sa­ja lu­paa jou­lu­na lu­et­ta­vas­sa pro­fe­ti­as­sa, et­tä Her­ra on an­ta­nut kan­sal­leen loh­du­tuk­sen (Jes. 52:9).

Kuin­ka Ju­ma­la loh­dut­taa? Ju­ma­la toi­mii vas­toin in­hi­mil­li­siä aja­tuk­sia, ja sik­si hä­nen loh­du­tuk­sen­sa voi ol­la odot­ta­ma­ton­ta. Par­haat jou­lut ovat­kin syn­ty­neet juu­ri sil­loin, kun on ta­pah­tu­nut jo­tain yl­lät­tä­vää.

Ai­van odot­ta­mat­ta neit­syt Ma­ria sai tie­don lap­ses­ta, jon­ka hän syn­nyt­täi­si. En­ke­li­kuo­ro yl­lät­ti pai­me­net kes­ken yö­työn. Odot­ta­ma­ton­ta oli myös se, et­tä Ju­ma­lan poi­ka syn­tyi tal­lis­sa Ma­ri­al­le, ta­val­li­sel­le nuo­rel­le nai­sel­le.

Ju­ma­lan toi­min­ta voi al­kaa sii­tä, kun in­hi­mil­li­set odo­tuk­set lu­his­tu­vat. Sil­loin si­jaa saa sa­no­ma, joka eh­kä on jää­nyt jou­lus­sa si­vuo­saan kaik­kien mui­den jou­lu­a­si­oi­den rin­nal­la. Omiin odo­tuk­siin­sa ja it­seen­sä pet­ty­neel­le tar­jo­taan to­del­lis­ta ilo­sa­no­maa.

Ilo­sa­no­man tuo­jis­ta pu­huu myös pro­feet­ta Je­sa­ja. Hän ylis­tää sitä, ”kuin­ka iha­nat ovat vuo­ril­la ilo­sa­no­man tuo­jan as­ke­let” (Jes. 52:7). Je­sa­ja tar­koit­taa so­ta­jou­kon vies­tin­tuo­jia, jot­ka toi­vat sa­no­man so­dan voit­ta­mi­ses­ta, rau­has­ta ja pe­las­tuk­ses­ta.

Paa­va­li lai­naa Roo­ma­lais­kir­jees­sä Je­sa­jan sa­no­ja iha­nis­ta ilo­sa­no­man tuo­jan as­ke­leis­ta ja jat­kaa: ”Us­ko syn­tyy kuu­le­mi­ses­ta, mut­ta kuu­le­mi­sen syn­nyt­tää Kris­tuk­sen sana” (Room. 10:17). Näin hän ver­taa ilo­sa­no­man tuo­jaa us­ko­vai­seen ih­mi­seen, joka Py­hän Hen­gen voi­mas­ta voi ju­lis­taa muil­le Kris­tuk­sen sa­naa, ilo­sa­no­maa Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta.

Ju­ma­lan kan­sal­le ja sitä et­si­väl­le ih­mi­sel­le kuu­luu sama ilo­sa­no­ma. Se on vies­ti sii­tä, et­tä Ju­ma­la on edel­leen voi­mal­li­nen ja pi­tää lu­pauk­sis­taan kiin­ni. Syn­nin sota on voi­tet­tu, ja rau­ha on tul­lut to­dek­si Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Ju­ma­laan tur­vaa­van ei tar­vit­se pe­lä­tä, vaan hän saa luot­taa en­ke­lin kuu­lut­ta­maan ilo­sa­no­maan: ”Äl­kää pe­lät­kö! – – Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra.” (Luuk. 2:10–11.)