JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Herran siunaus kantaa

Matkaevääksi
22.5.2024 6.00

Juttua muokattu:

22.5. 12:56
2024052212565020240522060000

Eveliina Saukko

Eveliina Saukko

Las­se Ju­ti­la

Ru­koi­lem­me usein Ju­ma­lan siu­naus­ta ajal­li­sil­le hank­keil­le ja asi­oil­le. Näin on hyvä ja oi­kein ru­koil­la, sil­lä kaik­ki ajal­li­set tar­peet ovat Ju­ma­lan siu­nauk­sen va­ras­sa.

Usein suu­rin Ju­ma­lan siu­naus kät­key­tyy kui­ten­kin ih­mi­se­lä­män ko­et­te­le­muk­siin. Nii­den kaut­ta Ju­ma­la voi kir­kas­taa kas­von­sa ja tuo­da ar­mo­e­van­ke­liu­mil­laan loh­dun ja va­lon ih­mis­mie­len epä­toi­von ja synk­kyy­den ti­lal­le.

Kun ku­nin­gas Daa­vid lan­ke­si huo­ruu­den ja mur­han syn­tei­hin, hä­nen us­kon­sil­män­sä pi­me­ni­vät. Ju­ma­la kir­kas­ti it­sen­sä, kään­si kas­von­sa lan­gen­neen Daa­vi­din puo­leen ja ar­mah­ti hä­net pal­ve­li­jan­sa Na­ta­nin kaut­ta. Na­ta­nin pu­hut­te­lus­sa Daa­vi­din oma­tun­to he­rä­si, ja hän ka­tu­en tun­nus­ti syn­tin­sä.

Na­tan ju­lis­ti Daa­vi­dil­le Ju­ma­lan ar­mo­tuo­mi­on, ja Daa­vi­din omaan­tun­toon pa­la­si rau­ha. Na­ta­nin ju­lis­ta­ma tuo­mio si­säl­si täy­del­li­sen hen­gel­li­sen ar­mah­duk­sen, mut­ta sa­mal­la myös il­moi­tuk­sen syn­nin ko­vis­ta ajal­li­sis­ta seu­rauk­sis­ta Daa­vi­din ja hä­nen su­kun­sa elä­mään. (2. Sam. 12:1–14.)

Ju­ma­lan siu­naus tar­koit­taa­kin en­nen kaik­kea hen­gel­lis­tä siu­naus­ta. Ju­ma­lan sana on lamp­pu, joka va­lai­see tai­vas­tien kul­ki­jan as­ke­leet (Ps. 119:105). Tiel­tä ek­sy­neel­le ja lan­gen­neel­le Her­ran siu­naus kuu­luu lem­pe­ä­nä kut­su­na pa­ran­nuk­seen, jota Ju­ma­lan val­ta­kun­nan lä­het­ti­läät ju­lis­ta­vat Her­ran käs­kyn mu­kai­ses­ti.

Tun­te­mam­me Her­ran siu­naus on Raa­ma­tus­ta pe­räi­sin ole­va ru­kous, jo­hon ju­ma­lan­pal­ve­lus tai seu­ra­ti­lai­suus usein päät­tyy. Ju­ma­la it­se il­moit­ti nuo siu­nauk­sen­sa sa­nat Moo­sek­sel­le, Is­ra­e­lin kan­san pa­ko­mat­kal­la Egyp­tin or­juu­des­ta lu­vat­tuun maa­han (4. Moos. 6: 22–27). Se si­säl­si lu­pauk­sen Ju­ma­lan siu­nauk­ses­ta Is­ra­e­lin kan­sal­le.

Kun kan­sa tuli lu­va­tun maan ra­jal­le, Ju­ma­la an­toi kan­sal­le mah­dol­li­suu­den va­li­ta siu­nauk­sen ja ki­rouk­sen vä­lil­lä. Ky­sy­mys oli us­kos­ta ja epä­us­kos­ta. Vain ne, jot­ka us­koi­vat, pää­si­vät pe­ril­le lu­vat­tuun maa­han.

Ju­ma­lan sana ke­hot­taa ih­mis­tä va­lit­se­maan siu­nauk­sen. Ju­ma­la pu­hui kor­ven mat­kal­la suo­raan Moo­sek­sel­le, myö­hem­min lu­pauk­sen kan­sal­le pro­feet­to­jen kaut­ta, mut­ta vii­mei­si­nä ai­koi­na hän pu­huu poi­kan­sa Jee­suk­sen kaut­ta. Hä­nel­le on an­net­tu kaik­ki val­ta tai­vaas­sa ja maan pääl­lä. Hän on kuo­le­mal­laan so­vit­ta­nut kaik­kien syn­nit ja ylös­nou­se­muk­sel­laan ku­kis­ta­nut kuo­le­man val­lan ja avan­nut tien tai­vaa­seen.

Elä­vä us­ko vie tai­vaa­seen. Kan­nat­taa us­koa. Ju­ma­lan sa­nas­sa lu­va­taan, et­tä us­ko­vai­set saa­vat Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen jäl­keen kuul­la iha­nan ar­mo­tuo­mi­on: ”Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat. Te saat­te nyt pe­riä val­ta­kun­nan, joka on ol­lut val­mii­na tei­tä var­ten maa­il­man luo­mi­ses­ta as­ti.” (Matt. 25:34.)