Mika Mu­ta­nen

En­si sun­nun­tain ai­hee­na on kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Päi­vän Psal­mi ker­too ih­mi­ses­tä, joka on va­jon­nut toi­vot­to­muu­teen. Heik­kou­den het­kel­lä vi­ha­mie­het ovat käy­neet hä­nen kimp­puun­sa, hän on kuin huk­ku­va ih­mi­nen. Näin sie­lun­vi­hol­li­nen toi­mii vie­lä­kin on­net­to­muu­den het­kel­lä. Ju­ma­la al­kaa usein toi­mia sil­loin, kun ih­mi­sen voi­mat lop­pu­vat: ”Kor­keu­des­taan hän ojen­si kä­ten­sä ja tart­tui mi­nuun, hän veti mi­nut ylös sy­vis­tä ve­sis­tä” (Ps. 18:16).

Ih­mi­nen voi jou­tua epä­toi­von ti­laan myös sil­loin, kun Ju­ma­la on he­rät­tä­nyt hä­nen oman­tun­ton­sa. He­rän­nyt ih­mi­nen voi tun­tea, kuin­ka lain ja tuo­mi­on miek­ka on lyö­nyt sä­pä­leik­si kaik­ki omat ra­ken­nel­mat ja rin­nas­sa pa­laa ka­do­tuk­sen tuli. Täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa ih­mi­nen et­sii sie­lul­leen tur­vaa, ja näin hän voi löy­tää tien­sä ar­mol­li­sen Ju­ma­lan luo syn­nin­pääs­tön evan­ke­liu­min kaut­ta.

Ju­han­nuk­sen pää­hen­ki­lö, Jo­han­nes Kas­ta­ja, ju­lis­ti ka­tu­muk­sen ja pa­ran­nuk­sen saar­naa Juu­de­as­sa. Sa­moin Jee­sus ke­hot­ti ih­mi­siä pa­ran­nuk­seen ja ot­ta­maan vas­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Tä­män teh­tä­vän hän jät­ti ope­tus­lap­sil­leen ja seu­ra­kun­nal­leen maan pääl­le. Va­li­tet­ta­vas­ti saar­na syn­nis­tä ja pa­ran­nuk­ses­ta on mel­kein hä­vin­nyt kir­kon ju­lis­tuk­ses­ta. Ti­lal­le on tul­lut kai­ken hy­väk­sy­vän rak­kau­den ja su­vait­se­vai­suu­den ju­lis­tus. Min­ne on ka­don­nut Raa­ma­tun mu­kai­nen va­roi­tus syn­nis­tä ja ke­ho­tus pa­ran­nuk­seen?

Jos­kus kuu­lee ope­tus­ta, et­tä Ju­ma­laa et­si­vä ja sie­lus­saan ka­do­tuk­sen tus­kaa tun­te­va ih­mi­nen on par­haal­la pai­kal­la. Näin sa­not­tiin kau­an sit­ten erääl­le nuo­rel­le te­o­lo­gi­an opis­ke­li­jal­le, joka sie­lun­sa hä­däs­sä et­si apua eri hen­gel­li­syyk­sis­tä. Hän jou­tui­kin pa­rah­ta­maan, et­tä mi­ten ih­mi­nen voi ol­la par­haal­la pai­kal­la, kun hel­ve­tin lie­kit nuo­le­vat hä­nen sie­lu­aan. Lo­pul­ta hän löy­si rau­han us­ko­vais­ten luo­ta, vaik­ka juu­ri täs­tä jou­kos­ta hän­tä oli va­roi­tel­tu.

Jos lap­si pyy­tää lei­pää, ei lei­vän pyy­tä­mi­nen vie­lä pois­ta näl­kää. Vas­ta lei­vän saa­mi­nen ja sen syö­mi­nen pois­taa nä­län. Sa­moin sie­lun hä­dän pois­taa vain evan­ke­liu­min lei­vän naut­ti­mi­nen.