JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Avatkaa minulle vanhurskauden portit

Matkaevääksi
29.11.2023 6.00

Juttua muokattu:

27.11. 09:29
2023112709294220231129060000

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Erk­ki Jo­en­suu

Mai­jan ai­vo­kas­vai­men leik­kaus lä­hes­tyi. Edel­li­se­nä päi­vä­nä hän kul­ki et­sis­kel­len kes­kus­sai­raa­lan käy­tä­vil­lä. Hau­ta­jais­jär­jes­te­lyt­kin oli jo va­ral­ta so­vit­tu van­he­ne­van Lii­sa-äi­din kans­sa. Pöy­däl­lä oli­si­vat tu­tut lii­nat ja siu­naa­maan tu­li­si lap­suu­des­ta tut­tu us­ko­vai­nen pap­pi.

Yk­si asia vai­va­si Mai­jan miel­tä ja hä­nel­lä oli paha olo: hän kai­pa­si lap­suu­den us­ko­aan ja sen tuo­maa tur­vaa.

Ad­vent­ti­ai­ka­na muis­tam­me Jee­suk­sen vas­taa­not­ta­mi­sen tär­keyt­tä: ”Teh­kää por­tit ava­rak­si ja ovet maa­il­mas­sa kor­ki­ak­si, kun­ni­an Ku­nin­kaan men­nä si­säl­le!” (Ps. 24:9.)

Raa­mat­tu ke­hot­taa kan­so­ja ju­ma­li­suu­teen, mut­ta eri­tyi­ses­ti se kut­suu jo­kais­ta ih­mis­tä vas­taa­not­ta­maan us­kol­la Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ja käy­mään si­sään van­hurs­kau­den por­teis­ta pyy­tä­en: ”Avat­kaat mi­nul­le van­hurs­kau­den por­tit, mi­nun käy­däk­se­ni si­säl­le, kiit­tä­mään Her­raa. Tämä on Her­ran port­ti: van­hurs­kaat sii­tä käy­vät si­säl­le.” (Ps. 118:19–21.)

Sa­maan ai­kaan Mai­jan kans­sa oli sai­raa­las­sa hoi­dos­sa Timo. Hän yl­lät­tyi, kun hoi­ta­ja ker­toi jon­kun nai­sen käy­neen ky­sy­mäs­sä hän­tä. Vain hy­vin har­vat tie­si­vät hä­nen ly­hy­es­tä käyn­nis­tään sai­raa­las­sa.

Kun Mai­ja myö­hem­min saa­pui huo­nee­seen, Timo tun­nis­ti rei­lus­ti hän­tä nuo­rem­man nai­sen, joka nuo­re­na iloi­se­na tyt­tö­nä oli ol­lut usein seu­rois­sa ja Ti­mon jär­jes­tä­mil­lä lin­ja-au­to­mat­koil­la opis­to- ja ke­sä­seu­roi­hin. Nyt hän­tä ei ol­lut nä­ky­nyt seu­rois­sa enää vuo­si­kym­me­niin.

Mai­ja ha­lu­si kes­kus­tel­la. Har­taus­huo­nees­sa Mai­ja ker­toi tu­le­vas­ta leik­kauk­ses­taan ja kuo­le­man­pe­los­taan. Hän ei ol­lut val­mis kuo­le­maan.

– Mi­nun asi­a­ni ei­vät ole kun­nos­sa, mi­nun syn­ti­ni ei­vät ole an­teek­si, ku­va­si Mai­ja ju­ma­la­suh­det­taan.

Ju­ma­la kuu­lee et­si­vän ru­kouk­sen. ”Minä olen kuul­lut ru­kouk­se­si, olen näh­nyt kyy­ne­lee­si. Minä pa­ran­nan si­nut.” (2. Kun. 20:5.)

Ju­ma­la oli val­mis­ta­nut Mai­jan sy­dä­men vas­taa­not­ta­maan kun­ni­an Ku­nin­kaan, jou­lun lap­sen syn­tien an­teek­si­saa­mi­sek­si.

Timo siu­na­si Mai­jaa.

– Ole tur­val­li­sel­la mie­lel­lä. Saat us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Hän loh­dut­ti leik­kauk­seen me­ne­vää po­ti­las­ta ja ke­hot­ti luot­ta­maan Ju­ma­lan hy­vään tah­toon.

– Ei ole mi­tään hä­tää. Vaik­ka mi­ten kä­vi­si, ei tule va­hin­koa.

Mai­jan elä­mä päät­tyi muu­ta­ma päi­vä on­nis­tu­neen leik­kauk­sen jäl­keen. Ei tul­lut kui­ten­kaan va­hin­koa. Hän pää­si iki­jou­luun, tai­vaan ko­tiin.

Jou­lun lap­si, kun­ni­an Ku­nin­gas tah­too löy­tää vas­taa­not­ta­van sy­dä­men, joka kai­paa Ju­ma­lan an­ta­maa rau­haa, va­paut­ta ja iloa täs­sä elä­mäs­sä ja täy­del­li­ses­ti sit­ten tai­vaas­sa.

”Toi­von Ju­ma­la täyt­tä­köön ilol­la ja rau­hal­la tei­dät, jot­ka us­kot­te, niin et­tä teil­lä Py­hän Hen­gen voi­mas­ta oli­si run­sas toi­vo” (Room. 15:13).

Mai­jan nimi muu­tet­tu.