Anu Tofferi
Anu Tofferi
Erkki Joensuu
Maijan aivokasvaimen leikkaus lähestyi. Edellisenä päivänä hän kulki etsiskellen keskussairaalan käytävillä. Hautajaisjärjestelytkin oli jo varalta sovittu vanhenevan Liisa-äidin kanssa. Pöydällä olisivat tutut liinat ja siunaamaan tulisi lapsuudesta tuttu uskovainen pappi.
Yksi asia vaivasi Maijan mieltä ja hänellä oli paha olo: hän kaipasi lapsuuden uskoaan ja sen tuomaa turvaa.
Adventtiaikana muistamme Jeesuksen vastaanottamisen tärkeyttä: ”Tehkää portit avaraksi ja ovet maailmassa korkiaksi, kunnian Kuninkaan mennä sisälle!” (Ps. 24:9.)
Raamattu kehottaa kansoja jumalisuuteen, mutta erityisesti se kutsuu jokaista ihmistä vastaanottamaan uskolla Jeesuksen Kristuksen ja käymään sisään vanhurskauden porteista pyytäen: ”Avatkaat minulle vanhurskauden portit, minun käydäkseni sisälle, kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti: vanhurskaat siitä käyvät sisälle.” (Ps. 118:19–21.)
Samaan aikaan Maijan kanssa oli sairaalassa hoidossa Timo. Hän yllättyi, kun hoitaja kertoi jonkun naisen käyneen kysymässä häntä. Vain hyvin harvat tiesivät hänen lyhyestä käynnistään sairaalassa.
Kun Maija myöhemmin saapui huoneeseen, Timo tunnisti reilusti häntä nuoremman naisen, joka nuorena iloisena tyttönä oli ollut usein seuroissa ja Timon järjestämillä linja-automatkoilla opisto- ja kesäseuroihin. Nyt häntä ei ollut näkynyt seuroissa enää vuosikymmeniin.
Maija halusi keskustella. Hartaushuoneessa Maija kertoi tulevasta leikkauksestaan ja kuolemanpelostaan. Hän ei ollut valmis kuolemaan.
– Minun asiani eivät ole kunnossa, minun syntini eivät ole anteeksi, kuvasi Maija jumalasuhdettaan.
Jumala kuulee etsivän rukouksen. ”Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut.” (2. Kun. 20:5.)
Jumala oli valmistanut Maijan sydämen vastaanottamaan kunnian Kuninkaan, joulun lapsen syntien anteeksisaamiseksi.
Timo siunasi Maijaa.
– Ole turvallisella mielellä. Saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Hän lohdutti leikkaukseen menevää potilasta ja kehotti luottamaan Jumalan hyvään tahtoon.
– Ei ole mitään hätää. Vaikka miten kävisi, ei tule vahinkoa.
Maijan elämä päättyi muutama päivä onnistuneen leikkauksen jälkeen. Ei tullut kuitenkaan vahinkoa. Hän pääsi ikijouluun, taivaan kotiin.
Joulun lapsi, kunnian Kuningas tahtoo löytää vastaanottavan sydämen, joka kaipaa Jumalan antamaa rauhaa, vapautta ja iloa tässä elämässä ja täydellisesti sitten taivaassa.
”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo” (Room. 15:13).
Maijan nimi muutettu.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys