Ari-Pek­ka Pa­lo­la

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten pu­hu­jien ko­koon­tu­mi­nen vuo­den­vaih­tees­sa on muo­dos­tu­nut jo pe­rin­teek­si. Vuo­den­vaih­teen pu­hu­jien­ko­kouk­sia on jär­jes­tet­ty sään­nöl­li­ses­ti vuo­des­ta 1973 läh­tien.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set pu­hu­jat oli­vat ko­koon­tu­neet lu­kui­sia ker­to­ja jo en­nen vuo­den­vaih­teen pu­hu­jien­ko­kous­ten syn­ty­mis­tä. En­sim­mäi­set pu­hu­jien­ko­kouk­set jär­jes­tet­tiin suur­ten seu­ro­jen, myö­hem­min vuo­si­ko­kous­seu­ro­jen ja sit­ten su­vi­seu­ro­jen yh­tey­des­sä.

Ro­va­nie­men suu­ris­sa seu­rois­sa vuon­na 1912 käy­tiin laa­ja kes­kus­te­lu pu­hu­jien­ko­kous­ten tar­peel­li­suu­des­ta. Ant­ti Halt­tu piti nii­tä vält­tä­mät­tö­mi­nä kris­til­li­syy­den py­sy­mi­sek­si ”koos­sa, rak­kau­des­sa ja yk­si­mie­li­syy­des­sä”. Juho Mik­ko­nen kat­soi, et­tä ko­kouk­sia tar­vit­tiin, jot­ta voi­tiin ”sel­vit­tää nii­tä eri­mie­li­syyk­siä, joi­ta voi syn­tyä heik­ko­jen sa­no­jen kaut­ta”.

Eri­tyi­sen suu­ri mer­ki­tys pu­hu­jien­ko­kouk­sil­la on ol­lut kris­til­li­syyt­tä ko­e­tel­lei­den ha­jaan­nus­ten ai­ka­na. Jo Ka­jaa­nin suu­ris­sa seu­rois­sa vuon­na 1913 pu­hu­jat kes­kus­te­li­vat kah­te­na il­ta­na tun­ti­kau­sia asi­ois­ta, ”jois­sa tie­det­tiin ikä­vyyk­siä ol­leen”. Py­rit­tiin sii­hen, ”et­tä rak­kau­den hen­ki sai­si val­li­ta ja et­tä ku­kin nöy­ryy­des­sä pi­täi­si tois­ta it­se­ään pa­rem­pa­na”. Kes­kus­te­luis­sa pääs­tiin so­vin­toon, ja kris­til­li­syyt­tä uhan­nut ha­jaan­nus väl­tet­tiin sil­lä ker­taa. Se to­teu­tui kui­ten­kin 20 vuot­ta myö­hem­min.

Lue kes­ki­viik­ko­na il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä pu­hu­jien­ko­kous­ten jär­jes­tä­mi­sen vai­heis­ta tä­hän päi­vään as­ti.