Utajärvellä asuvat Irmeli ja Antti Koistinen ovat avanneet kotinsa perhehoitoa tarvitseville. Perhehoito on ikäihmisten, vammaisten ja lasten hoivan ja huolenpidon järjestämistä perhehoitajan kodissa. Talon asukas Anni Palokangas (kuvassa vas.) kertoo, että hän on saanut perhehoidosta virkistystä ja vaihtelua arkeensa.
Perhehoito soveltuu niille jotka eivät tuettuna selviydy kotona, mutta eivät myöskään tarvitse laitoshoitoa. Se voi olla jatkuvaa tai lyhytaikaista. Lyhytaikainen perhehoito tarjoaa esimerkiksi toipumispaikan sairaalajakson jälkeen tai mahdollisuuden sijaishoitoon omaishoitajan loman aikana.
Kurssilta intoa perhehoitotyöhön
Antti Koistinen kohtasi lähihoitajaksi opiskellessaan vanhuksia, jotka tarvitsivat juuri tämäntapaista paikkaa. Kun Oulunkaaren kuntayhtymä kymmenen vuotta myöhemmin aloitti perhehoitotyöhön valmentavan kurssin Pudasjärvellä, päättivät Antti ja Irmeli osallistua kurssille.
– Kun vuonna 2014 perhehoitovalmennukseen haettiin perheitä, halusimme lähteä mukaan ja katsoa mitä perhehoito voisi meille antaa, kuvailee Irmeli.
Tällä hetkellä Antin ja Irmelin kodissa asuu sekä pitkäaikaisia että lyhytaikaisia asukkaita. Heidän kodissaan on mahdollisuus myös vammaispalveluun. Kotisairaanhoitajakin käy tarvittaessa. Varsinkin pitkäaikaisiin asukkaisiin kehittyy lämmin suhde, he ovat kuin perheenjäseniä.
Palaute on voimavara
Perhehoitotyössä Irmeli pitää erityisesti siitä, että saa olla kotona ja tehdä työt omalla tavallaan, kuten kotona tavataan tehdä. Hoidettavien vilpitön myönteinen palaute on voimavara.
– Ahkeruus, ilo ja myönteinen elämänasenne ja mutkaton suhtautuminen asioihin ovat talon tavaramerkkejä, kertoo talon asukas Anni Palokangas.
Toisaalta perhehoito sitoo kokonaisvaltaisesti, ja se on Irmelin mukaan työn raskaimpia puolia. Nykyisin Irmeli kantaa työstä suuren vastuun, koska Antti on tapaturman seurauksena työkyvytön. Vapaapäivät, kolme päivää kuukaudessa, on lomailtava kodin ulkopuolella, jotta irtaantuminen työstä on mahdollista.
Virkistystä perhehoidosta
Anni Palokangas kokee, että perhehoito on tällä hetkellä juuri sopiva huolenpidon muoto hänelle. Sen kautta hän on saanut virkistystä ja vaihtelua arkeensa. Anni iloitsee myös siitä, että hänen oma perheensä saa hengähtää sillä välin, kun hän on perhehoidossa.
Anni pitää Taivaan Isän lahjana sitä, että on ohjautunut perhehoitoon uskovaiseen kotiin.
– Se on tuonut suurta iloa, turvaa ja lohdutusta. Miten tärkeää on ollut se, että siunaavat kädet ovat olleet aina lähellä.
Antin ja Irmelin koti on koti jokaiselle sen asukkaalle. Perheessä eletään uskovaisen kodin arkista elämää toisia kunnioittaen, vaikka usko ei olekaan kaikilla asukkailla sama. Yhteisessä kodissa jokaisella on oma paikkansa ja tarvittaessa myös mahdollisuus omaan rauhaan.
Teksti: Liisa Karppinen
Kuva: Torsti Vuorma
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys