Leo Väy­ry­nen

Pää­si­äi­nen on kirk­ko­vuo­den kes­kus, jos­ta las­ke­taan ai­kaa sekä taak­se- et­tä eteen­päin. Kos­ka Kris­tuk­sen kuo­le­ma ja ylös­nou­se­mus ovat sa­man pe­las­tus­te­on osia, nii­tä juh­lit­tiin al­ku­aan sa­ma­na päi­vä­nä. Vas­ta 300-lu­vul­la pit­kä­per­jan­tai er­ka­ni eril­li­sek­si juh­la­päi­väk­si.

Pää­si­äis­jak­soon kuu­luu kol­me vai­het­ta: val­mis­tau­tu­mi­nen eli paas­to­nai­ka, pää­si­äi­nen ja hel­lun­tai­hin as­ti kes­tä­vä jäl­ki­juh­lan ai­ka. Pää­si­äis­jak­son kes­kuk­sen muo­dos­taa ris­tin ja ylös­nou­se­muk­sen pää­si­äi­nen.

Paas­to­nai­kaa edel­tää run­saan kah­den vii­kon ajan­jak­so, joka muo­dos­taa siir­ty­mä­vai­heen lop­pi­ai­sa­jas­ta paas­to­nai­kaan. Tämä ai­ka on tar­peen paas­toon val­mis­tau­tu­mi­ses­sa sekä paas­ton mer­ki­tyk­sen ja si­säl­lön opet­ta­mi­ses­sa. Van­han kan­san elä­mäs­sä ai­ka Nuu­tin päi­väs­tä las­ki­ai­seen kä­sit­ti sel­kä- eli här­kä­vii­kot, jol­loin teh­tiin kes­ki­tal­veen ajoit­tu­via töi­tä. Kynt­ti­län­päi­vää pi­det­tiin yh­te­nä tal­ven tai­te­koh­ta­na.

Las­ki­ais­sun­nun­tain nimi tu­lee pää­si­äis­tä edel­tä­vään paas­toon las­keu­tu­mi­ses­ta. Jee­suk­sen jul­ki­nen toi­min­ta saa­vut­ti kään­ne­koh­tan­sa ja va­el­lus Je­ru­sa­le­miin, koh­ti kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa, al­koi. Mut­ta juu­ri täl­lä tiel­lä Ih­mi­sen Poi­ka kir­kas­tet­tiin.

Paas­ton ai­ka al­kaa

Las­ki­ais­sun­nun­tai, -maa­nan­tai ja -tiis­tai ovat rie­ha­kas­ta kar­ne­vaa­li­ai­kaa. Sen viet­toon on siir­ty­nyt ai­nek­sia esik­ris­til­li­ses­tä ke­vään ja he­del­mäl­li­syy­den juh­lin­nas­ta.

Suo­ma­lai­nen muun­nos kar­ne­vaa­li­juh­lis­ta ovat las­ki­ais­tiis­tain mä­en­las­kut ja ras­vai­set ruo­at: her­ne­keit­to, ras­va­ries­ka ja las­ki­ais­pul­la. Las­ki­ais­tiis­tai­na on syö­ty vie­lä tu­ke­vas­ti en­nen siir­ty­mis­tä ras­vat­to­miin paas­to­ruo­kiin. Car­ne vale tar­koit­taa ’hy­väs­ti liha’.

Pää­si­äis­tä edel­tä­vä paas­to al­kaa var­si­nai­ses­ti las­ki­ais­sun­nun­tai­ta seu­raa­va­na kes­ki­viik­ko­na, jota kut­su­taan tuh­ka­kes­ki­vii­kok­si. Paas­to kes­tää 40 ar­ki­päi­vää.

Paas­to­nai­ka hui­pen­tuu hil­jai­seen viik­koon. Pää­si­äi­se­nä paas­to vaih­tuu iloi­sek­si Jee­suk­sen ylös­nou­se­mi­sen juh­lak­si. Ku­vaa­vas­ti las­ki­ai­nen tar­koit­taa paas­toon las­keu­tu­mis­ta ja pää­si­äi­nen paas­tos­ta pää­se­mis­tä.

Pää­si­äis­tä edel­tä­vä paas­to kut­suu ih­mis­tä tut­ki­maan it­se­ään ja us­ko­maan syn­tin­sä an­teek­si. Se ke­hot­taa osoit­ta­maan kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan tah­dol­le ja kan­ta­maan ris­tiä. Paas­to kut­suu kers­ka­ku­lu­tuk­ses­ta koh­tuul­li­seen elä­män­ta­paan, aut­ta­maan puut­tees­sa ole­via ja kan­ta­maan vas­tuu­ta luon­nos­ta. Lu­te­ri­lais­ten ruo­ka­va­li­o­ta paas­to­nai­ka ei ole juu­ri muut­ta­nut. Mart­ti Lut­he­rin mu­kaan paas­to­a­mi­nen on ”hyvä ul­ko­nai­nen tapa”, mut­ta sen avul­la ei an­sai­ta au­tuut­ta ei­kä se kor­vaa us­koa.

Hil­jen­ty­en koh­ti ris­tiä

Pal­mu­sun­nun­tai­na seu­ra­kun­ta läh­tee seu­raa­maan Va­pah­ta­jan elä­män vii­mei­siä vai­hei­ta. Sen ja 1. ad­vent­ti­sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tit ker­to­vat sa­mas­ta ta­pah­tu­mas­ta, Jee­suk­sen tu­los­ta vii­mei­sen ker­ran Je­ru­sa­le­miin.

Pal­mu­sun­nun­tai­na al­kaa paas­to­na­jan vii­mei­nen viik­ko, jota on kut­sut­tu suu­rek­si vii­kok­si, ty­min­tä­vii­kok­si (ru. dym­mel­vec­ka) tai pii­na­vii­kok­si Jee­suk­sen ko­vien kär­si­mys­ten vuok­si. Kos­ka Kun­ni­an Ku­nin­kaan alen­nus­tie­tä so­pii seu­ra­ta hil­jen­ty­en, pu­hu­taan myös hil­jai­ses­ta vii­kos­ta.

Kii­ras­tors­tai muo­dos­taa pää­si­äis­jak­son kään­ne­koh­dan. Tuh­ka­kes­ki­viik­ko­na al­ka­nut ka­tu­mu­sai­ka päät­tyy kii­ras­tors­tain eh­tool­lis­ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen. Se muo­dos­taa kei­das­het­ken hil­jai­sen vii­kon vie­tos­sa. Raa­ma­tul­li­se­na pää­ai­hee­na on eh­tool­li­sen aset­ta­mi­nen.

Vii­mei­se­nä yh­des­sä­o­loil­ta­na Jee­sus naut­ti op­pi­lait­ten­sa kans­sa juu­ta­lais­ten pää­si­äi­sen­viet­toon kuu­lu­van ate­ri­an. Sen yh­tey­des­sä hän aset­ti uu­den lii­ton sak­ra­men­tin, eh­tool­li­sen.

Raa­ma­tun­teks­tit va­lot­ta­vat alt­ta­rin sak­ra­men­tin ri­kas­ta si­säl­töä. Se on uu­den lii­ton Ju­ma­lan kan­san ate­ria, Jee­suk­sen uh­ri­kuo­le­man muis­to ja us­kon vah­vis­tu­sa­te­ria. Eh­tool­lis­pöy­däs­sä tun­ne­taan iloa ja kii­tos­ta pe­las­tuk­sen lah­jas­ta sekä yh­teyt­tä Kris­tuk­seen ja toi­siin us­ko­vai­siin. Eh­tool­li­nen on myös toi­von ate­ria, jota sä­vyt­tää tai­vaal­li­sen juh­lan odo­tus.

Eng­lan­nin kir­kos­sa kii­ras­tors­tai­ta kut­su­taan jal­ko­jen pe­sun tors­taik­si sik­si, et­tä Jee­sus eh­tool­li­sen aset­ta­mi­sen yh­tey­des­sä pesi op­pi­lait­ten­sa ja­lat. Hän ha­lu­si tar­jo­ta esi­ku­van sii­tä, mi­ten kris­tit­ty­jen tu­lee ra­kas­taa ja pal­vel­la toi­si­aan. Jal­ko­jen­pe­su­se­re­mo­ni­aa ei evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa toi­mi­te­ta mes­sun yh­tey­des­sä ku­ten ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa.

Pit­kä­per­jan­tain sa­no­ma ju­lis­taa: Kris­tus on kuol­lut mei­dän edes­täm­me. Hä­nen so­vi­tus­työn­sä on täy­tet­ty. Pit­kä­per­jan­tai oli en­ti­sai­kaan an­ka­ra paas­to­päi­vä, jota tuli viet­tää hil­jai­ses­ti ko­to­na Kris­tuk­sen kär­si­myk­siä aja­tel­len. Ei so­pi­nut nau­raa, hu­vi­tel­la ei­kä vie­rail­la naa­pu­reis­sa, vaan piti mu­reh­tia ko­to­na hil­jai­suu­des­sa Jee­suk­sen kuo­le­maa ja omaa syyl­li­syyt­tä sii­hen. Pai­koin lap­sia piis­kat­tiin Jee­suk­sen kär­si­mys­ten ha­vain­nol­lis­ta­mi­sek­si.

Kan­san us­ko­muk­sis­sa se ai­ka, jon­ka Jee­sus oli hau­das­sa, oli pa­ho­jen voi­mien tem­mel­ly­sai­kaa. Nii­tä vas­taan suo­jau­dut­tiin tai­ka­me­noin. Lan­ka­lau­an­tai­ta ra­joit­ta­vi­na öi­nä tu­le­via asi­oi­ta py­rit­tiin en­nus­ta­maan ja nii­hin yri­tet­tiin vai­kut­taa sa­maan ta­paan kuin uu­den­vuo­de­nyö­nä. Mää­rä­o­sis­sa maa­ta pää­si­äis­noi­dat ko­et­ti­vat va­ras­taa naa­pu­rien na­ve­tois­ta kar­ja- ja voi­on­nea tai­ka­me­noin ja va­hin­goit­ta­mal­la eläi­miä.

Pää­si­äi­syö­nä noi­tien us­kot­tiin len­tä­vän pi­run luo noi­ta­sa­pat­tia viet­tä­mään. Sen tor­ju­mi­sek­si pol­tet­tiin kit­ke­rää sa­vua tuot­ta­via pää­si­äis­val­kei­ta eli -kok­ko­ja. Nii­den us­kot­tiin tuo­van myös hy­vän sa­to­vuo­den. Pää­si­äis­val­ke­at pa­la­vat pai­koin vie­lä­kin, vaik­ka nii­den van­ha us­ko­mus­poh­ja on unoh­tu­nut.

Au­rin­ko nou­see ylös

Au­rin­ko on ylös­nous­seen Her­ran ver­taus­ku­va, ja au­rin­gon­nou­su sym­bo­loi hä­nen kuol­leis­ta nou­se­mis­taan. Myös pää­si­äi­syön mes­sus­sa sy­ty­tet­tä­vät kynt­ti­lät ku­vaa­vat nou­se­vaa au­rin­koa ja kuo­le­man pi­mey­den väis­ty­mis­tä. Luon­to­kin rie­muit­see Kris­tuk­sen voi­tos­ta. En­ti­sai­kaan väki nou­si pää­si­äi­saa­mu­na kat­so­maan ilos­ta tans­si­vaa au­rin­koa. Au­rin­koi­sen pää­si­äi­sen kat­sot­tiin en­nus­ta­van hy­vää vuo­den­tu­loa.

Pää­si­äis­päi­vä­nä rie­mu kai­kuu seu­ra­kun­nas­sa: Kris­tus on ylös­nous­sut! Tuo sa­no­ma on kris­til­li­sen us­kon ydin ja pe­rus­ta. En­ke­lin vies­ti saa­vut­taa tyh­jän hau­dan edes­sä sei­so­vat ope­tus­lap­set. Kris­tus on he­rä­tet­ty kuol­leis­ta, esi­koi­se­na nii­den jou­kos­ta, jot­ka ovat kuol­leet. Hän on voit­ta­nut kuo­le­man, syn­nin ja ka­do­tuk­sen val­lan. Ylös­nou­se­mus vah­vis­taa, et­tä Jee­sus on Ju­ma­lan Poi­ka.

Toi­se­na pää­si­äis­päi­vä­nä muis­te­taan ylös­nous­seen Jee­suk­sen il­mes­ty­mi­siä Em­mauk­sen tie­tä kul­ke­neil­le ope­tus­lap­sil­le ja muu­ta­mil­le nai­sil­le. Mat­teus ker­too, et­tä Jee­suk­sen hau­dal­ta läh­ti liik­keel­le myös epä­us­kon vies­ti, jon­ka mu­kaan Jee­sus ei nous­sut kuol­leis­ta, vaan ope­tus­lap­set va­ras­ti­vat hä­nen ruu­miin­sa hau­taa var­ti­oi­nei­den so­ti­lai­den nuk­ku­es­sa. Kui­ten­kin il­mes­tyk­set va­kuut­ti­vat ope­tus­lap­set Jee­suk­sen kuol­leis­ta nou­se­mi­ses­ta ja jat­ku­vas­ta läs­nä­o­los­ta.

Tie­sit­kö pää­si­äis­päi­vien ni­mien taustoja?

Pää­si­äi­nen on uu­dis­sa­na, joka viit­taa paas­tos­ta pää­se­mi­seen. Useis­sa kie­lis­sä Kris­tuk­sen ylös­nou­se­mi­sen juh­lan nimi on joh­dan­nai­nen pe­sah-juh­las­ta, jota juu­ta­lai­set ovat viet­tä­neet Egyp­tin or­juu­des­ta va­pau­tu­mi­sen muis­tok­si ja jon­ka vie­ton ai­koi­hin Jee­sus kuo­li ja nou­si kuol­leis­ta. Sana pe­sah juon­tuu hep­re­an ohi kul­ke­mis­ta tar­koit­ta­vas­ta ver­bis­tä. Kuo­le­man en­ke­li ohit­ti Egyp­tis­sä ne ta­lot, joi­den ovien pih­ti­pie­let oli si­vel­ty pää­si­äis­lam­paan ve­rel­lä.

Tuh­ka­kes­ki­viik­ko on saa­nut ni­men­sä säk­kiin pu­keu­tu­mi­ses­ta ja tuh­kan si­rot­ta­mi­ses­ta pään pääl­le. Ne oli­vat ka­tu­muk­sen ja pa­ran­nuk­sen il­mauk­sia jo raa­ma­tul­li­sel­la ajal­la ja myö­hem­min ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa. Tuh­ka ku­vaa elä­män ka­to­a­vai­suut­ta ja sa­mal­la evan­ke­liu­mia, joka puh­dis­taa syn­nis­tä.

Kii­ras­tors­tai-ni­men taus­tal­la on ol­lut ruot­sin sana skära, puh­dis­taa. Kan­sa­nus­ko­muk­sis­sa kii­ra on tar­koit­ta­nut pa­haa, joka tu­lee kar­kot­taa pi­ha­pii­ris­tä tai­ka­me­noin. Var­hais­kir­kos­sa seu­ra­kun­nan yh­tey­des­tä jon­kin rik­ko­muk­sen ta­kia pois­sul­je­tuil­le ja tie­tyt ka­tu­mus­har­joi­tuk­set suo­rit­ta­neil­le an­net­tiin kii­ras­tors­tai­na syn­nin­pääs­tö.

Pit­kä­per­jan­tai on kään­nös­lai­na ruot­sis­ta. Sa­naa pit­kä Jee­suk­sen pit­kään jat­ku­nei­den kär­si­mys­ten vuok­si käy­te­tään ylei­ses­ti ny­kyi­sin vain Poh­jois­mais­sa. Päi­vää on useis­sa slaa­vi­lais­kie­li­sis­sä ja un­ka­ris­sa ja vi­ros­sa kut­sut­tu suu­rek­si per­jan­taik­si ja mo­nis­sa ro­maa­ni­sis­sa kie­lis­sä py­häk­si per­jan­taik­si. Eng­lan­ti­lai­set pu­hu­vat hy­väs­tä per­jan­tais­ta. Sak­san kie­len ni­mi­tyk­ses­sä Karf­rei­tag, va­li­tus­per­jan­tai, ko­ros­tuu Kris­tuk­sen ris­tin­kuo­le­man mur­heel­li­suus. Kar on van­haa sak­saa ja mer­kit­see su­rua.

Lan­ka­lau­an­tai, hil­jai­nen lau­an­tai, on saa­nut ni­men­sä sii­tä, et­tä päi­vä on ol­lut tal­ven ai­ka­na keh­rät­ty­jen lan­ko­jen vär­jäys- ja pe­su­päi­vä.

Pal­mu­sun­nun­tai on saa­nut ni­men­sä sii­tä, et­tä Jee­suk­sen tait­ta­es­sa mat­kaa aa­sin se­läs­sä ih­mi­set heit­ti­vät hä­nen tiel­leen pal­mu­nok­sia. Suo­mes­sa pal­mu­nok­sia ovat pää­si­äis­ko­ris­tuk­ses­sa vas­tan­neet pa­ju­nok­sat. Nii­tä on ase­tet­tu myös alt­ta­ri­pöy­däl­le. Pal­mu­nok­sa on Kris­tuk­sen ku­nin­kuu­den ja voi­ton ver­taus­ku­va sekä us­ko­vai­sil­le ikui­sen elä­män tun­nus (Ilm. 7:9).

Mik­si mäm­miä ja mu­nia?

Pää­si­äi­se­nä on va­pau­dut­tu paas­to­na­jan ruo­ka­ra­joi­tuk­sis­ta ja tum­mien vaat­tei­den ti­lal­le ovat tul­leet iloi­sen­vä­ri­set asut. Juu­ta­lai­seen pää­si­äi­seen kuu­luu hap­pa­ma­ton lei­pä, jota kan­sa söi läh­det­tä­es­sä Egyp­tis­tä. Sitä vas­taa ime­lä puu­ro, mäm­mi, joka on suo­ma­lai­nen eri­koi­suus.

Pää­si­äi­nen mer­kit­see elä­män voit­toa kuo­le­mas­ta. Uu­den elä­män ver­taus­ku­via ovat ol­leet maa­la­tut tai si­pu­lin­kuo­ri­ve­des­sä kel­tai­sik­si kei­te­tyt pää­si­äis­mu­nat.

Mu­nan­kuo­ri ku­vaa Van­haa tes­ta­ment­tia, joka kät­kee si­säl­leen Uu­den tes­ta­men­tin. Se voi ku­va­ta myös hau­taa, jos­ta Kris­tus, elä­mä, tu­lee ulos.

Ka­nan­mu­nat ovat ol­leet myös pää­si­äis­ruo­kaa. Nii­den muun­nok­sia ovat mar­si­paa­ni- ja suk­laa­mu­nat vä­rik­käis­sä suo­jus­pa­pe­reis­sa.

Pää­si­äi­sa­jan pöy­dil­lä ja pos­ti­kor­teis­sa on pu­pu­ja. No­pe­as­ti li­sään­ty­vi­nä ne ovat he­del­mäl­li­syy­den ver­taus­ku­via. Kes­ki-Eu­roo­pas­sa pää­si­äis­pu­pun on ker­rot­tu ja­ka­van ka­nan­mu­nia lap­sil­le. Us­ko­mus sil­mät au­ki nuk­ku­vas­ta jä­nik­ses­tä on yh­dis­tet­ty Jee­suk­seen, joka ei kuol­les­saan nuk­ku­nut ikui­seen uneen.

Kiel­tä­jä-Pie­ta­ris­sa ka­tu­muk­sen he­rät­tä­nyt kuk­ko ko­mei­lee ka­nan ja pu­pun ohel­la pää­si­äis­kor­teis­sa. Kir­kon­tor­nien ja kel­lo­ta­pu­lei­den hui­pul­la sei­so­va kuk­ko muis­tut­taa us­kos­sa val­vo­mi­sen tär­key­des­tä.

Ar­tik­ke­lin teks­tit pe­rus­tu­vat Leo Väy­ry­sen kir­joi­tuk­siin te­ok­ses­sanKirk­ko­vuo­si, Us­kon tiel­lä, Raa­mat­tu­luok­ka­työn tu­ek­si 3. SRK 2017. Teks­ti on jul­kais­tu tä­män vii­kon Päi­vä­mies-leh­des­sä.