JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Pääsiäinen pelastushistorian ytimessä

Artikkelit
8.4.2023 6.00

Juttua muokattu:

3.4. 12:57
2023040312571520230408060000

Leo Väy­ry­nen

Pää­si­äi­nen on kirk­ko­vuo­den kes­kus, jos­ta las­ke­taan ai­kaa sekä taak­se- et­tä eteen­päin. Kos­ka Kris­tuk­sen kuo­le­ma ja ylös­nou­se­mus ovat sa­man pe­las­tus­te­on osia, nii­tä juh­lit­tiin al­ku­aan sa­ma­na päi­vä­nä. Vas­ta 300-lu­vul­la pit­kä­per­jan­tai er­ka­ni eril­li­sek­si juh­la­päi­väk­si.

Pää­si­äis­jak­soon kuu­luu kol­me vai­het­ta: val­mis­tau­tu­mi­nen eli paas­to­nai­ka, pää­si­äi­nen ja hel­lun­tai­hin as­ti kes­tä­vä jäl­ki­juh­lan ai­ka. Pää­si­äis­jak­son kes­kuk­sen muo­dos­taa ris­tin ja ylös­nou­se­muk­sen pää­si­äi­nen.

Paas­to­nai­kaa edel­tää run­saan kah­den vii­kon ajan­jak­so, joka muo­dos­taa siir­ty­mä­vai­heen lop­pi­ai­sa­jas­ta paas­to­nai­kaan. Tämä ai­ka on tar­peen paas­toon val­mis­tau­tu­mi­ses­sa sekä paas­ton mer­ki­tyk­sen ja si­säl­lön opet­ta­mi­ses­sa. Van­han kan­san elä­mäs­sä ai­ka Nuu­tin päi­väs­tä las­ki­ai­seen kä­sit­ti sel­kä- eli här­kä­vii­kot, jol­loin teh­tiin kes­ki­tal­veen ajoit­tu­via töi­tä. Kynt­ti­län­päi­vää pi­det­tiin yh­te­nä tal­ven tai­te­koh­ta­na.

Las­ki­ais­sun­nun­tain nimi tu­lee pää­si­äis­tä edel­tä­vään paas­toon las­keu­tu­mi­ses­ta. Jee­suk­sen jul­ki­nen toi­min­ta saa­vut­ti kään­ne­koh­tan­sa ja va­el­lus Je­ru­sa­le­miin, koh­ti kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa, al­koi. Mut­ta juu­ri täl­lä tiel­lä Ih­mi­sen Poi­ka kir­kas­tet­tiin.

Paas­ton ai­ka al­kaa

Las­ki­ais­sun­nun­tai, -maa­nan­tai ja -tiis­tai ovat rie­ha­kas­ta kar­ne­vaa­li­ai­kaa. Sen viet­toon on siir­ty­nyt ai­nek­sia esik­ris­til­li­ses­tä ke­vään ja he­del­mäl­li­syy­den juh­lin­nas­ta.

Suo­ma­lai­nen muun­nos kar­ne­vaa­li­juh­lis­ta ovat las­ki­ais­tiis­tain mä­en­las­kut ja ras­vai­set ruo­at: her­ne­keit­to, ras­va­ries­ka ja las­ki­ais­pul­la. Las­ki­ais­tiis­tai­na on syö­ty vie­lä tu­ke­vas­ti en­nen siir­ty­mis­tä ras­vat­to­miin paas­to­ruo­kiin. Car­ne vale tar­koit­taa ’hy­väs­ti liha’.

Pää­si­äis­tä edel­tä­vä paas­to al­kaa var­si­nai­ses­ti las­ki­ais­sun­nun­tai­ta seu­raa­va­na kes­ki­viik­ko­na, jota kut­su­taan tuh­ka­kes­ki­vii­kok­si. Paas­to kes­tää 40 ar­ki­päi­vää.

Paas­to­nai­ka hui­pen­tuu hil­jai­seen viik­koon. Pää­si­äi­se­nä paas­to vaih­tuu iloi­sek­si Jee­suk­sen ylös­nou­se­mi­sen juh­lak­si. Ku­vaa­vas­ti las­ki­ai­nen tar­koit­taa paas­toon las­keu­tu­mis­ta ja pää­si­äi­nen paas­tos­ta pää­se­mis­tä.

Pää­si­äis­tä edel­tä­vä paas­to kut­suu ih­mis­tä tut­ki­maan it­se­ään ja us­ko­maan syn­tin­sä an­teek­si. Se ke­hot­taa osoit­ta­maan kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan tah­dol­le ja kan­ta­maan ris­tiä. Paas­to kut­suu kers­ka­ku­lu­tuk­ses­ta koh­tuul­li­seen elä­män­ta­paan, aut­ta­maan puut­tees­sa ole­via ja kan­ta­maan vas­tuu­ta luon­nos­ta. Lu­te­ri­lais­ten ruo­ka­va­li­o­ta paas­to­nai­ka ei ole juu­ri muut­ta­nut. Mart­ti Lut­he­rin mu­kaan paas­to­a­mi­nen on ”hyvä ul­ko­nai­nen tapa”, mut­ta sen avul­la ei an­sai­ta au­tuut­ta ei­kä se kor­vaa us­koa.

Hil­jen­ty­en koh­ti ris­tiä

Pal­mu­sun­nun­tai­na seu­ra­kun­ta läh­tee seu­raa­maan Va­pah­ta­jan elä­män vii­mei­siä vai­hei­ta. Sen ja 1. ad­vent­ti­sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tit ker­to­vat sa­mas­ta ta­pah­tu­mas­ta, Jee­suk­sen tu­los­ta vii­mei­sen ker­ran Je­ru­sa­le­miin.

Pal­mu­sun­nun­tai­na al­kaa paas­to­na­jan vii­mei­nen viik­ko, jota on kut­sut­tu suu­rek­si vii­kok­si, ty­min­tä­vii­kok­si (ru. dym­mel­vec­ka) tai pii­na­vii­kok­si Jee­suk­sen ko­vien kär­si­mys­ten vuok­si. Kos­ka Kun­ni­an Ku­nin­kaan alen­nus­tie­tä so­pii seu­ra­ta hil­jen­ty­en, pu­hu­taan myös hil­jai­ses­ta vii­kos­ta.

Kii­ras­tors­tai muo­dos­taa pää­si­äis­jak­son kään­ne­koh­dan. Tuh­ka­kes­ki­viik­ko­na al­ka­nut ka­tu­mu­sai­ka päät­tyy kii­ras­tors­tain eh­tool­lis­ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen. Se muo­dos­taa kei­das­het­ken hil­jai­sen vii­kon vie­tos­sa. Raa­ma­tul­li­se­na pää­ai­hee­na on eh­tool­li­sen aset­ta­mi­nen.

Vii­mei­se­nä yh­des­sä­o­loil­ta­na Jee­sus naut­ti op­pi­lait­ten­sa kans­sa juu­ta­lais­ten pää­si­äi­sen­viet­toon kuu­lu­van ate­ri­an. Sen yh­tey­des­sä hän aset­ti uu­den lii­ton sak­ra­men­tin, eh­tool­li­sen.

Raa­ma­tun­teks­tit va­lot­ta­vat alt­ta­rin sak­ra­men­tin ri­kas­ta si­säl­töä. Se on uu­den lii­ton Ju­ma­lan kan­san ate­ria, Jee­suk­sen uh­ri­kuo­le­man muis­to ja us­kon vah­vis­tu­sa­te­ria. Eh­tool­lis­pöy­däs­sä tun­ne­taan iloa ja kii­tos­ta pe­las­tuk­sen lah­jas­ta sekä yh­teyt­tä Kris­tuk­seen ja toi­siin us­ko­vai­siin. Eh­tool­li­nen on myös toi­von ate­ria, jota sä­vyt­tää tai­vaal­li­sen juh­lan odo­tus.

Eng­lan­nin kir­kos­sa kii­ras­tors­tai­ta kut­su­taan jal­ko­jen pe­sun tors­taik­si sik­si, et­tä Jee­sus eh­tool­li­sen aset­ta­mi­sen yh­tey­des­sä pesi op­pi­lait­ten­sa ja­lat. Hän ha­lu­si tar­jo­ta esi­ku­van sii­tä, mi­ten kris­tit­ty­jen tu­lee ra­kas­taa ja pal­vel­la toi­si­aan. Jal­ko­jen­pe­su­se­re­mo­ni­aa ei evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa toi­mi­te­ta mes­sun yh­tey­des­sä ku­ten ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa.

Pit­kä­per­jan­tain sa­no­ma ju­lis­taa: Kris­tus on kuol­lut mei­dän edes­täm­me. Hä­nen so­vi­tus­työn­sä on täy­tet­ty. Pit­kä­per­jan­tai oli en­ti­sai­kaan an­ka­ra paas­to­päi­vä, jota tuli viet­tää hil­jai­ses­ti ko­to­na Kris­tuk­sen kär­si­myk­siä aja­tel­len. Ei so­pi­nut nau­raa, hu­vi­tel­la ei­kä vie­rail­la naa­pu­reis­sa, vaan piti mu­reh­tia ko­to­na hil­jai­suu­des­sa Jee­suk­sen kuo­le­maa ja omaa syyl­li­syyt­tä sii­hen. Pai­koin lap­sia piis­kat­tiin Jee­suk­sen kär­si­mys­ten ha­vain­nol­lis­ta­mi­sek­si.

Kan­san us­ko­muk­sis­sa se ai­ka, jon­ka Jee­sus oli hau­das­sa, oli pa­ho­jen voi­mien tem­mel­ly­sai­kaa. Nii­tä vas­taan suo­jau­dut­tiin tai­ka­me­noin. Lan­ka­lau­an­tai­ta ra­joit­ta­vi­na öi­nä tu­le­via asi­oi­ta py­rit­tiin en­nus­ta­maan ja nii­hin yri­tet­tiin vai­kut­taa sa­maan ta­paan kuin uu­den­vuo­de­nyö­nä. Mää­rä­o­sis­sa maa­ta pää­si­äis­noi­dat ko­et­ti­vat va­ras­taa naa­pu­rien na­ve­tois­ta kar­ja- ja voi­on­nea tai­ka­me­noin ja va­hin­goit­ta­mal­la eläi­miä.

Pää­si­äi­syö­nä noi­tien us­kot­tiin len­tä­vän pi­run luo noi­ta­sa­pat­tia viet­tä­mään. Sen tor­ju­mi­sek­si pol­tet­tiin kit­ke­rää sa­vua tuot­ta­via pää­si­äis­val­kei­ta eli -kok­ko­ja. Nii­den us­kot­tiin tuo­van myös hy­vän sa­to­vuo­den. Pää­si­äis­val­ke­at pa­la­vat pai­koin vie­lä­kin, vaik­ka nii­den van­ha us­ko­mus­poh­ja on unoh­tu­nut.

Au­rin­ko nou­see ylös

Au­rin­ko on ylös­nous­seen Her­ran ver­taus­ku­va, ja au­rin­gon­nou­su sym­bo­loi hä­nen kuol­leis­ta nou­se­mis­taan. Myös pää­si­äi­syön mes­sus­sa sy­ty­tet­tä­vät kynt­ti­lät ku­vaa­vat nou­se­vaa au­rin­koa ja kuo­le­man pi­mey­den väis­ty­mis­tä. Luon­to­kin rie­muit­see Kris­tuk­sen voi­tos­ta. En­ti­sai­kaan väki nou­si pää­si­äi­saa­mu­na kat­so­maan ilos­ta tans­si­vaa au­rin­koa. Au­rin­koi­sen pää­si­äi­sen kat­sot­tiin en­nus­ta­van hy­vää vuo­den­tu­loa.

Pää­si­äis­päi­vä­nä rie­mu kai­kuu seu­ra­kun­nas­sa: Kris­tus on ylös­nous­sut! Tuo sa­no­ma on kris­til­li­sen us­kon ydin ja pe­rus­ta. En­ke­lin vies­ti saa­vut­taa tyh­jän hau­dan edes­sä sei­so­vat ope­tus­lap­set. Kris­tus on he­rä­tet­ty kuol­leis­ta, esi­koi­se­na nii­den jou­kos­ta, jot­ka ovat kuol­leet. Hän on voit­ta­nut kuo­le­man, syn­nin ja ka­do­tuk­sen val­lan. Ylös­nou­se­mus vah­vis­taa, et­tä Jee­sus on Ju­ma­lan Poi­ka.

Toi­se­na pää­si­äis­päi­vä­nä muis­te­taan ylös­nous­seen Jee­suk­sen il­mes­ty­mi­siä Em­mauk­sen tie­tä kul­ke­neil­le ope­tus­lap­sil­le ja muu­ta­mil­le nai­sil­le. Mat­teus ker­too, et­tä Jee­suk­sen hau­dal­ta läh­ti liik­keel­le myös epä­us­kon vies­ti, jon­ka mu­kaan Jee­sus ei nous­sut kuol­leis­ta, vaan ope­tus­lap­set va­ras­ti­vat hä­nen ruu­miin­sa hau­taa var­ti­oi­nei­den so­ti­lai­den nuk­ku­es­sa. Kui­ten­kin il­mes­tyk­set va­kuut­ti­vat ope­tus­lap­set Jee­suk­sen kuol­leis­ta nou­se­mi­ses­ta ja jat­ku­vas­ta läs­nä­o­los­ta.

Tie­sit­kö pää­si­äis­päi­vien ni­mien taustoja?

Pää­si­äi­nen on uu­dis­sa­na, joka viit­taa paas­tos­ta pää­se­mi­seen. Useis­sa kie­lis­sä Kris­tuk­sen ylös­nou­se­mi­sen juh­lan nimi on joh­dan­nai­nen pe­sah-juh­las­ta, jota juu­ta­lai­set ovat viet­tä­neet Egyp­tin or­juu­des­ta va­pau­tu­mi­sen muis­tok­si ja jon­ka vie­ton ai­koi­hin Jee­sus kuo­li ja nou­si kuol­leis­ta. Sana pe­sah juon­tuu hep­re­an ohi kul­ke­mis­ta tar­koit­ta­vas­ta ver­bis­tä. Kuo­le­man en­ke­li ohit­ti Egyp­tis­sä ne ta­lot, joi­den ovien pih­ti­pie­let oli si­vel­ty pää­si­äis­lam­paan ve­rel­lä.

Tuh­ka­kes­ki­viik­ko on saa­nut ni­men­sä säk­kiin pu­keu­tu­mi­ses­ta ja tuh­kan si­rot­ta­mi­ses­ta pään pääl­le. Ne oli­vat ka­tu­muk­sen ja pa­ran­nuk­sen il­mauk­sia jo raa­ma­tul­li­sel­la ajal­la ja myö­hem­min ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa. Tuh­ka ku­vaa elä­män ka­to­a­vai­suut­ta ja sa­mal­la evan­ke­liu­mia, joka puh­dis­taa syn­nis­tä.

Kii­ras­tors­tai-ni­men taus­tal­la on ol­lut ruot­sin sana skära, puh­dis­taa. Kan­sa­nus­ko­muk­sis­sa kii­ra on tar­koit­ta­nut pa­haa, joka tu­lee kar­kot­taa pi­ha­pii­ris­tä tai­ka­me­noin. Var­hais­kir­kos­sa seu­ra­kun­nan yh­tey­des­tä jon­kin rik­ko­muk­sen ta­kia pois­sul­je­tuil­le ja tie­tyt ka­tu­mus­har­joi­tuk­set suo­rit­ta­neil­le an­net­tiin kii­ras­tors­tai­na syn­nin­pääs­tö.

Pit­kä­per­jan­tai on kään­nös­lai­na ruot­sis­ta. Sa­naa pit­kä Jee­suk­sen pit­kään jat­ku­nei­den kär­si­mys­ten vuok­si käy­te­tään ylei­ses­ti ny­kyi­sin vain Poh­jois­mais­sa. Päi­vää on useis­sa slaa­vi­lais­kie­li­sis­sä ja un­ka­ris­sa ja vi­ros­sa kut­sut­tu suu­rek­si per­jan­taik­si ja mo­nis­sa ro­maa­ni­sis­sa kie­lis­sä py­häk­si per­jan­taik­si. Eng­lan­ti­lai­set pu­hu­vat hy­väs­tä per­jan­tais­ta. Sak­san kie­len ni­mi­tyk­ses­sä Karf­rei­tag, va­li­tus­per­jan­tai, ko­ros­tuu Kris­tuk­sen ris­tin­kuo­le­man mur­heel­li­suus. Kar on van­haa sak­saa ja mer­kit­see su­rua.

Lan­ka­lau­an­tai, hil­jai­nen lau­an­tai, on saa­nut ni­men­sä sii­tä, et­tä päi­vä on ol­lut tal­ven ai­ka­na keh­rät­ty­jen lan­ko­jen vär­jäys- ja pe­su­päi­vä.

Pal­mu­sun­nun­tai on saa­nut ni­men­sä sii­tä, et­tä Jee­suk­sen tait­ta­es­sa mat­kaa aa­sin se­läs­sä ih­mi­set heit­ti­vät hä­nen tiel­leen pal­mu­nok­sia. Suo­mes­sa pal­mu­nok­sia ovat pää­si­äis­ko­ris­tuk­ses­sa vas­tan­neet pa­ju­nok­sat. Nii­tä on ase­tet­tu myös alt­ta­ri­pöy­däl­le. Pal­mu­nok­sa on Kris­tuk­sen ku­nin­kuu­den ja voi­ton ver­taus­ku­va sekä us­ko­vai­sil­le ikui­sen elä­män tun­nus (Ilm. 7:9).

Mik­si mäm­miä ja mu­nia?

Pää­si­äi­se­nä on va­pau­dut­tu paas­to­na­jan ruo­ka­ra­joi­tuk­sis­ta ja tum­mien vaat­tei­den ti­lal­le ovat tul­leet iloi­sen­vä­ri­set asut. Juu­ta­lai­seen pää­si­äi­seen kuu­luu hap­pa­ma­ton lei­pä, jota kan­sa söi läh­det­tä­es­sä Egyp­tis­tä. Sitä vas­taa ime­lä puu­ro, mäm­mi, joka on suo­ma­lai­nen eri­koi­suus.

Pää­si­äi­nen mer­kit­see elä­män voit­toa kuo­le­mas­ta. Uu­den elä­män ver­taus­ku­via ovat ol­leet maa­la­tut tai si­pu­lin­kuo­ri­ve­des­sä kel­tai­sik­si kei­te­tyt pää­si­äis­mu­nat.

Mu­nan­kuo­ri ku­vaa Van­haa tes­ta­ment­tia, joka kät­kee si­säl­leen Uu­den tes­ta­men­tin. Se voi ku­va­ta myös hau­taa, jos­ta Kris­tus, elä­mä, tu­lee ulos.

Ka­nan­mu­nat ovat ol­leet myös pää­si­äis­ruo­kaa. Nii­den muun­nok­sia ovat mar­si­paa­ni- ja suk­laa­mu­nat vä­rik­käis­sä suo­jus­pa­pe­reis­sa.

Pää­si­äi­sa­jan pöy­dil­lä ja pos­ti­kor­teis­sa on pu­pu­ja. No­pe­as­ti li­sään­ty­vi­nä ne ovat he­del­mäl­li­syy­den ver­taus­ku­via. Kes­ki-Eu­roo­pas­sa pää­si­äis­pu­pun on ker­rot­tu ja­ka­van ka­nan­mu­nia lap­sil­le. Us­ko­mus sil­mät au­ki nuk­ku­vas­ta jä­nik­ses­tä on yh­dis­tet­ty Jee­suk­seen, joka ei kuol­les­saan nuk­ku­nut ikui­seen uneen.

Kiel­tä­jä-Pie­ta­ris­sa ka­tu­muk­sen he­rät­tä­nyt kuk­ko ko­mei­lee ka­nan ja pu­pun ohel­la pää­si­äis­kor­teis­sa. Kir­kon­tor­nien ja kel­lo­ta­pu­lei­den hui­pul­la sei­so­va kuk­ko muis­tut­taa us­kos­sa val­vo­mi­sen tär­key­des­tä.

Ar­tik­ke­lin teks­tit pe­rus­tu­vat Leo Väy­ry­sen kir­joi­tuk­siin te­ok­ses­sanKirk­ko­vuo­si, Us­kon tiel­lä, Raa­mat­tu­luok­ka­työn tu­ek­si 3. SRK 2017. Teks­ti on jul­kais­tu tä­män vii­kon Päi­vä­mies-leh­des­sä.

23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys