Ari-Pekka Palola
Seimiasetelma on nykyisin tuttu näky jouluaikaan maassamme. Siinähän on kyseessä jouluevankeliumin hahmoista rakennettu asetelma, jonka keskiössä on Jeesus-lapsi seimessään. Hänen ympärillään on ainakin Maria, Joosef ja tallin eläimiä.
Seimiasetelmaan saattaa kuulua myös enkeleitä, paimenia, itämaan tietäjiä sekä heidän kameleitaan. Jouluseimi on katolinen perinne, joka levisi luterilaisten keskuuteen laajemmin vasta 1900-luvun mittaan.
Taustalla Fransiscus Assisilainen
Tunnettu italialainen teologi Fransiscus Assisilainen vaikutti 1200-luvun alussa keskeisesti jouluseimiperinteen syntymiseen. Jouluna 1223 Fransiscus rakensi seimen maalaistalon tallina toimineeseen luolaan italialaisessa Greccion kylässä. Jouluseimi syntyi tavallaan protestiksi meneillään olleita ristiretkiä vastaan: Fransiscus halusi sen avulla tuoda esille kristinuskon todellisia arvoja vihan ja väkivallan sijasta.
Fransiscuksen jouluseimessä Maria ja Joosef olivat oikeita ihmisiä ja eläimet maatilan eläimiä. Jeesus-lasta ei seimessä ollut, sillä Fransiscuksen mukaan uskovan silmä näkee Jeesuksen missä tahansa. Seimen äärellä Fransiscus luki jouluyönä Luukkaan jouluevankeliumin, jotta sen tapahtumat voitiin elää uudelleen.
Seimiperinne vakiintuu
Tapa rakentaa jouluseimiä kirkkoihin vakiintui ensin Italiassa. Varsin pian oikeat ihmiset ja eläimet korvattiin puunukeilla. Myös muita materiaaleja käytettiin: vanhimman säilyneen seimiasetelman teki 1200-luvun lopulla kuvanveistäjä Arnolfo di Gambio marmorista Santa Maria Maggioren kirkkoon Roomassa.
Italiasta seimiperinne levisi vähitellen Espanjaan ja muihin Etelä- ja Keski-Euroopan katolisiin maihin. Enkelit, paimenet ja tietäjät vakiintuivat pyhän perheen ohella seimiasetelmien osaksi.
Vuosisatojen ajan jouluseimet kuuluivat kirkkoihin. Varakkaat italialaiset alkoivat kuitenkin 1600-luvulla rakentaa pienempiä seimiasetelmia jouluiloksi koteihinsa. Nykyisin jouluseimi kuuluu olennaisena osana italialaiskotien joulunviettoon. Katujen varsilla näkyy myös isompia seimiasetelmia. Jeesus-lasta kuvaava vauvanukke sijoitetaan seimeen vasta jouluyönä. Itämaan tietäjät puolestaan saapuvat loppiaisena häntä katsomaan.
Perinne muuttaa muotoaan
Seimiasetelmien tekemisestä tuli 1700-luvulla taidemuoto, jolloin niiden alkuperäinen uskonnollinen merkitys alkoi hämärtyä. Seimen ympärille kokoontuneina esitettiin yhä enemmän ihmis- ja eläinhahmoja, jotka olivat yhä taidokkaammin tehtyjä.
Eri alueilla kehittyi erilaisia seimiperinteitä. Ihmiset kuvattiin paikallisiin asuihin pukeutuneina arkisissa askareissaan. Tallin ympärille sijoitettiin kyseisen alueen rakennuksia ja maisemia. Kokonaisuus saattoi paisua niin laajaksi, että itse seimeä oli vaikea löytää kaiken keskeltä.
Nykyisin erotellaan seitsemän italialaista seimiperinnettä sekä ranskalainen, krakovalainen, saksalainen ja katalonialainen. Ne kaikki poikkeavat huomattavasti toisistaan tyyliltään, materiaaleiltaan ja kokonaisuudeltaan.
Erikoisimman muodon jouluseimiperinne sai Kataloniassa, jossa seimiasetelmaan on jo vuosisatojen ajan kuulunut yhtenä hahmona caganer. Perimätiedon mukaan tämä housut kintuissa istuva hahmo kuvastaa sitä, miten valmistautumaton ihmiskunta oli ottamaan vastaan tiedon Vapahtajan syntymästä.
Jouluseimet Suomessa
Suomessa ensimmäiset jouluseimet rakennettiin 1800-luvulla. Vielä sata vuotta sitten jouluseimet olivat kuitenkin harvinaisia. Yleinen näky niistä on tullut maassamme vasta 2000-luvun puolella.
Suomessa ja muualla Pohjoismaissa seimiasetelmat ovat pysyneet pelkistettyinä. Niissä on yleensä kuvattu vaatimaton talli Jeesuksen syntymäpaikkana jouluevankeliumin mukaisesti. Myös hahmogalleria on rajoittunut jouluevankeliumin henkilöihin sekä tallin eläimiin. Suomalaisessa seimessä ovat keskiössä Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi. Eteläeurooppalaistyylisiä ylitsepursuavia jouluseimiä on täällä nähty vain erityisissä seiminäyttelyissä.
Lähteenä on käytetty Liisa Väisäsen ja Juha Luodeslammen kirjaa "Jouluseimen tarina".
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys