Maanantai 22.1.2018
"
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Ps. 97:6

”Olen opetellut heittäytymään luottamukseen”

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 7.1.2018 06:12 | Päivämies


Tiina Hintikka
istui sairaalan lastenhoitohuoneessa kolmen päivän ikäinen vastasyntynyt sylissään ja iloitsi: vihdoinkin vauva alkoi syödä!
Syöttäessään vauvaa Tiina kuunteli radiosta suviseurapuhetta. Puhuja puhui erityisistä lapsista ja vanhempien huolesta, itkusta ja huokauksista. Ja kaiken voittavasta rakkaudesta.

Tiina tunsi sanojen tulevan juuri hänelle. Mielessä kävi aavistus oman lapsen erityisyydestä – siitä, minkä hän syvällä sydämessään jo tiesi.


Kotiinlähtötarkastuksessa ja kotona alkoi vauvan kasvuun ja kehitykseen liittyen nousta huolia. Ajan kuluessa tytöllä puhkesi pitkäaikaissairauksia, ja sairaalassa piti kulkea erilaisista syistä. Vuosien tutkimusten jälkeen oireille ja vaivoille löytyi lopulta yhteinen nimittäjä. Vaikka diagnoosin löytyminen toisaalta helpotti, oli vakavan sairauden toteaminen järkytys.


Elämässä voi tulla eteen vaikeita tilanteita, mutta elämä osaa yllättää myös positiivisesti. Kun tyttö aloitti koulutaipaleensa, vanhemmat olivat uusien huolien edessä: miten hän löytää paikkansa koulussa, pysyykö muiden tahdissa, saako kavereita?

– Koulun sujuminen yllätti meidät ja koimme kiitollisuutta ja hyvää mieltä siitä, että lapsi saa onnistumisen kokemuksia. Ennakkoluulottoman ja välittömän luonteensa takia tyttömme tutustui helposti niin lapsiin kuin aikuisiinkin, ja hänestä tulikin eskarivuotena koko koulun lellikki. Koulusta on järjestetty tarvittavia tukitoimia ja kuunneltu meitä vanhempia, Tiina kiittelee.


Perheessä muillakin lapsilla on pitkäaikaissairauksia. Voimavarat ovat välillä vähissä ja arki päivästä toiseen selviytymistä.

Lukuisat terapeutit ovat tulleet tutuiksi ja osaksi arkea. Toistuvat terveyskeskuskäynnit ja sairaalan käytävät ja osastot ovat kiinteä osa elämää. Seesteisen kauden jälkeen tulee aina uusia haasteita. Siihen on täytynyt tottua.

Kun ahdistus joskus nousee pintaan, Tiina ottaa yhteyttä tutustumiinsa äiteihin, joiden lapsilla on samanlaisia haasteita ja sairautta. He ymmärtävät. Vertaistukeakin suuremmaksi voimavaraksi Tiina kokee omat lapsensa ja puolisonsa.

– Onneksi minulla on ihana puoliso, jonka kanssa voimme jakaa tämän kaiken. Koen niin, että olemme samassa veneessä ja vuoroin tuemme ja kannattelemme toisiamme.


Voimavaroiksi Tiina laskee myös ulkoilun ja opiskelun. Vuodenvaihteen jälkeen hän valmistuu terveydenhoitajaksi, mutta unelmia tulevaisuuteen ja lopulliseen ammattiin riittää yhä. Opiskelu raskaan arjen rinnalla on vaatinut paljon, mutta toisaalta antanut muuta ajattelemista elämään.

Silloin kun ahdistus on ollut syvintä, usko on antanut toivon näköaloja ja tuntunut viimeiseltä oljenkorrelta, johon tarttua.

– Vaikeina hetkinä on lohduttavaa tietää, että vaikka itse en näe eteenpäin, joku muu kyllä näkee ja tietää. Olen kokenut niin, että kun itselläni tuntuvat keinot loppuvan, Taivaan Isällä keinot vasta alkavat, Tiina toteaa.


Joskus Tiina havahtuu kuljettavansa jotakin tulevaisuuteen liittyvää huolta mielessään. Silloin hän pysähtyy ja katselee ympärilleen, kuulee leikki-ikäisen naurun tai huomaa kauniisti huurtuneet puut. Vain sillä hetkellä on merkitystä, tulevaisuudesta ei voi tietää.

– Vaikka se onkin välillä vaikeaa, olen opetellut heittäytymään luottamukseen ja jättämään tulevaisuuden huolet pois. Taivaan Isä pitää huomisesta kyllä huolen.

Teksti ja kuva: Anni Kälkäjä

Haastattelu on luettavissa kokonaan 4.1. julkaistusta Päivämiehestä.
 

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi