Perjantai 26.5.2017
"
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Antti Hyry 1931–2016: ”Tämä minun ikävä kestää vain hetken”

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 18.5.2017 06:01 | Päivämies


Heräsimme aamuyöllä 4.6.2016, kun poikamme koputti makuuhuoneen oveen. ”Ihme homma, pappa on kuollut.” Lähdimme sairaalaan ja kokoonnuimme Antin vuoteen ympärille. Käsi oli yhä lämmin.
Antti pääsi Puolarmetsän sairaalan saattohoito-osastolle huhtikuussa. Vielä saattohoidossa Antti kyseli, milloin kuntoutus alkaa. Hänen elämänhalunsa oli vahva.

Kaksi päivää ennen Antin kuolemaa olimme viettäneet ehtoollista samassa huoneessa ja Antti oli hyvästellyt meidät: ”Jumalan rauhaan”.

Kuivaniemeltä Jupperiin

Antti syntyi 20.10.1931 Kuivaniemen Hyryn kylässä Väinö ja Laina Hyryn kolmanneksi lapseksi. Väinö piti kylällä kauppaa. Äiti Laina kuoli toukokuussa 1938, kun Antti oli 6-vuotias.

Antti valmistui ylioppilaaksi vuonna 1952 Rovaniemellä ja lähti Helsinkiin pyrkimään polille. Lestadiolaisten ylioppilaskodilla hän kohtasi Maijan, joka oli keittämässä kahta kananmunaa. ”Kuka niitä syö? Anna toinen minulle, kun niin tekisi mieli”, sanoi Antti. ”Saatanpa antaa”, vastasi Maija.

Antti ja Maija avioituivat Oulussa 28.5.1955. Perheeseen syntyi kuusi lasta. Antti valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1958. Samana vuonna julkaistiin Antin ensimmäiset kirjat: novellikokoelma Maantieltä hän lähti ja romaani Kevättä ja syksyä.

1960-luvun alussa Antti ja Maija hankkivat tontin Espoon Rastaalasta ja rakensivat sinne talon. Antti houkutteli Jupperiin ja Rastaalaan kokonaisen yhdyskunnan perheitä ja oli mukana rakennuksilla. Myös kaikki lapset rakensivat talonsa lähialueille.

Kuivaniemen Rantalaan, merenrantaan, Antti siirsi useita hirsirakennuksia: savupirtin, aitan ja savusaunan. Vuonna 1978 valettiin pitkän hirsirakennuksen pohja. Taloon päästiin muuttamaan vuonna 2001.

Isä, kirjailija ja rakentaja

Antti oli läsnäoleva isä. Kun lapset tulivat koulusta, hän oli kotona, äiti-Maija tuli töistä myöhemmin. Usein lapset olivat mukana Antin asioilla, ja joskus hän saattoi lähteä poikien kanssa retkelle metsään syömään broileria ja minttulakuja. Lapset oppivat, että isä arvostaa hyviä juttuja.

Antti oli erityisen kiinnostunut prosesseista, mutta niiden toteuttamiseen hän kaipasi työntekijöitä. Lapset ja lastenlapset olivat, kukin vuorollaan, mukana erilaisissa hankkeissa: kantamassa tiiliä tai laastia, purkamassa ja rakentamassa. Lapset tottuivat nopeasti papan suorapuheiseen tyyliin. Vieraammat saattoivat alkuun ihmetellä.

Antin työmaille oli ominaista huolellinen suunnittelu ja levollinen rytmi. Lapsenlapsetkin tiesivät, että päiväunet nukutaan aina. 44 lapsenlapsen lisäksi Antilla ja Maijalla on tällä hetkellä 23 lastenlastenlasta. Lastenlapsista neljä on haudattu Kellonummen hautausmaalle.

Antilta ilmestyi kaikkiaan 16 kirjaa, 10 romaania ja neljä novellikokoelmaa sekä useita kuunnelmia. Viimeiseksi romaaniksi jäi Uuni, jolla hän voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2009. Tämän jälkeen julkaistiin vielä joulukertomus sekä novelli Oksien väleistä, sieltä täältä vuonna 2013.

Antin urkuharrastus alkoi 1960–1970-luvun vaihteessa, kun hän hankki sisarensa miehelle, Pauli Vänttilälle, urkupillejä Veikko Virtaselta. Siitä alkoi Antin ja Veikon yhteistyö erilaisissa urkuprojekteissa. Insinöörinä Antti sovelsi nykyajan tietotekniikan suomia mahdollisuuksia urkujen suunnittelussa.

Antin aloitteesta käynnistettiin Jämsän opistolla urkukurssit, joilla Antti oli opettajana 14 vuoden ajan. Kurssit kokosivat urkuperinteestä kiinnostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. Kursseilta käsin osallistuttiin urkujen rakentamiseen Suomessa ja Ruotsissa.

Viimeisinä vuosina tärkeäksi harrastukseksi tuli Hämeenkylän kirkolla kokoontunut miesten kirjallisuuspiiri, jonne Antti tuli myös Kuivaniemeltä, junalla tai lentokoneella. Usein luettiin Antin ehdottama kirja.

Kirjoihin tallentui ainutlaatuinen elämäntapa

Reilu vuosi sitten joulukuussa istuimme monena päivänä Antin vuoteen vierellä. ”Sitä kun ihminen lähtee täältä, se on ihan sama, mitä se on kirjoittanut”, sanoi Antti.

Kirjoissaan Antti on väkevästi läsnä. Niitä lukiessa muistaa Antin ainutlaatuisen elämäntavan: ”Minulla on sellainen ominaisuus, hän mietti, että kun jotakin teen, teen niin että nautin siitä tekemisestä, en väkipakolla, niin kuin joku” (Aitta).

”Maistoimme kuivaksi paistunutta rieskaa, ihan tuoreena sen ohran makua, ja ritiseväpintaista orsileipää, joka juuri paistettuna maistuu niin kuin tässä olisi kaikki mitä olla voi” (Uuni).

”Hän oli lämmittämässä saunaa, lisäsi puita uuniin ja tuli ulos. Oli kuutamo ja tähtiä taivaalla. Helpottaisiko ahdistus, jos ajattelen tähtiä. Tuossa on Otava, ollut tuolla loputtoman kauan, sen rinnalla tämä minun ikävä kestää vain hetken. Näkyi kuu, liikkui pilviä mutta kuu näkyi koko ajan, muuttui vain himmeämmäksi kun pilvi tuli eteen. On ollut tuolla ja sitä ihmiset ovat katsoneet tuhansina vuosina, samanlaisena.” (Aitta)

Antti oli isä ja pappa, jonka luokse saattoi mennä, oli tilanne mikä tahansa. Antilla oli kaikkiin ongelmiin käytännöllisiä ja yksinkertaisia ratkaisuja. Hän tuli tekemään sähkötyöt, toi tullessaan lamppuja ja hoiti asennukset omalla tyylillään.

Antti siunattiin juhannuksen aatonaattona Espoon tuomiokirkossa ja hänet haudattiin Kellonummen hautausmaalle.

Vietämme Antin muistoseuroja Vantaan Hämeenkylän kirkolla 20. toukokuuta kello 18 ja Kuivaniemen rauhanyhdistyksellä 5. elokuuta kello 18. Tervetuloa! 

Perheen puolesta Katja ja Matti Hyry

Julkaistu Päivämiehessä 10.5.2017

Eeva Kontiokari

Tänään syntyy kesä -äänikirja

Eeva Kontiokarin runoissa eletään uudestaan lapsuutta, pysähdytään hetkeksi, nautitaan tässä hetkessä elämän pienistä ja suurista iloista, joista kesä syntyy. Kaiken hyvän antaja luo kesän yhä uudestaan – niin ikkunan taakse kuin sydämiinkin.

23 e

SRKCD-123

Soikoon kiitos ikuisesti!

Soikoon kiitos ikuisesti! sisältää virsikirjastamme tuttuja koraaleja, joiden juuret ovat uskonpuhdistuksen ajan Saksassa. Johann Sebastian Bachin sovittamien koraalien lisäksi levyllä on kuusi Bachin yksinlaulua niin sanotusta Schemellin kokoelmasta. Yksinlaulua ja kuorolaulua säestävät jouset ja continuoryhmä. Laulukielenä on suomi.

22 e

Tiina-Liisa Lohi
Kuv. Tytti Mäenpää

Niila ja punaiset saappaat

Niila tulee pahalla tuulella koulusta. Sisko on tullut vauvansa kanssa kylään, ja äitikin huomaa silloin vain Lilja-vauvan. Niila vetäytyy leikkimökkiin. Viimein äiti löytää pienen murehtijan piilostaan ja asiat alkavat selvitä.

17 e

Elina Sneck

Sylissäni tuoksuu taivas

Elina Sneckin runoissa lapsilla on ihmeelliset silmät. Niiden kautta aikuinenkin näkee välillä kirkkaasti: kuinka kesä on piilossa talven alla ja kuinka maailma on ihan ikkunan takana. Vanhemmiten näköalat syvenevät ja tummuvat, mutta uskon valo ja lempeä huumori eivät häviä silloinkaan.

17

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi