Maanantai 22.1.2018
"
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Ps. 97:6

Jumalan valtakunta ja Jumalan seurakunta

Usko ja elämä - Pääkirjoitukset 13.12.2017 07:00 | Päivämies


Joulun aikaan monissa yhteyksissä luetaan Jesajan jouluprofetiaa (Jes. 9:1–6). Jesaja puhuu siinä Jumalan Pojasta, joka on syntynyt maailmaan tuoden mukanaan valkeuden ja ilon. Hän myös ylistää Daavidin valtakuntaa eli Jumalan valtakuntaa, joka pysyy ikuisesti.
Raamatun ydinsanoma on evankeliumi Jeesuksesta, joka kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan valmisti koko ihmiskunnalle syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen. Maan päällä eläessään Jeesus julisti syntien anteeksiantamusta sekä kertoi Jumalan valtakunnasta ja kutsui ihmisiä sen osallisuuteen.

Jumalan valtakunta on Raamatun ja kristillisen uskon peruskäsitteitä, mutta nykyään se on monelle outo ja harvemmin esillä myös hengellisissä yhteyksissä. Lähes kaikki tietävät, kenestä puhutaan, kun puhutaan Jeesuksesta, mutta Jumalan valtakunta saattaa olla jopa kristillisessä työssä oleville vieras käsite.

Jeesuksen opetuksessa Jumalan valtakunta oli keskeisellä sijalla. Hän opetti, että ihmisen tulee etsiä ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Jumalan valtakunta merkitsee ensisijaisesti Jumalan hallintavaltaa, hänen kuninkuuttaan ja herruuttaan. (1. Aikak. 29:11, Matt. 6:13, 33.)

Apostoli Paavali kirjoittaa, että Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (Room. 14:17). Martti Luther totesi, että jokainen uskovainen on jäsen iankaikkisessa Jumalan valtakunnassa, joka on armon valtakuntana maan päällä ja kunnian valtakuntana taivaassa (Kirkkopostilla III, Kolm. jälk. sunn. evank.saarna).

Jumalan lapset ovat uskon kautta jäseniä Jumalan valtakunnassa ja muodostavat maan päällä Kristuksen ruumiin, Jumalan seurakunnan. Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa ja syntien anteeksiantamusta ja lähetti seurakuntansa julistamaan tätä samaa sanomaa kaikille luoduille. Apostolien teot kertovat, kuinka apostolit noudattivat tätä tehtävänantoa uskollisesti (Ap. t. 8:12, 19:8).

Uskon ainoa perusta on Kristus, joka tarjoaa itsensä ja kaikki Jumalan valtakunnan aarteet epäuskoon joutuneelle ihmiselle evankeliumin saarnassa. Luther toteaa, että pääsy pyhien yhteisöön tapahtuu seurakunnan julistaman sanan kuulemisen kautta: ”Sen siis, jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta” (Kirkkopostilla I, joulupäivän 2. evank.saarna).

Raamattuun pitäytyen Luther tähdentää monissa kirjoituksissaan Jumalan seurakunnan merkitystä. Isossa katekismuksessa hän toteaa: ”Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä.”

Jumalan seurakunta on ihmiselle turvapaikka maan päällä. Sen kautta Jumala ruokkii sanallaan lapsensa uskoa, antaa elämään tulevaisuuden ja toivon ja johtaa perille kunnian valtakuntaan taivaaseen.

Julkaistu Päivämiehessä 13.12.2017

Kuvituskuva: Eveliina Saukko

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi