Perjantai 26.5.2017
"
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Minä en kuole, vaan elän!

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 16.4.2017 07:00 | Päivämies


Haudalla on tärkeä käydä. Siellä saa muistaa läheistään. Saa surra ja kaivata. Samalla voi muistaa sitäkin, että kerran on itsekin lähtijän vuorossa.
Pääsiäispäivän evankeliumissa kolmannen päivän aamu valkeni rauhallisena. Sapatti oli vietetty rauhassa. Pitkäperjantain häly ja taistelu olivat jääneet taakse. Magdalan Maria tulee Jeesuksen haudalle aamuhämärissä – heti, kun se on soveliasta.

On tärkeä päästä haudalle. Siellä sureva Maria järkyttyy: Herra on viety pois haudastaan. He ovat vieneet hänet, mutta minne ja miksi? Eikö riittänyt, että he häpäisivät hänet eläessään? Pitikö hänen ruumiinsakin vielä viedä?

Maria kokee kuoleman lopullisena

Maria ei käy haudassa; hän vain näkee, että hautaa peittänyt suuri kivi on siirretty pois. Hänen ensimmäinen ajatuksensa on, että Herra on viety pois. Maria ei muista, mitä Jeesus on itse aiemmin puhunut kuolemastaan: ”Minä menen Isän luo. – – Minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. – – Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.” (Joh. 14:12, 28–29.)

Maria kokee kuoleman lopullisena. On käsittämätöntä, että joku lähtisi haudastaan. Sitäkään Maria ei nyt muista, että Jeesus itse herätti kuolleita. Lasaruksenkin hän herätti, vaikka tämä oli ollut kuolleena jo kolme päivää. Jos joku kykenee herättämään kuolleen henkiin, eikö hän itsekin voisi herätä kuolleista?

Tätä Maria ei huomaa ajatella. Hänen mielessään on vain kuoleman lopullisuus. Hänen mielessään on vain risti, jolla hänen Herransa antoi henkensä.

Käärinliinat tyhjässä haudassa

Marian pitää jakaa murheensa muille. Hän lähtee juosten kertomaan Pietarille ja Johannekselle: Herra on viety pois haudastaan. Nämä juoksevat haudalle ja menevät sisälle. He löytävät sieltä tyhjät käärinliinat. Tilanne alkaa näyttää toisenlaiselta. Miksi joku ruumista siirtäessään ottaisi käärinliinat sen ympäriltä, pään peittäneen hikiliinankin? Mitä on tapahtunut, onko joku vienyt Herran ruumiin?

Käärinliinat ovat kuolleen varusteita. Elävä ei niitä tarvitse. Nähdessään käärinliinat Johannes uskoi. Hän uskoi Herran nousseen ylös haudastaan, vaikka ei ymmärtänyt. Kun käärinliinat olivat haudassa, kuoleman lopullisuus murtui. Käärinliinat peittävät ruumista vain vähän aikaa, ja ylösnousemuksessa ne jäävät hautaan. Ne peittävät tätä synnin turmelemaa ajallista osaamme, mutta eivät voi kahlita sieluamme.

Heikot yhdessä

Johannes näki ja uskoi. Jeesuksen seuraajien usko ei ollut suurta. Sillä ei olisi siirretty vuoria. Se oli heikkoa uskoa, mutta se piti kiinni Jumalan lupauksista. Silloinkin, kun he unohtivat Herransa sanat, heidän uskonsa oli kiinni Jumalan lupauksissa. Silloin, kun he eivät ymmärtäneet, mitä on tapahtunut, he hakeutuivat toistensa seuraan. Yhdessä heikot saattoivat tukea toisiaan.

Pääsiäisen evankeliumi kutsuu meitäkin uskomaan. Herra on ylösnoussut, vaikka emme sitä ymmärräkään. Hän on kukistanut synnin ja kuoleman vallan täydellisesti. Hänen omansa julistavat hänen voittoaan tänäkin päivänä. Kerran tämä usko muuttuu näkemiseksi. Heikko usko avaa silloin Jumalan lupausten täyttymyksen: minä en kuole, vaan elän! Alkaa uusi ja murheeton elämä Jumalan luona taivaassa.

Ilkka Lehto
Julkaistu Päivämiehessä 12.4.2017

Kuvituskuva: Reeta Ylikoski

SRKCD-123

Soikoon kiitos ikuisesti!

Soikoon kiitos ikuisesti! sisältää virsikirjastamme tuttuja koraaleja, joiden juuret ovat uskonpuhdistuksen ajan Saksassa. Johann Sebastian Bachin sovittamien koraalien lisäksi levyllä on kuusi Bachin yksinlaulua niin sanotusta Schemellin kokoelmasta. Yksinlaulua ja kuorolaulua säestävät jouset ja continuoryhmä. Laulukielenä on suomi.

22 e

Elina Sneck

Sylissäni tuoksuu taivas

Elina Sneckin runoissa lapsilla on ihmeelliset silmät. Niiden kautta aikuinenkin näkee välillä kirkkaasti: kuinka kesä on piilossa talven alla ja kuinka maailma on ihan ikkunan takana. Vanhemmiten näköalat syvenevät ja tummuvat, mutta uskon valo ja lempeä huumori eivät häviä silloinkaan.

17

Tiina-Liisa Lohi
Kuv. Tytti Mäenpää

Niila ja punaiset saappaat

Niila tulee pahalla tuulella koulusta. Sisko on tullut vauvansa kanssa kylään, ja äitikin huomaa silloin vain Lilja-vauvan. Niila vetäytyy leikkimökkiin. Viimein äiti löytää pienen murehtijan piilostaan ja asiat alkavat selvitä.

17 e

Eeva Kontiokari

Tänään syntyy kesä -äänikirja

Eeva Kontiokarin runoissa eletään uudestaan lapsuutta, pysähdytään hetkeksi, nautitaan tässä hetkessä elämän pienistä ja suurista iloista, joista kesä syntyy. Kaiken hyvän antaja luo kesän yhä uudestaan – niin ikkunan taakse kuin sydämiinkin.

23 e

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi