Perjantai 26.5.2017
"
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Kristuksen kärsimystie

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 14.4.2017 07:00 | Päivämies


Pitkäperjantai on Vapahtajamme Jeesuksen kuoleman muistopäivä. Ensimmäisen pitkäperjantain tapahtumat pysäyttivät monet ihmiset Golgatan mäellä. Hiljaisina ja hämmentyneinä he seurasivat Vapahtajan kärsimystä ja kuolemaa.
Nämä tapahtumat pysäyttävät meidätkin tänä pitkäperjantaina. Kyselemme virren sanoin: ”Minkä tähden kaiken vaivan Jeesus kärsinyt on niin?” Virsi vastaa kysymykseen: ”Rakkaudestansa aivan meihin kurjiin syntisiin Jeesus astui kuolon vaivaan avatakseen meille taivaan, meidän tähden kärsi niin.” (Vk. 80:3.)

Kärsimystie avautuu uskon kautta

Jeesuksen ristinkuolema on salaisuus ihmisymmärrykselle. Sanoma rististä on aina ollut pahennus tällä maailmalle. Jumala yksin voi Henkensä kautta tehdä ristin salaisuuden eläväksi todellisuudeksi. Pyydämme virressä: ”Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä.” (Vk 301:1.)

Jeesus valmisti omiaan pääsiäisen tapahtumiin, mutta opetuslasten oli vaikea ymmärtää asiaa todeksi. Puoli vuotta ennen pääsiäistä Jeesus kertoi omilleen tulevista tapahtumista: hän joutuu kärsimään ja kuolemaan, mutta kolmantena päivänä hän on nouseva kuolleista (Matt. 16:21). Ihmisjärki ei tätä käsittänyt, ja Pietari alkoi neuvoa Vapahtajaa: ”Älköön se sinulle tapahtuko” (Matt. 16:22).

Vielä jäähyväispuheessaan Jeesus vahvisti ja valmisti epäileviä seuraajiaan. Jeesus puhui poismenonsa tarpeellisuudesta ja lupasi lähettää omilleen Pyhän Hengen. Tämä Henki avasi epäileville kirjoituksia. Tänäänkin Kristuksen kärsimystie avautuu vain uskon kautta Pyhän Hengen avaamassa sanassa.

Kirjoitukset täyttyvät

Raamatussa kaikki evankeliumikirjat kertovat pääsiäisen tapahtumista – vähän eri sanoin, mutta toisiaan tukien ja täydentäen. Uuden liiton aamuna Raamatun lupaukset täyttyivät. Jo paratiisissa Jumala antoi lupauksen vaimon siemenestä, joka polkisi rikki käärmeen pään (1. Moos. 3:15). Jouluyönä kedon paimenille ilmoitettiin ilosanoma: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja” (Luuk. 2:11).

Evankeliumeissa toistuu kärsimyshistorian yhteydessä usein sanonta: ”Näin on kirjoitettu tai tämä tapahtuu, jotta kirjoitukset täyttyvät.” Raamatun ennustukset ja lupaukset täyttyivät, kuten oli kirjoitettu. Raamattu on myös meille tänään uskon ja elämän ylin ohje.

Ristin juurella

Jeesuksen ristiä ympäröi ihmisjoukko, joka pilkkasi ja häpäisi häntä. Mukana oli silloisen hengellisen elämän johtomiehiä sekä vieraan valtakunnan sotilaita. Jeesuksen opetukset olivat aiheuttaneet heissä sisäistä rauhattomuutta, ja siksi he halusivat raivata Jeesuksen lopullisesti pois. Ristin tapahtumat pysäyttivät ja järkyttivät ihmisiä. Roomalainen sotilaskin totesi, miten tämä oli totisesti Jumalan Poika (Matt. 27:54).

Ristin juurella oli myös Jeesuksen äiti, Maria, yhdessä opetuslasten kanssa. Maria tunsi sydämessään vanhan Simeonin ennustuksen miekasta, joka käy äidin sielun läpi. Vielä ristiltä Jeesus pyysi opetuslapsen huolehtimaan äidistään.

”Se on täytetty”

Ristiin naulitseminen oli hyvin tuskallinen ja häpeällinen rangaistus. Jeesus kärsi kaiken syyttömänä ja viattomana, täydellisenä Jumalan Uhrikaritsana. Jeesus oli sijaiskärsijä. Kuolinkamppailunkin keskellä hän jaksoi rukoilla ristiinnaulitsijoiden edestä: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät” (Luuk. 23:34).

Johanneksen mukaan Jeesuksen viimeiset sanat ristiltä olivat: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30). Hän kantoi ristillä sinun ja minun synnit ja sovitti ne viattomalla kärsimisellään. Hän oli tuossa tilanteessa Jumalan vihan ja hylkäyksen kohteena, jotta meidän ei koskaan tarvitsisi sitä kokea.

Jeesus julisti meille ilosanoman: se on täytetty. Jumalan lain vaatimukset on täytetty, synnit on sovitettu ja maksettu sekä tie taivaaseen avattu. Usko avaa riemullisen näköalan Jumalan Karitsasta, joka otti pois maailman synnit.

Ilmari Korhonen
Julkaistu Päivämiehessä 12.4.2017

Kuvituskuva: Heikki Vuonokari

Evankeliumiteksti Joh. 19:16–30
Biblia
Niin silloin hän antoi hänen heille ristiinnaulittaa. Mutta he ottivat Jeesuksen ja veivät pois. Ja hän kantoi ristiänsä ja meni siihen paikkaan, joka kutsutaan Pääkallon paikaksi, mutta Hebreaksi Golgata. Siellä he ristiinnaulitsivat hänen ja kaksi muuta hänen kanssansa kahden puolen, mutta Jeesuksen keskelle. Niin Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja pani ristin päälle, ja oli näin kirjoitettu: Jeesus Natsarenus Juudalaisten kuningas. Tämän päällekirjoituksen luki monta Juudalaisista; sillä se paikka oli läsnä kaupunkia, jossa Jeesus ristiinnaulittiin. Ja oli kirjoitettu Hebreaksi, Grekaksi ja Latinaksi. Niin sanoivat Juudalaisten ylimmäiset papit Pilatukselle: älä kirjoita: Juudalaisten kuningas; vaan että hän on sanonut: minä olen Juudalaisten kuningas. Pilatus vastasi: mitä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin.
Kuin siis sotamiehet olivat Jeesuksen ristiinnaulinneet, ottivat he hänen vaatteensa (ja tekivät neljä osaa, kullekin sotamiehelle osan), ja hameen; mutta hame ei ollut ommeltu, vaan kokonansa ylhäältä (alaspäin) kudottu. Niin he sanoivat keskenänsä: älkäämme tätä rikkoko, vaan heittäkäämme tästä arpaa, kenenkä se pitää oleman: että Raamattu täytettäisiin, joka sanoo: he ovat minun vaatteeni itsellensä jakaneet ja ovat heittäneet minun hameestani arpaa. 
Ja sotamiehet tosin näin tekivät.
Mutta Jeesuksen ristin tykönä seisoi hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar Maria, Kleopaan emäntä, ja Maria Magdalena. Kuin siis Jesus näki äidin ja opetuslapsen siinä seisovan, jota hän rakasti, sanoi hän äidillensä: vaimo, katso sinun poikaas. Sitte sanoi hän opetuslapselle: katso sinun äitiäs. Ja siitä hetkestä otti opetuslapsi hänen tykönsä.
Sitte, kuin Jeesus tiesi jo kaikki täytetyksi, ja että Raamattu täytettäisiin, sanoi hän: minä janoon. Oli siis yksi astia pantu etikkaa täyteen, ja he täyttivät sienen etikalla ja panivat sen ympärille isoppia, ja panivat sen hänen suunsa eteen. Kuin siis Jeesus oli etikkaa ottanut, sanoi hän: se on täytetty! ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Raamattu 2017
Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’” Pilatus vastasi: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.”
Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: ”Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.” Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: -- He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa.
Juuri näin sotilaat tekivät.
Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.
Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ”Minun on jano.” Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

SRKCD-123

Soikoon kiitos ikuisesti!

Soikoon kiitos ikuisesti! sisältää virsikirjastamme tuttuja koraaleja, joiden juuret ovat uskonpuhdistuksen ajan Saksassa. Johann Sebastian Bachin sovittamien koraalien lisäksi levyllä on kuusi Bachin yksinlaulua niin sanotusta Schemellin kokoelmasta. Yksinlaulua ja kuorolaulua säestävät jouset ja continuoryhmä. Laulukielenä on suomi.

22 e

Tiina-Liisa Lohi
Kuv. Tytti Mäenpää

Niila ja punaiset saappaat

Niila tulee pahalla tuulella koulusta. Sisko on tullut vauvansa kanssa kylään, ja äitikin huomaa silloin vain Lilja-vauvan. Niila vetäytyy leikkimökkiin. Viimein äiti löytää pienen murehtijan piilostaan ja asiat alkavat selvitä.

17 e

Elina Sneck

Sylissäni tuoksuu taivas

Elina Sneckin runoissa lapsilla on ihmeelliset silmät. Niiden kautta aikuinenkin näkee välillä kirkkaasti: kuinka kesä on piilossa talven alla ja kuinka maailma on ihan ikkunan takana. Vanhemmiten näköalat syvenevät ja tummuvat, mutta uskon valo ja lempeä huumori eivät häviä silloinkaan.

17

Eeva Kontiokari

Tänään syntyy kesä -äänikirja

Eeva Kontiokarin runoissa eletään uudestaan lapsuutta, pysähdytään hetkeksi, nautitaan tässä hetkessä elämän pienistä ja suurista iloista, joista kesä syntyy. Kaiken hyvän antaja luo kesän yhä uudestaan – niin ikkunan taakse kuin sydämiinkin.

23 e

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi