Perjantai 26.5.2017
"
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Luterilaisuus tänään

Usko ja elämä - Artikkelit 20.4.2017 06:49 | Päivämies


Luterilaisen uskonpuhdistuksen merkkivuonna on hyvä pysähtyä tarkastelemaan niitä luterilaisuuden rakenteita, jotka ovat kantavia sekä opillisten sisältöjensä että elämää muokkaavien vaikutustensa takia.
Perustana usko Kolmiyhteiseen Jumalaan

Ensimmäinen perustava asia luterilaisuudessa ja luterilaisessa uskonpuhdistuksessa on pysytteleminen Raamatun ja vanhan kirkon uskossa Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Uskonpuhdistus ei alkanut tyhjästä, vaan luterilainen oppi perustuu tähän uskoon.

Uskontunnustuksista erityisesti Apostolinen uskontunnustus oli Lutherille tärkeä tunnustus Jumalasta itsensä lahjoittavana rakkautena. Jumala on aina aloitteentekijä. Hän antoi elämän jo luomisessa ja ylläpitää sitä sekä valmisti pelastuksen Pojassaan. Henkensä välityksellä hän tekee ihmisen osalliseksi pelastuksesta.

Pelastus tulee uskosta Kristukseen

Toiseksi on otettava Lutherin pääopinkohdaksi nimeämä vanhurskauttamisen opinkohta, joka sisältää Jeesuksen Kristuksen ja hänen tekonsa, meidän lunastuksemme. Kristus kuoli syntiemme tähden ja nousi kuolleista vanhurskautemme tähden. Tämä kristuksen valmistama vanhurskaus otetaan uskoen vastaan. Tähän perustuu Lutherin mukaan koko oppimme ja elämämme. Tästä opinkohdasta ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas, maa ja kaikki muu katoavainen sortuisivat.

Vanhurskauttamista on myöhemmin kuvattu iskusanoilla ”yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden”. Uskonvanhurskauden sisällöksi sanonta on keskeinen, mutta sellaisenaan liian kapea. Vanhurskauttaminen ei koskaan tapahdu ilman Pyhää Henkeä, joten siihen kuuluu myös Pyhän Hengen työ ihmisessä. Vanhurskauttamisen edellytyksenä on ihmisen langenneisuus ja synnin alaisuus.

Ajassamme haetaan usein lupaa syntielämälle korostamalla vain luterilaista uskonvanhurskautta. Luther itse teologiassaan, esimerkiksi kirjassaan ”Kristityn vapaudesta”, sisällytti kristillisen elämän kahteen kohtaan: uskoon ja rakkauteen. Rakkaudella hän tarkoitti konkreettisia hyviä tekoja, rukoilua ja turmeltuneen ihmisluonnon, lihan kuolettamista. Schmalkaldenin opinkohdissa Luther toteaa: usko on väärä, jos sen seurauksena ei ole hyviä tekoja. Sitä, mikä teoissakin vielä on syntistä ja puutteellista, ei kuitenkaan Kristuksen tähden lueta synniksi eikä puutteeksi.

Evankeliumi välittää Jumalan armon

Kolmas perusasia luterilaisuudessa on evankeliumi, joka välittää Jumalan armon. Se on julistettu, korvin kuultava sana, joka kertoo Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, ja siitä, mitä hän on tehnyt puolestamme.

Jeesuksen persoonan ja työn voimasta evankeliumi antaa syntien anteeksiantamuksen sen vastaanottajalle. Koska pelastus tulee ihmisen ulkopuolelta, luterilaisuudelle on ominaista painottaa ulkonaista sanaa.

Sielunhoidollisesti tärkeät sakramentit, jotka vahvistavat heikkoa uskoa, ovat myös fyysistä ainetta, johon Jumalan sana on yhdistynyt. Sielu ottaa vastaan sen, minkä se voi: sanan; ja ruumis ottaa vastaan sen, minkä se voi: leivän, viinin ja veden.

Jumalan seurakunta on pyhien yhteys

Neljäs perustava asia on pyhien yhteys eli seurakunta, joka on käännetty myös kirkoksi uusimmissa tunnustuskirjoissa. Kyse on pyhien ja tosiuskovien yhteisöstä, mutta heidän joukkoonsa on sekoittunut tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia.

Yksi pyhä seurakunta on pysyvä ikuisesti. Se on pyhien yhteisö, jossa evankeliumia puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Nämä tunnustuskirjojen luonnehdinnat eivät sovellu koko laajaan, moniääniseen kansankirkkoon, sillä todellisen seurakunnan ja sen pyhyyden synnyttää Jumalan sana ja oikea usko.

Luterilainen kansankirkko on tässä ajassa edelleen siunaus kansallemme, sen kasvattaja ja sen suojiinsa kätkevä. Aikanamme kirkosta eroaminen on tullut vakavaksi ongelmaksi. Eroajat erottavat itsensä myös armonvälineiden yhteydestä ja jättäytyvät omaan varaansa.

Kristitty on osallinen yhteisestä pappeudesta

Viides luterilainen perusta on yhteisen pappeuden periaate, jonka uskonpuhdistus toi jälleen esiin Jumalan sanan pohjalta. Kaikki kristityt ovat pappeja ja osallisia palvelutehtävistä niin seurakunnassa kuin yhteiskunnassakin.

Yhdenvertaisina maallikot ja papit toimivat myös saarnaajina ja opettajina. Taloudellinen tilanne kirkossamme vahvistaa edelleen maallikkovastuun antamista seurakunnissa. Kirkolle on kuitenkin välttämätöntä säilyttää pappisvirka ja -vihkimys Jumalan sanan julistamista ja sakramenttien julkista hoitamista varten. 

Koska kaikki kristityt kuuluvat hengelliseen säätyyn, on myös heidän maallinen työnsä pyhää kutsumusta, osallistumista Jumalan huolenpitoon maailmasta. Luterilaiset toimivat yhteiskunnassa sitä rakentaen eikä siitä erottautuen.

Raamatun ja katekismuksen merkitys

Kuudenneksi luterilaiseksi perustaksi voidaan asettaa Raamattu ja sen arvovalta opin ja elämän asioissa. Huolimatta kirkkomme piirissä ilmenevistä monista epäraamatullisista ilmiöistä ja käsityksistä Raamatun asema on periaatteessa luterilaisuudessa vahva. Tunnustuskirjoissa ja kirkkojärjestyksessä todetaan, että kaikki opit ja opettajat on arvioitava Jumalan sanalla. Raamatun tulkinta ei ole fundamentalistista, vaan se avautuu keskuksesta, Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen valmistamastaan pelastuksesta käsin.

Lain ja evankeliumin erottaminen on myös luterilainen Raamatun avain. Lailla on Lutherin mukaan kaksi käyttöä: yhteiskunnallinen käyttö elämän suojelemiseksi ja teologinen käyttö synnin paljastamiseksi. Jumalan lupaukset Raamatussa ovat evankeliumia. Ne eivät sisällä mitään vaatimusta. Sekä laki että evankeliumi ovat voimassa, ja Lutherin sanoin niin kaukana toisistaan kuin taivas on maasta. 

Jokaisella kristityllä on oikeus lukea Raamattua omalla äidinkielellään. Tämä on johtanut Raamattujen kääntämiseen ja lukutaidon opettamiseen sekä monien kansojen kirjakielen syntyyn. Luterilaisuus korostaa lukutaitoa ja koulutusta, myös Raamatun tieteellistä tutkimusta kuten yleensäkin tiedettä ja tutkimusta.

Raamatun yhteydessä on mainittava Vähä katekismus, koska siihen on koottu Raamatun keskeisin sanoma. Sitä soisi käytettävän enemmänkin, onhan se alun perin tarkoitettu jokapäiväiseen käyttöön kodeissa. Esimerkiksi käskyjen selitykset ovat vuosisatoja olleet elämänläheisiä ja ymmärrettäviä. Miten käy neljännelle ja kuudennelle käskylle ja niiden selityksille samaa sukupuolta olevien avioliitossa?

Kirkko tekee merkittävää kasvatustyötä

Tämän päivän luterilaisuuden hyvistä puolista puhuttaessa täytyy mainita kirkon kasvatustyö, erityisesti rippikoulu, joka tavoittaa vuosittain lähes koko ikäluokan. Suomalainen leirimuotoinen rippikoulu on monissa muissa maissa vain haaveena. Voidaan aiheellisesti kysyä: Mihin nuoriso häviää kirkosta rippikoulun jälkeen?

Uskonpuhdistus toi virsilaulun kirkkoihin

Myös seurakuntalaulu jumalanpalveluksessa oli uskonpuhdistuksen tuoma uudistus. Se on sävyttänyt luterilaisuutta ja säilynyt vahvana meidän aikaamme asti.

Virsikirjan virret ja niiden laulaminen ovat yhä suosittuja huolimatta aikamme monenlaisesta musiikkitarjonnasta. Virsien avulla on harjoitettu hartautta ja opittu kristinoppia ja kirkkovuoden kulkua vuosisatojen ajan. Nykyään monet seurakunnalliset musiikkitilaisuudet, kuten passiot ja kauneimmat joululaulut vetävät runsaan osallistujajoukon.

Luterilaisen kirkon tulevaisuus

Luterilainen kirkko on monien haasteiden edessä. Sillä on kuitenkin vahva perinne ja hyvät mahdollisuudet säilyä ja palvella ihmisiä pitäytyessään niissä aarteissa, mitä sillä on.

Ihmisten uskonnollisuus ja jumalakaipuu eivät ole hävinneet mihinkään. Ihmiset etsivät yhä armollista Jumalaa, vaikka sanoittavat sen usein eri tavoin. Luulen, että kirkon merkitys vain kasvaa silloin kun kärsimys, kriisit ja ahdistus lisääntyvät maailmassa.  

Pauli Kivioja, Kirkkoherra
Julkaistu Päivämiehessä 12.4.2017

Kuvituskuva: Päivi Peltoniemi

Tiina-Liisa Lohi
Kuv. Tytti Mäenpää

Niila ja punaiset saappaat

Niila tulee pahalla tuulella koulusta. Sisko on tullut vauvansa kanssa kylään, ja äitikin huomaa silloin vain Lilja-vauvan. Niila vetäytyy leikkimökkiin. Viimein äiti löytää pienen murehtijan piilostaan ja asiat alkavat selvitä.

17 e

SRKCD-123

Soikoon kiitos ikuisesti!

Soikoon kiitos ikuisesti! sisältää virsikirjastamme tuttuja koraaleja, joiden juuret ovat uskonpuhdistuksen ajan Saksassa. Johann Sebastian Bachin sovittamien koraalien lisäksi levyllä on kuusi Bachin yksinlaulua niin sanotusta Schemellin kokoelmasta. Yksinlaulua ja kuorolaulua säestävät jouset ja continuoryhmä. Laulukielenä on suomi.

22 e

Eeva Kontiokari

Tänään syntyy kesä -äänikirja

Eeva Kontiokarin runoissa eletään uudestaan lapsuutta, pysähdytään hetkeksi, nautitaan tässä hetkessä elämän pienistä ja suurista iloista, joista kesä syntyy. Kaiken hyvän antaja luo kesän yhä uudestaan – niin ikkunan taakse kuin sydämiinkin.

23 e

Elina Sneck

Sylissäni tuoksuu taivas

Elina Sneckin runoissa lapsilla on ihmeelliset silmät. Niiden kautta aikuinenkin näkee välillä kirkkaasti: kuinka kesä on piilossa talven alla ja kuinka maailma on ihan ikkunan takana. Vanhemmiten näköalat syvenevät ja tummuvat, mutta uskon valo ja lempeä huumori eivät häviä silloinkaan.

17

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi