Maanantai 22.1.2018
"
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Ps. 97:6

Yhtenäiskulttuurista minäkeskeiseen yhteiskuntaan

Siionin lähetyslehti - Kuulumisia Suomesta ja maailmalta 13.10.2017 08:15 | Siionin Lähetyslehti


Haapaveden kansanopiston yhteiskuvassa vuodelta 1945 on joukko nuoria opistolaisia. Heidän takanaan näkyvät sanat ”Olkaat rohkeat ja tehkäät työtä, niin minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot” (Hagg. 2:4). Raskaat sotavuodet ovat vihdoin takana. Nuorten katseista kuvastuu odotus ja kysymys: mikä on meidän tulevaisuutemme. Heidän joukossaan on monia, joiden koti jäi uuden rajan taakse.
Nuoret rakensivat Suomen

Nyt tiedämme, miten suomalaisille sodan jälkeen kävi. Yhtenä rintamana kuvan nuoret, kymmenien tuhansien muiden aikalaisten tavoin, rakensivat uuden Suomen. He löysivät paikkansa, maksoivat sotakorvaukset nopeutetussa aikataulussa ja kehittivät yhdessä askel askeleelta yhden maailman parhaimmista yhteiskunnista. Heidän työnsä rakentui varhaisen itsenäisyyden vuosina omaksutulle kansanvaltaiselle ja demokraattiselle yhteiskuntajärjestykselle. Sen kivijalka oli perustuslaki, joka antoi kaikille täysi-ikäisille suomalaisille oikeuden ja mahdollisuuden rakentaa niin omaa elämää kuin yhteiskuntaakin.

Erilaiset ihmiset kunnioittivat yhteistä perustaa

Yhteisten asioiden hoitamista edisti se, että elettiin yhtenäiskulttuurin aikaa. Vaikka ihmisillä oli erilaisia poliittisia, uskonnollisia tai kulttuurisia näkökantoja, oli monia perusasioita, joita he kunnioittivat, kuten puolustusvoimat, poliisi, kirkko, koulutus ja sivistys. Niiden koettiin tuovan turvallisuutta ja antavan uskoa parempaan tulevaisuuteen. 

Kristillinen arvopohja vaikutti niin lainsäädännössä kuin kansan elämässä. Yhteisten asioiden hoitoon valituilla oli rohkeutta ajaa omien kannattajien lisäksi yhteistä etua.  Työtä seurasi siunaus: Suomesta tuli vuosikymmenten ponnistelujen ansiosta maailman paras paikka elää.

Yksilö nousee etusijalle

Ennen oltiin me – nyt olen minä. Tämän tosiasian kanssa elämme tänään. Yhtenäiskulttuurista on siirrytty yksityisyyden kulttuuriin. Yksilön oikeudet ovat etusijalla. Yhteisten asioiden hoito kiinnostaa vain vähän jos lainkaan. Vain vähän yli puolet suomalaisista äänestää valtiollisissa tai paikallisissa vaaleissa. Seurakuntien vaaleissa sitäkin harvemmat. Kaihdamme sitoutumista, ja näin sekä uskonnollisten että vapaaehtoistyön yhdistysten jäsenmäärät hiipuvat. Aiempien sukupolvien esikuvat ja mielipiteen muodostajat on jätetty historiaan. Valta ja vallankäyttö ovat kielteisissä yhteyksissä esillä.

Elämme runsaan ja sirpaleisen informaation tulvassa, jossa totuuksia on kaikista asioista lähes yhtä monta kuin puhujia. Tekniset yhteydenpitotavat korvaavat usein kasvokkaisen kanssakäymisen. Demokratia on murroksessa, koska perinteiset järjestäytymistavat eivät saa kannatusta, eivätkä uudet sähköiset vaikuttamisen muodot ole vielä vakiintuneet. Onko edes mahdollista koota hajanaisista mielipiteistä sellaista yhteistä linjaa, joka rakentaisi lähiyhteisöjä ja koko yhteiskuntaa?

Etäinen tulee lähelle

Minäkeskeisyydelle on syntynyt vastavoimia. Nykyaikainen tiedonvälitys on laajentanut koettua elinpiiriä, joka ylittää oman perheen, kylän ja kaupungin lisäksi valtakuntien ja maanosien rajat. Samanmielisten kanssa voidaan muodostaa yhteisöjä maailmanlaajuisessa tietoverkossa. Olemme samalla monin tavoin tulleet tietoisiksi eri puolilla maailmaamme elävien ihmisten arjesta. Kohtaamme uuden laajentuneen lähimmäisyyden haasteet oman maamme rajojen sisällä.

Tässä muutosten ristiaallokossa ihmisen perustarpeet ovat säilyneet samoina: turvallisuuden kokemus ja luottamus hyvään huomiseen. 

Kaikki on Jumalan suunnitelmaa

Erityisesti Suomen ja uskonpuhdistuksen juhlavuotena on mahdollista ottaa oppia historiasta. On aika etsiä tekijät, joiden avulla edistämme omaa ja lähimmäistemme turvallista elämää lähellä tai toisella puolella maapalloa.

Tehtävämme on rakentaa ja toimia sen elämänpiirin parhaaksi, mihin meidät on johdatettu. Tehtävämme on myös olla rohkeita ja tehdä päätöksiä omassa elämässämme tai vastuutehtävissämme kristillisten arvojen pohjalta. Ajankohtaisia esimerkkejä tästä ovat alkoholiin ja avioliittoon liittyvät lainsäädännön muutokset yhteiskunnassa ja kirkossa. Voimme puheilla ja teoilla tukea vastuunkantajia. 

Jumalan sana rohkaisee meitä luottamaan siihen, että elämme hänen suunnitelmansa mukaan tässä maailman ajassa, eivätkä sen monimuotoiset kehitysvaiheet ole sattumaa. Jumalan sallimaa on myös se, että meidän on mahdollista kokea elämänpiiriksi koko hänen luomansa maailma. Saamme elää kristillisten arvojen mukaista elämää arjessamme rohkeasti, ja mahdollisuuksien mukaan auttaa vaikeuksissa olevia lähellä ja kaukana. Pienetkin teot tuovat suuren siunauksen, kun niiden voimana ovat armo ja rakkaus.

Rauni Nokela
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 11.10.2017

Kuvituskuva: Pixabay

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi