Maanantai 22.1.2018
"
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Ps. 97:6

Samuel, Israelin viimeinen tuomari

Siionin lähetyslehti - Hartauskirjoitukset 12.2.2014 10:24 | Siionin Lähetyslehti
Samuelin kirjat kuuluvat Vanhan testamentin historiakirjoihin. Ensimmäinen kirja kertoo Israelin kansan vaiheista Samuelin ajoista kuningas Saulin kuolemaan asti ja toinen kuvaa Daavidin kuninkuuden kautta.
Samuel eli noin 1 000 vuotta ennen Kristusta. Hänen elämänsä ja toimintansa liittyy niihin tapahtumiin, jolloin tuomarien johtama hajanainen heimoliitto muuttui kuningasten hallitsemaksi kansallisvaltioksi. Viimeinen tuomarien ajan kansanjohtaja ja profeetta Samuel voiteli maan ensimmäiseksi kuninkaaksi benjaminilaisen Saulin.
 
Saul luopui Jumalasta

Saul menetti luopumuksensa vuoksi kuninkuutensa. Herra sanoi: ”Minä kadun, että tein Saulista kuninkaan, sillä hän on luopunut minusta eikä ole täyttänyt käskyäni” (1. Sam. 15:11). Tämän jälkeen Samuel Jumalan johtamana voiteli uudeksi hallitsijaksi betlehemiläisen Iisain nuorimman pojan, Daavidin.
 
Seuraava lyhyt katkelma vanhasta Samuelista, miehuuden voimissa olevasta Saulista ja nuoresta Daavidista valaisee tiivistetysti erästä Israe-lin kansan merkittävää vaihetta. ”Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. Sitten Samuel palasi Ramaan. Herran henki siirtyi pois Saulista, ja Herran lähettämä paha henki alkoi ahdistaa häntä.” (1. Sam. 16:13–14.)
 
Samuelin toiminta uskonnollisena herättäjänä ja näkijänä koituikin koko kansan pelastukseksi. Israel saattoi uskontonsa säilyttäen kehittyä yhtenäiseksi kuningaskunnaksi.
 
Rukousten lapsi

Samuelin elämää ohjasi syntymästä asti ihmeellinen Jumalan johdatus. Hänen hepreankielinen nimensäkin, joka merkitsee Jumalalta pyydettyä, viittaa tähän. Samuel oli rukousten lapsi. Hänen äitinsä oli Hanna ja isänsä Elkana. Hanna toivoi lasta ja lupasi rukouksessaan, että luovuttaisi tulevan lapsensa nasiiriksi eli Herran palvelukseen erotetuksi koko elämänsä ajaksi. Kun lapsi syntyi, Hanna antoi hänelle nimen Samuel ja sanoi: ”Herralta minä häntä pyysin” (1. Sam. 1:20).
 
Lapsuudestaan alkaen Samuel kasvoi Siilon pyhäkössä pappi Eelin hoivissa. Efraimin alueella sijaitseva Siilo oli koko maan uskonnollisen elämän keskus vuosisatojen ajan, ja siellä oli tapana viettää vuosittain Herran juhlaa. Luvatun maan valloituksen jälkeen Joosua vei Ilmestysmajan Siiloon, kunnes filistealaiset Eelin aikana saivat sen vallatuksi. Siilon temppelissä nuori Samuel sai yöllisen kutsun Jumalalta. Samuel luuli Eelin kutsuvan häntä. Kutsun yhä uusiutuessa hän sai kasvattajaltaan neuvon vastata siihen, että ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee”.
 
Samuelia on elämäntehtävänsä mukaan luonnehdittu ”toiseksi Moosekseksi”. Yhtäläisyys on havaittavissa jo tilanteista, jolloin Mooses ja Samuel kutsuttiin Herran palvelukseen. Kun Jumala kutsui Moosesta Hoorebilla palavasta pensaasta, Mooses vastasi: ”Tässä minä olen” (2. Moos. 3:4). Sekä Samuelin että Mooseksen vastauksista ilmenee nöyrä kuuliaisuus ottaa vastaan Jumalan antama tehtävä. Kuuliaisuutta seuraa Jumalan siunaus.
 
Samuel luotti Jumalaan

Eelin suvun kuoleman jälkeen Samuel alkoi vaikuttaa enenevässä määrin kansansa johtajana. Hänen käskystään kansa uudisti uskollisuuden liiton Herran kanssa. Filistealaisten uhka saatiin torjutuksi ja liitonarkku saatiin takaisin. Samuel kehotti kansaa luopumaan vieraista jumalista ja palaamaan Herran luo. Jumalan Hengen vaikutus sai muokata sydämiä ja muuttaa mielet. Israelilaiset hävittivät baalit ja astartet ja palvelivat ainoastaan Herraa. Kansa paastosi Herran edessä ja parannukseen käyden se tunnusti: ”Me olemme rikkoneet Herraa vastaan.”
 
Kun taistelu vihollista vastaan oli pelottavaa, Samuel kansan pyynnöstä huusi avuksi Herraa. Hän otti karitsan ja uhrasi sen polttouhrina Herralle. Jumala vastasi Samuelin rukoukseen. Hän varjeli ja auttoi kansaansa. Kun vihollinen oli kukistettu, Samuel otti kiven. Hän antoi sille nimen Eben-Eser, Avunkivi, ja sanoi: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä” (1. Sam. 7: 12).
 
Samuelin uskoon ja opetukseen viitataan Uudessa testamentissa. Kun apostoli Pietari piti puheensa Jerusalemin temppelissä Salomon pylväikössä, hän kehotti kuulijoitaan kääntymykseen ja katumukseen synneistä ja katsomaan Vapahtajaa. Pietari mainitsee Samuelin puhuessaan profeettojen ennustuksista: ”Hänen Voideltunsa tuli kärsiä ja kuolla. – – Samoin ovat muut profeetat, niin Samuel kuin kaikki myöhemmätkin, kansalle puhuessaan myös ennustaneet näistä päivistä.” (Ap. t. 3:18, 24.)
 
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri
Samuelin sanat tottelemattomuuteen langenneelle kuningas Saulille olivat vakavat: ”Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva. – – Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.” (1. Sam. 15:22–23.)
 
Jokaiselta kilvoittelijalta kysytään omakohtaista uskoa Jumalaan, luottamusta hänen apuunsa ja johdatukseensa sekä kuuliaisuutta Jumalan äänelle. Jumalan lapset ovat elävinä kivinä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus (Ef. 2:20). Usko antaa voiman kulkea entisten matkamiesten saatossa, lammasten puolesta henkensä antaneen Hyvän Paimenen armollisessa hoidossa.
 
Pentti Saulio

Tekstissä käsitellään seuraavia raamatunkohtia: 1. Sam. 2:18, 19, 26
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 2/2014

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi