Maanantai 22.1.2018
"
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Ps. 97:6

Sota-aikana moni asia oli toisin kuin nyt

Siionin kevät - Lasten elämää 28.12.2017 06:36 | Siionin kevät


Haukiputaalainen Maija Tapio syntyi loppuvuodesta 1939, kun talvisota alkoi. Vauva ei tiennyt sodan julmuuksista, hänelle riitti, kun sai ruokaa, rakkautta ja huolenpitoa. Tässä Maijan sylissä on kuva hänestä itsestään kolmevuotiaana. Sen on maalannut Maijan tytär Sirkka Tapio.
Ensimmäinen muistikuva Maijalla on, kun äiti oli jättänyt hänet leikkimään sisälle ja lähtenyt huuhtelemaan vaatteita läheiselle lammelle. Hellassa oli tuli, ja kekäle oli pudonnut lattialle ja sytyttänyt maton tuleen. Maija-tyttö oli kiiruhtanut äidin luokse ja sanonut: ”Poppa.”

Äiti meni katsomaan, mitä oli tapahtunut. Verhot ja seinä olivat tulessa. Äiti heitti vettä tuleen ja sai sen sammumaan.
 

– Kyllä minua pelotti, kun pommikoneet jyrisivät taivaalla. Astiat helisivät kaapissa, Maija kertoo sota-ajasta.

Aikuiset kuuntelivat uutisia korva radiossa kiinni, lapsille ei sodasta puhuttu. Kun kuultiin pommikoneiden tulevan, kodin ikkunat peitettiin, ettei sisältä näkyisi valoa ulos.

Maijan isän ei tarvinnut lähteä sotaan, hän koulutti rintamalle lähteviä alokkaita. Maijan perhe asui maalla. Heillä oli lehmiä, sikoja, kanoja ja lampaita, joista he saivat ruokaa.
 

Sota-aikana kaikesta oli puutetta. Kun kylällä kuoli joku, Maijan äiti osti tämän vaatteita ja ompeli niistä lapsille takkeja, housuja ja mekkoja.

– Muistan, kun oli puupohjakenkiä, joissa päällinen tehtiin narusta. Eihän ne sateella kestäneet.

Myöhemmin kylällä kiertävä suutari teki Maijalle nahkakengät.

Myös lelut olivat itse tehtyjä. Joulupukki toi pojille puisia autoja, lehmiä ja hevosia. Maija sai lankatukkaisen Molla-Maijan.

– Kylän ompelijatäti antoi ottaa lattialle tippuneita pieniä tilkkuja vaatteiksi nukelleni. Myöhemmin tuli kauppoihin nuken päitä, joihin itse tehtiin vartalo.

Kun verhoja ei ollut saatavilla, äiti hoksasi, että laitetaan jouluksi punaisista kreppipaperirullista verhot. Hän rypytti paperin reunan, isä leikkasi ne sopiviksi ja ripusti ikkunaan.

– Oli aivan jouluntuntuista.
 
 
Pienenä koulutyttönä Maijan tehtävänä oli ennen kouluun lähtöä pestä ja kuivittaa pienempiä lapsia ja hoitaa kanoja. Äiti oli lehmiä lypsämässä.

– Tuli kiire kouluun, juoksin navetalle äidin luo lettinauhat kädessä ja pyysin häntä äkkiä letittämään tukan, että pääsen lähtemään. En enää ehtinyt kiertää tien kautta, kiiruhdin pellon poikki.

Essu tarttui piikkilankaan, ja lettinauhat aukesivat. Monesti opettaja oli jo aloittanut harmonilla soiton ja aamuhartauden pidon, kun hiljaa hiivin paikalleni, Maija kertoo.

Kouluun otettiin kotoa mukaan leipä ja maitopullo, koulusta sai keiton. Jos lapset eivät jaksaneet juoda kaikkea maitoa, he heiluttelivat pulloa niin, että maidosta tuli voita.

– Sitä sitten sormella pistettiin suuhun.

Koulu lämmitettiin pönttöuunilla. Kolmas- ja neljäsluokkalaiset kantoivat puut halkolaatikkoon, ja yläluokan järjestäjät lisäsivät puita uuniin, johon talonmies oli sytyttänyt tulen.

Maija ja muut lapset saivat koulusta perunannostolomaa.

– Kouluun piti lomalta viedä viisi litraa puolukoita. Lisäksi luokan kanssa käytiin puolukassa. Keittäjä teki marjoista lappapuuroa.

Lapset leikkivät, jos oikeilta töiltä jäi aikaa: hypittiin myrrää, ruutua ja pelattiin nelimaalia ja pesäpalloa.
 

– Oli suuri ihme, kun kauppoihin tuli appelsiinit; kilo perhettä kohden saatiin ostaa, Maija muistelee.

Kerran kuussa, kun isä maksoi kaupan tilille ostot, kauppias antoi kaupanpäällisinä Kis Kis -karamelleja pienen pussin.

– Äiti jakoi meille yhden karkin neljään osaan, sai jokainen vähän maistaa. Jos oli ahkera töissä, hän antoi puoli karkkia palkaksi.

Teksti ja kuva: Maija-Liisa Raudaskoski

Juttu on julkaistu joulukuun 2017 Siionin kevät -lehdestä.
 

Tunnisteet:


Joulu sota-aika koulu

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi