Lauantai 20.1.2018
"
"Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta." Luuk. 4:18-19

Mummilan kesäpoika

Siionin kevät - Lasten elämää 12.6.2017 06:56 | Siionin kevät


Aapeli haahuili kotona. Hän ei keksinyt mitään tekemistä. Pihalle meneminen ei houkutellut, koska ulkona satoi kaatamalla.
– Elle, tule pelaamaan Kimbleä, Aapeli huuteli isosiskon huoneeseen.
– En mä jaksa, Elle vastasi. – Mulla on kirja kesken!

Aapeli laittoi viestin äidille: “Mulla on tosi tylsää…. :-( mitä mä voin tehdä?!?!”
Äiti vastasi kohta: “Ota vaikka kasa Aku Ankkoja ja mene ulos majaan lukemaan.”

Ihan kiva idea, mutta majan katto vuotaa, Aapeli mietti. Hän heittäytyi sohvalle ja ajatteli, että koko kesäloma oli aika ankea. Äiti oli töissä, isä oli töissä, pikkusisko ja -veli päiväkodissa. Elle vain makasi sängyssään lukemassa tai oli kavereiden kanssa. Kaikki Aapelin kaverit tuntuivat olevan jossakin reissussa.

Isä tuli pikkusisarusten kanssa iltapäivällä kotiin.
– Miten olet pärjäillyt? isä kysyi ja laittoi perunoita kiehumaan.
– Mulla on ollut ihan tylsää, Aapeli huokaisi.

Kohta äitikin tuli töistä ja sanoi, että mummi oli soittanut.
– He tarvitsisivat kuulemma yhden kesälapsen, äiti mainitsi ohimennen.
– Kesälapsen, Aapeli ihmetteli.
– Ukilla on polvi huonona, ja jonkun pitäisi auttaa ruohonleikkuussa ja kasvimaan kitkemisessä.
Kasvimaa ei kuulostanut Aapelin mielestä kovin houkuttelevalta, mutta olisihan se vaihtelua.



Jo seuraavana aamuna Aapeli istui yksin bussin kyydissä. Häntä jännitti vähän. Bussinkuljettaja oli luvannut jättää hänet oikealle pysäkille. Aapeli söi karkkia ja katseli, miten talot ja pellot vilahtelivat ohi.

– Jumalan terve, siinähän se meidän kesäpoika on, mummi tervehti.
Aapeli istui mummin auton etupenkille, ja sitten hurautettiin mummilan pihaan. Ukki konkkasi kepin kanssa ovelle vastaan.
– Onpa hyvä, kun saatiin sinut meille, ukki sanoi. – Minusta ei nyt ole tämän polven kanssa oikein mihinkään.

Mummilassa paistoi aurinko.
– Täällä on ollut niin kosteaa ja lämmintä, että kaikki kasvaa humisemalla, mummi sanoi. – Sekä ruohot että rikkaruohot.
Mummi näytti, mitkä taimet piti jättää kasvamaan ja mitkä täytyi kitkeä pois. Aapeli vetäisi mullasta vahingossa pari pikkuruista porkkanaakin, mutta mummi sanoi, ettei se haitannut. Aapeli veti lippiksen silmilleen ja huitaisi kärpäsen niskastaan.
– Mehutauko! ukki huusi kuistilta.
Nurmikon leikkaaminen oli Aapelin mielestä kivaa puuhaa. Tuntui miehekkäältä kiskaista ruohonleikkuri käyntiin ja laittaa kuulosuojaimet korville. Leikkurin kanssa piti muistaa kiertää nurmikosta pilkottavat kivet.

Viikko kului yhdessä humauksessa. Mummi ja Aapeli kitkivät ja harasivat ja leikkasivat ruohoa. Uusille pensaille piti kaivaa kuopat. Aapelista tuntui, että työtä oli loputtomasti. Onneksi välillä satoi, ja silloin ukki opetti Aapelin pelaamaan shakkia.

Sunnuntaiaamuna Aapeli hyvästeli ukin. Mummi odotti jo autossa. Ukki ojensi Aapelille kirjekuoren.
– Olet sinä melkoinen työmies, ukki sanoi.  – Tässä on sinulle vähän suviseurarahaa.
– Kiitos, Aapeli sanoi vähän hämillään, mutta mielissään. – Jumalan rauhaan!
Aapeli puristi kuorta tiukasti kädessään astuessaan bussiin. Hän vilkutti bussin ikkunasta mummille. Tuntuipa kivalta mennä taas kotiin ja olla ainakin pari päivää tekemättä mitään!

Teksti: Jenni Koponen
Kuvat: Anne Leppänen

Siionin kevät 6/2017
 

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi