Torstai 22.2.2018
"
Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta, mitä Herra sanoo. 5 Moos. 8:3

Kivitetty apostoli

Kapsäkki - Nuori Timoteus 28.1.2015 00:00 | Päivämies
Hänen luultiin kuolleen. Kivittäjät raahasivat hänet tajuttomana kaupungin ulkopuolelle. Mutta kun meikäläiset menivät hakemaan ruumista, hän tulikin tajuihinsa. Surkean näköinen hän oli: ruhjeita ja kuhmuja päässä ja vartalossa, verinoro valui monesta paikasta. Loois-mummo päivitteli, äiti yritti parhaansa mukaan puhdistaa ruhjeita, laittaa siteitä ja hauteita. Paavali itse kehotteli ottamaan asian rauhallisesti. 
– Nämä ovat Kristuksen haavoja, hän sanoi liikuttuneena, ja kertoi itse olleensa kerran kivittäjien puolella. Silloin uhri oli kuollut. Hän oli joku Stefanos-niminen diakoni Jerusalemissa.

Tapahtumasarja, joka täällä johti kivitykseen, oli tavallaan surkuhupaisa. Paavali oli Barnabaksen kanssa puhumassa aukiolla kaupungin portin lähellä. Kesken kaiken Paavali pysähtyi katsomaan erästä rampaa kerjäläistä ja käski: 

– Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi. 

Ihme tapahtui, mies nousi jaloilleen ja käveli. Kansanjoukossa alkoi suuri hälinä. Kohta kuului huutoja: 

– Jumalat ovat tulleet luoksemme! Zeus ja Hermes ovat täällä! 

Paavali ja Barnabas eivät aavistaneet, mitä oli tekeillä, koska ihmiset puhuivat lykaoniaa. Vasta kun Zeuksen temppelin pappi toi seppelöityjä uhrihärkiä paikalle, apostolit saivat vihiä asiasta.

Nyt Paavali ja Barnabas repäisivät vaatteensa ja alkoivat huutaa: 

– Mitä te oikein teette? Me olemme vain ihmisiä, aivan samanlaisia kuin tekin! 

Apostolit kertoivat olevansa ainoan Jumalan, kaiken luojan asialla. He sanoivat, että täkäläiset jumalat ovat tyhjänpäiväisiä, ja ihmisten tulisi niiden sijasta palvella elävää Jumalaa, ainoaa auttajaansa. Ilmeisesti Zeuksen pappi tajusi ensimmäisenä erehdyksen ja käännytti uhrihärät temppelille päin. Tämän jälkeen kansanjoukkokin vähitellen rauhoittui.

Selvää on, että pettymys ja nolostuminen jäivät kytemään kansan ja pappien mielissä. Puhe tyhjänpäiväisistä jumalista ei jäänyt vaikutusta vaille, onhan Zeuksen temppeli Lystran kaupungin ylpeys. Tarvittiin enää vain Ikonionista tulleet epäuskoiset juutalaiset. Kun he alkoivat julistaa, että Paavali ja Barnabas olivat petollisia kansan kiihottajia, löytyi innokkaita kumppaneita kivittäjiksi.  

Paavalin toipuminen oli yllättävän nopea. Jo seuraavana päivänä hän puuhasi lähtöä, koska halusi rauhoittaa tilanteen. Ja hän lähti kuin lähtikin Barnabaksen kanssa Derbeä kohti.

Kivitetyn Paavalin tyyni olemus jäi väikkymään mielessäni. Olin iloinen ja innoissani, kun apostolit aikanaan palasivat. Me Jeesukseen uskovat olimme jääneet kuin turvaa vaille. Rakkaasti ja uupumatta apostolit osoittivat meille lähemmin, mitä pyhät kirjoitukset Kristuksesta kertovat. Loois-mummon kirjakääröt saivat nyt aivan uuden merkityksen. Apostolien puheet Vapahtajan rakkaudesta eivät olleet vain sanoja, sillä Jumalan Henki täytti sydämet ilolla ja rauhalla. Erityisesti Paavalin sanat auttoivat minutkin uskomaan.

Ero tuntui vaikealta. Pyysimme moneen kertaan, että he tulisivat pian uudelleen. He kehottivat meitä pysymään uskossa ja sanoivat: 

– Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.

Tapio Holma

Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
Ap. t. 14:6–23; 1. Kor. 4:17; Gal. 6:17; 2. Tim. 1:5, 3:15.

Julkaistu Päivämiehessä 28.1.2015.

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi