JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

”Nöyränä aasilla ratsastaen”

Matkaevääksi
20.3.2024 7.00

Juttua muokattu:

18.3. 10:37
2024031810371820240320070000

Kari Vengasaho

Kari Vengasaho

Tuo­mo Kel­lo­kos­ki

Pal­mu­sun­nun­tain Sa­ka­ri­aan kir­jan teks­ti ker­too Jee­suk­sen rat­sas­ta­van Je­ru­sa­le­miin nöy­rä­nä ja voit­toi­sa­na Ku­nin­kaa­na, joka so­vi­tus­työn­sä an­si­os­ta tu­ho­aa so­ta­vau­nut ja -jou­set. Teks­ti ker­too: ”Hän ju­lis­taa kan­soil­le rau­haa, hä­nen val­tan­sa ulot­tuu me­res­tä me­reen, Euf­ra­tis­ta maan ää­riin as­ti” (Sak. 9:10).


Jee­sus oli lem­peä rau­han­ruh­ti­nas: ”Ot­ta­kaa mi­nun ikee­ni har­teil­len­ne ja kat­so­kaa mi­nua: minä olen sy­dä­mel­tä­ni lem­peä ja nöy­rä. Näin tei­dän sie­lun­ne löy­tää le­von.” (Matt. 11:29.)

Ju­ma­lan sa­nan koh­ta vä­lit­tää meil­le tä­män ajan ih­mi­sil­le tur­val­lis­ta ar­mon, toi­von, ilon ja rau­han sa­no­maa. Jee­sus, Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ku­nin­gas, ei saa­pu­nut Je­ru­sa­le­miin ajal­li­ses­ti hoh­dok­kaas­ti hie­non rat­sun se­läs­sä, vaan nöy­rä­nä aa­sil­la rat­sas­ta­en. Aa­si oli hä­nen ku­nin­kaal­li­nen rat­sun­sa (Sak. 9:9).

Pal­mu­sun­nun­tain ta­pah­tu­mis­ta al­koi kun­ni­an Ku­nin­kaan kär­si­mys­tie. Jee­sus to­teut­ti Ju­ma­lan tah­don ja ha­lu­si so­vit­taa ris­tin­kuo­le­mal­laan koko maa­il­man syn­nit.

Jee­sus an­toi omil­le ope­tus­lap­sil­leen tär­ke­än teh­tä­vän ol­la vie­mäs­sä rau­han vies­tiä kaik­keen maa­il­maan (Joh. 20:21). Jee­sus sa­noi vie­lä en­nen kuo­le­maan­sa ope­tus­lap­sil­leen: ”Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le.” (Joh. 14:27.)


Ai­ka, jon­ka kes­kel­lä eläm­me, on mo­nel­la ta­val­la eri­tyi­nen. Ajal­lis­ta rau­haa ja tur­val­li­suut­ta kai­va­taan tä­hän maa­il­maan. Vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na isän­maam­me rau­han vaa­li­mi­nen on nous­sut kes­kei­sek­si pu­hee­nai­heek­si.

Jee­sus an­toi ope­tus­lap­sil­leen teh­tä­vän vie­dä rau­han sa­no­maa. Se pi­tää si­säl­lään Ju­ma­lan rau­han, jon­ka ih­mi­nen voi ko­kea omal­le koh­dal­leen us­kon kaut­ta Hen­gen lah­ja­na. Tai­vaal­li­sen rau­han vai­kut­ti­met ovat ian­kaik­ki­set, ei­vät vain tätä ai­kaa kos­ke­vat, kos­ka ne ovat Ju­ma­las­ta, ei­vät ih­mi­ses­tä.


Sa­ka­ri­aan kir­jan teks­ti muis­tut­taa ih­meel­li­ses­tä on­nes­ta ja ilos­ta, jon­ka ih­mi­nen saa ai­van ar­mos­ta omis­taa omal­le koh­dal­leen. Ku­nin­gas on täyt­tä­nyt Ju­ma­lan vaa­ti­van lain täy­del­li­ses­ti juu­ri si­nun ja mi­nun puo­les­ta­ni. Hän on kul­ke­nut ereh­ty­mät­tö­mät as­ke­leet, jot­ta meil­lä oli­si mah­dol­li­suus ian­kaik­ki­seen elä­mään kun­ni­an tai­vaas­sa.

Mo­nien pel­ko­jen­kin al­la on tur­val­lis­ta kat­sel­la ja iloi­ta sii­tä rak­kau­des­ta, jota Ju­ma­la on po­jas­saan osoit­ta­nut luo­mal­leen ih­mi­sel­le. Pal­mu­sun­nun­tain ai­he on kau­nis, tur­val­li­nen, rau­han ja rak­kau­den täyt­tä­mä: kat­so, Ku­nin­kaa­si tu­lee.


Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kuu­luu edel­leen­kin Hy­vän Pai­me­nen kut­su­va ää­ni kaik­keen maa­il­maan täyn­nä ar­moa, rau­haa ja rak­kaut­ta. Tä­nää­kin saa us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä, pääs­tä ar­mos­ta us­ko­maan ja odot­ta­maan tur­val­li­ses­ti Ku­nin­kaan tois­ta tu­le­mis­ta.