JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jumalan rakkaus on armoa ja totuutta

Matkaevääksi
24.4.2024 6.00

Juttua muokattu:

22.4. 11:41
2024042211414620240424060000

Mika Aik­ki­la

Olem­me saa­neet elää pää­si­äi­sen suur­ta juh­la-ai­kaa. Pää­si­äi­se­nä muis­te­lem­me Ju­ma­lan ää­re­tön­tä rak­kaut­ta ja ar­moa mei­tä syn­ti­siä ih­mi­siä koh­taan. Rak­kau­des­saan Ju­ma­la an­toi ai­no­an poi­kan­sa syn­tyä maan pääl­le elä­mään ih­mi­se­nä ja täyt­tä­mään Ju­ma­lan suu­ren pe­las­tus­suun­ni­tel­man. En­sim­mäi­sen ih­mis­pa­rin lan­kee­mus oli suis­ta­nut ih­mi­sen kuo­le­man al­le, pois Ju­ma­lan yh­tey­des­tä. Tä­män yh­tey­den Jee­sus kor­ja­si pää­si­äi­se­nä, kun hän kuo­li mei­dän syn­tiem­me täh­den, vuo­dat­ti ve­ren­sä, jot­ta meil­lä oli­si pe­las­tus. Ylös­nou­se­muk­sel­laan Jee­sus voit­ti myös kuo­le­man val­lan.


Kun Ju­ma­la on mei­tä näin pal­jon ra­kas­ta­nut, ha­lu­am­me ol­la kuu­li­ai­sia hä­nen sa­nal­leen: ”Mei­dän tu­lee us­koa hä­nen Poi­kaan­sa Jee­suk­seen Kris­tuk­seen ja ra­kas­taa toi­nen tois­tam­me, niin kuin hän on mei­tä käs­ke­nyt” (1. Joh. 3:23).

Jo­han­nes ke­hot­taa kir­jees­sään: ”Lap­se­ni, äl­kääm­me ra­kas­ta­ko sa­noin ja pu­hees­sa, vaan te­oin ja to­tuu­des­sa” (1. Joh. 3:18). Jo­han­nes ke­hot­taa osoit­ta­maan rak­kaut­ta käy­tän­nös­sä. Kaik­ki hyvä tu­lee Ju­ma­lal­ta, myös kaik­ki maal­li­nen.

Jos lä­hei­sel­tä puut­tuu jo­tain, em­me sul­je sil­tä sy­dän­täm­me. Kes­ki­näi­nen rak­kaus kuu­luu ar­jen ti­lan­tei­siin. Rak­kaus pa­nee ja­ka­maan Ju­ma­lal­ta saa­tua lah­jaa puut­tees­sa ole­van hy­väk­si (1. Joh. 3: 17–18).


Rak­kaus on Hen­gen he­del­mä. Ko­rint­to­lais­kir­jees­sä Paa­va­li kir­joit­taa, et­tä rak­kaus ei iloit­se vää­ryy­des­tä vaan to­tuu­den voit­ta­es­sa (1. Kor. 13:6). Rak­kaus on myös kär­si­väl­li­nen, ar­mol­li­nen ja an­teek­si­an­ta­va. Rak­kau­del­la an­ne­tut neu­vot kan­ta­vat mei­tä elä­mäs­sä yli vai­kei­den het­kien ja va­lin­ta­ti­lan­tei­den. Ys­tä­vien tuki ja rin­nal­la kul­ke­mi­nen aut­ta­vat myös elä­män ko­et­te­le­muk­sis­sa.


Suu­rin­ta rak­kaut­ta tääl­lä maan pääl­lä on se, et­tä syn­tiin jou­tu­nut­ta us­kon­vel­jeä tai -si­sar­ta au­te­taan syn­nin al­ta va­pau­teen, et­tei hän me­net­täi­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suut­ta ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­voa. Sitä var­ten ylös­nous­sut Jee­sus an­toi omil­leen Py­hän Hen­gen val­tuu­det ju­lis­taa syn­nin­pääs­tön evan­ke­liu­mia. Kun us­koo syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä, saa ol­la suu­rim­man rak­kau­den osal­li­suu­des­sa ja pe­rii ker­ran tai­vaan kun­ni­an.