Tiistai 20.2.2018
"
Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Jes. 1:16

Rauhoittumisen hetki

22.11.2017 06:47 | Sarianna Suominen
Olin arkihuolten kuormittama. Väsynyt. Tuntui kuitenkin tärkeältä lähteä naapurirauhanyhdistyksen sisariltaan. Meno keskellä viikkoa ja lähes tunnin matkan päähän kotoa ei ehkä ollut sitä vastuullisinta vanhemmuutta kouluviikolla, kun tiesin, että ilta venyisi myöhään. Saattelin kuitenkin lapset kyläpaikkaan ystäväperheen hoiviin ja lähdin matkaan. 

Jo istahtaessani penkkiin laajan naistenjoukon keskelle tunsin, miten rauhoituin olemaan läsnä juuri siinä paikassa ja juuri siinä hetkessä. Vilkas puheensorina vaihtui voimalliseen lauluun ja mieli keskittyi kuuntelemaan alustusta siitä, miten meitä niin monin tavoin siunataan jo täällä ajallisessa elämässä – iäisyydestä puhumattakaan. Mieleni herkistyi kippuralle, kun kuulin tarinoita tuntemattomista tavoista Keniassa tai ajatuksia länsimaalaisten elintasopaineista.

Tunsin itsekin paljastuvani jonkun sortin materialistiksi, kun vertasin elämääni keskivertokenialaisen elämään. Oli helppo uskoa alustajan sanat, että heidän silmissään me suomalaiset olemme jokikinen kuin miljonäärejä. Elämme niin runsaan hyvinvoinnin ja perusturvan maassa, että meidän on helppo vaikka nirpistellä nenäämme silloin, kun lautaselle ei tuodakaan lempiruokiamme. Ja asumuksemme ovat perustasoltaan poikkeuksetta hyvin varusteltuja, lämpimiä ja tilavia, olipa sitten kyse vuokra-asunnosta tai omistusasunnosta. Eihän meiltä oikeastaan mitään olennaista puutu. 

Kun alustus kaarsi aameneen ja oli keskustelun aika, oli koko sali aivan hiljainen. Vain muutama yksittäinen puheenvuoro käytettiin. Koin, että alustus oli niin kattava ja tuntui niin turvalliselta, että oli helppo yhdessä yhtyä siihen ja kaikki olennainen tuli jo siinä alustuksen aikana sanottua. Päällimmäiseksi mieleeni jäi turvallinen olo ja lämmin yhteys paikalla olleiden ihmisten kanssa. 

Kun vihdoin iltamyöhään poimin ystävän luota puoliuniset lapset ja ajoimme kotiin nukkumaan, ei aiemmasta väsymyksestäni ollut enää tietoakaan. Jos lähdinkin sisariltaan pikkuhuolten kuormittamana ja arjen asioiden piirittämänä, palasin sieltä kohtuullista huolettomuutta tuntien ja tiesin pärjääväni pienten vastoinkäymistenkin kanssa. Taivaan Isä siunasi yhdessäolon hetkemme ja antoi meille matkaevästä sanansa kautta. Tunsin, että kannattaa käydä sisarilloissa, veljesilloissa, seuroissa ja ylipäätään siellä, missä uskovaiset kokoontuvat yhteen. Niiden kohtaamisten voimalla saa taas kulkea palan matkaa turvallisin ja luottavaisin mielin.­

Vanhemmat

Uudemmat

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi