Tiistai 12.12.2017
"
Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot: - Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä. Jes. 44:6

Näkymätön tuli näkyväksi

6.12.2017 06:18 | Raija Vesterinen
On tullut viimeisen blogitekstini aika. Yllättävän vaikeaa on kesyttää mielessä jylläävät ajatukset ja tuntemukset sanoiksi ja lauseiksi. Kahden vuoden blogimatka on ollut mielenkiintoinen, vaikkakin usein oman tyhjyyden ja heikkouden keskellä tallaamista. Silti olen saanut kokea hienoja hetkiä, kun erilaisissa kohtaamisissa ja  viesteissä on tullut rohkaisua ja aitoa välittämistä tutuilta ihmisiltä sekä ennestään aivan tuntemattomilta lukijoilta. Lämmöllä ajattelen myös teitä uusia ystäviä, jotka olen löytänyt tätä kautta.
 
Pari vuotta sitten joulun alla, ennen blogimatkani alkua, taisin olla aika eksyksissä oman elämäntilanteeni kanssa. Takana oli jo viisi onnettomuuden jälkeistä vuotta, kun olin rikkinäisenä sekä monenlaisten taisteluiden ja vaiheiden uuvuttamana yrittänyt löytää suuntaa kohti valoa ja eheytymistä. Pysyvä vammautuminen aiheutti koettelemuksia kaikilla elämän osa-alueilla; fyysisen ja psyykkisen terveyden, taloudellisen toimeentulon, ihmissuhteiden, perhe-elämän, avioliiton sekä oman uskonelämän kannalta. Koin vahvana myös syrjäytymisen tunteen suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Samalla kun haikeana katselin toisten osallistumista opiskeluun, työelämään ja muihin haasteisiin, tunsin tulleeni yhteiskunnalle hyödyttömäksi ja pelkästään taloudelliseksi taakaksi.
 

 
Koska aivovamma ja niskavamma eivät kovin paljon näy ulospäin, oli monien hankala ymmärtää tilannettani ja sen tuomia haasteita. Kerroin tilanteestani aina kun joku kysyi kuulumisia. Kuitenkin sain kokea myös sitä, että joskus kohtaamisissa minua välteltiin eikä haluttu tervehtiä tai alkaa keskustelemaan yhdessä. Vähitellen aloin kadottaa oman itseni enkä oikein tiennyt mitä olin ja mihin kuuluin. Tulin epävarmaksi sosiaalisissa tilanteissa.
 
Siinäkin elämänvaiheessa sain kokea suurta Jumalan johdatusta ja huolenpitoa. Heikkoina hetkinä Jumala usein lähetti tielleni ihmisen, joka halusikin kohdata ja keskustella oikein perusteellisesti. Nautin siitä, että saimme jutella ihan kaikista asioista, eikä pelkästään minun tilanteestani. Usein keskustelut sitten upposivatkin tosi syvällisiin asioihin, ja samalla sain virvoittua ihan ytimiä myöten sekä kokea itseni hyväksytyksi.
 
Tämä blogimatkani on ollut minulle merkittävä vaihe eheytymisen tiellä. Samoihin aikoihin kun kirjoitteluni alkoi, pääsin mukaan myös pieneen naisten rentoutus- ja keskusteluryhmään, joka kokoontui säännöllisesti parin kuukauden ajan. Tunsin syvää huolenpitoa siinä, miten tuo samassa uskossa olevien naisten pienryhmä tuki minua kokonaisvaltaisesti ja samalla antoi rohkeutta alkaa kirjoittamaan omista kokemuksista ja ajatuksista julkisesti.


 
Taivaan Isä on auttanut ja kantanut minua ja perhettäni kaikissa vaiheissa. Moneen hankalaan asiaan on lopulta löytynyt ratkaisu. Myös monet ihmissuhteet ovat tiivistyneet ja rakentuneet uudelleen. Olen lopulta löytänyt itseni ja saan taas tuntea kuuluvani toisten yhteyteen. Tänä syksynä pääsin ensimmäistä kertaa kertomaan vammautumisestani ja sen tuomista haasteista terveydenhuoltoalan opiskelijoille. Näitä vierailuja on ensi vuoden puolella tulossa lisää. Ilman omaa eheytymisprosessiani en pystyisi tuohon tehtävään.
 
Oman blogimatkani huipentuma oli tänä syksynä järjestetty Päivämiehen blogikirjoittajien kurssi Ranuan kristillisellä kansanopistolla. Oli ihmeellistä kokea syvää tuttuuden tunnetta toisten kirjoittajien kanssa, vaikka useimpia en ollut aiemmin tavannut lainkaan. Tuntui kuin olisimme olleet yhtä perhettä, jonka kanssa pystyimme suurella luottamuksella ja arvostuksella keskustelemaan monenlaisista asioista ja oppimaan toinen toisiltamme. Haikein mielin ajattelen tämän blogimatkan päättymistä ja ”blogistiperheestä” irtautumista. Mielenkiinnolla odotan, mitä uutta tämän jälkeen saan kokea.
 
Samalla kun olen miettinyt mielessäni tätä viimeistä blogitekstiäni, olen saanut olla mukana suunnittelemassa ja järjestämässä oman kotisiionini joululauluiltaa Porvoon Tuomiokirkossa. On ollut ihanaa aloittaa jouluun valmistautuminen tällaisella syvällisellä ja ei-materialistisella tavalla. Olemme juontajaparini kanssa käyneet läpi Raamatun jouluaiheisia tekstejä ja poimineet ohjelmaan mukaan Vanhan Testamentin profeettojen ennustuksia tulevasta Messiaasta ja hänen syntymäpaikastaan Beetlehemistä sekä myös Uuden Testamentin tekstejä siitä, miten ennustukset ovat toteutuneet. Tämä kaikki on luonut mieleeni kiitollisuutta Jumalan pelastussuunnitelmasta ja sen toteutumisesta. Mielessäni punoutui ohjelmaan myös jouluruno tai -rukous, jonka myötä haluan toivottaa teille kaikille Päivämiehen lukijoille onnellista ja Jumalan siunaamaa joulunaikaa.
 

 
Joulun lapsi
anna valosi syttyä katseeseen,
joka näkee nyt vain pimeyttä.
 
Joulun lapsi
anna lämpösi virrata häneen,
jonka sydän vapisee kylmyydestä.
 
Joulun lapsi,
anna lohdutuksesi kietoutua hänen suojakseen,
joka tuntee turvattomuutta.
 
Joulun lapsi, ole lähellä häntä, joka on yksin.
Anna hänen kokea yhteyttä.
 
Joulun lapsi,
anna hiljentymisen hetki hänelle,
joka elää suoritusten ja kiireen keskellä.
 
Jeesus-lapsi,
tule luoksemme ja kosketa meitä Joulun ilolla:
”Meille on syntynyt Vapahtaja!”
 

Vanhemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Liikeilmoitukset

Toim. Pekka Kinnunen, Pirkko Tala, Yrjö Tala

Raamatusta en luovu

Raamatusta en luovu kertoo maailmasta, jossa Martti Luther syntyi, kasvoi, kävi koulua ja astui eurooppalaiseksi vaikuttajaksi. Kirjassa keskitytään ennen kaikkea niihin Lutherin elämää koskeviin tapahtumiin, joilla on ollut merkitystä uskonpuhdistukselle.

22 €

Katri Isopahkala – Laura Lindgren

Hilman oma joulukuusi

Hilman oma joulukuusi on kertomus-, väritys- ja tehtäväkirja joulukuun päiville. Kirja tarjoaa lukemista, laskemista, värittämistä ja monenlaista muuta puuhaa alakouluikäisille lapsille. 

8 e

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Sinuun me turvaamme

Tällä Suomen itsenäisyyden juhlavuoden äänitteellä lauletaan tunnettujen suomalaissäveltäjien virsiä. Näitä hyvin perustavanlaatuisia suomalaisia virsiä laulaa Jouni Pietiläisen johtama, Oulun seudulta koottu mieskuoro. Säestyksiin tuo tuoretta ilmaisua urkuri Vesa Kajavan improvisaatiot. Joose Vähäsöyrinki ja Veli-Matti Rautakoski laulavat soolosäkeistöjä. 

22 e

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi