Sunnuntai 19.11.2017
"
Jeesus sanoo: "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa." Mark. 13:35

Mielen myrskyä ja tyventä

7.9.2017 06:09 | Raija Vesterinen
Se iski taas, niin kuin joka syksy onnettomuuden jälkeen. Se tuli taas silloin, kun lapset lähtivät kesäloman jälkeen kouluun ja mieheni työn pariin. Luulin, että seitsemässä vuodessa mieli jo tasaantuisi ja alkaisin sopeutua elämään työkyvyttömänä. Mutta taas tuli tunnemyrsky, joka kävi arvaamatta kimppuuni taas silloin, kun huomasin olevani yksin hiljaisessa kodissa. Tyhjyys. Mitättömyyden tunne. Ulkopuolisuus. Hauraus. Tuntui, että lähes kaikilla muilla on mahdollisuus edetä opinnoissaan ja urallaan mutta ei minulla. Kipeät kysymykset nousivat mieleen: Onko elämälläni mitään merkitystä? Minulla voisi olla vielä parikymmentä vuotta työelämää edessäni, miksi onnettomuuden piti sattua ja hajottaa suunnitelmat?
 

 
Hiljaiseen kotiin jäätyäni istuin nojatuoliin ja annoin itkun tulla. Tulevat päivät ja vuodet näyttivät harmailta ja tyhjiltä, elämä merkityksettömältä. Mietin takavuosien haaveitani työstä, jossa voisin olla hyödyksi mahdollisimman monille ihmisille. Mietin opiskeluvaihtoehtoja, joita olin ennen onnettomuutta kaavaillut. Mietin tätä hetkeä ja kaikkia tulevia vuosia, kun haluaisin vielä toteuttaa itseäni työelämässä. Ne kaikki olivat onnettomuuden myötä kuitenkin valuneet hetkessä tyhjiin. 
 
Katselin kotona ympärilleni ja huomasin asioita, jotka pitäisi saada tehtyä. Jotenkin arkiset askareet tuntuivat turhauttavilta, enkä saanut niistä otetta. Mitä jollakin tiskien laittamisella ja kodin siivoamisella on merkitystä tälle yhteiskunnalle? En halunnut jäädä kotiin näitä miettimään, vaan nappasin käsilaukun ja takin mukaani ja lähdin käymään kaupungissa.
 
Oloani ei helpottanut kaupungilla ollessani yhtään se, että en pystynyt kantamaan erästä painavaa laatikkoa autooni, vaan jouduin pyytämään tuntemattomalta ihmiseltä apua sen kantamiseen. Hän oli tosi ystävällinen ja auttoi mielellään. Kiittelin häntä, mutta autoon jäädessäni itku tuli uudestaan. En pysty edes tähän, vaan joudun turvautumaan toisten apuun. Minähän haluaisin olla auttamassa toisia!
 
Laitoin kotimatkalla autossa kuulumaan Siionin lauluja. ”Jumalan rauhaa rinnassansa ken kantaa maassa kuoleman, on onnellinen kulkeissansa maan vieraan poikki taivaaseen.” Mielen myrsky alkoi musiikin myötä tyyntyä ja näköala kirkastua. Tämä ajallinen matka tuntui yhtäkkiä aika vähäpätöiseltä sen rinnalla, mitä on edessäpäin tämän ajan jälkeen. Asioiden mittasuhteet alkoivat muotoutua uudelleen. Samalla havahduin taas kerran myös iloon siitä, että vielä saan tämänkin päivän elää ja kokea. 


 

Vanhemmat

Uudemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Liikeilmoitukset

Toim. Pekka Kinnunen, Pirkko Tala, Yrjö Tala

Raamatusta en luovu

Raamatusta en luovu kertoo maailmasta, jossa Martti Luther syntyi, kasvoi, kävi koulua ja astui eurooppalaiseksi vaikuttajaksi. Kirjassa keskitytään ennen kaikkea niihin Lutherin elämää koskeviin tapahtumiin, joilla on ollut merkitystä uskonpuhdistukselle.

22 €

Toim. Sirkka Lehto ja Ari-Pekka Palola

Vanhurskas elää uskosta

SRK:n vuosikirjan 2017 sisältö liittyy kahteen merkkivuoteen: uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaan ja maamme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan. Kirjan nimi muistuttaa uskonpuhdistuksen keskeisimmästä löydöstä, uskonvanhurskaudesta, sekä siitä, että elävä usko väistämättä näkyy ihmisen elämässä.

23 e

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Suomi suloisin, CD 124

Suomi suloisin on ikkuna kotimaamme luonnon ainutlaatuisuuteen ja kansanluonteeseen. Äänite juhlistaa 100-vuotiasta Suomea nuorisokuoron raikkaalla laulannalla. Levyllä on perinteisten isänmaallisten laulujen ja kansanlaulujen lisäksi monien koulumuistoissa elävät maakuntalaulut.

24 e

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi