Perjantai 26.5.2017
"
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Elämää oppimassa

13.5.2017 06:12 | Raija Vesterinen
Tapasin joitakin vuosia sitten naisen, joka opetti minulle paljon elämästä. Hänellä oli aivokasvain, jota oli leikattu monta kertaa ja se oli myös uusiutunut. Kasvaimen ja sen hoitojen myötä nainen oli sokeutunut kokonaan.
 
Keskusteluhetken aikana ihmettelin, miten nainen oli niin onnellisen ja tyytyväisen oloinen. Kysyin häneltä, että miten on mahdollista, että kaiken tuon jälkeen sinusta huokuu valoa ja lämpöä, onnellisuutta. Nainen vastasi: ”Olisin voinut kuolla jo lähes kymmenen vuotta sitten aivokasvaimen takia. Pelkäsin, että en tule koskaan näkemään lapsenlapsiani. Olen onnellinen jokaisesta päivästä, jonka elän ja siitä, että saan vielä tavata lapsiani ja pidellä lapsenlapsia sylissäni ja kuunnella heidän juttujaan.”
 
Tämä pysäytti minut. Osaanko itse olla kiitollinen elämän lahjasta? Osaanko iloita jokaisesta nousevasta ja laskevasta auringosta elämäni päivinä? Kannattaako tuhlata elämäänsä katkeruuteen ja itsesääliin vai voisinko mieluummin vahvistaa niitä asioita, jotka ovat hyvin? Voisinko omalla asenteellani lisätä läheisteni ja omaa hyvinvointia?
 

 
Jumala voi sallia ihmisille monenlaisia elämänkokemuksia ja -kohtaloita. Harva meistä selviää koko elämänsä ilman mitään koettelemuksia. Aina ei ole helppo tyytyä omaan osaansa. Ihminen joutuu nöyrtymään itseään suurempien ohjaksien ohjattavaksi. Ei ole helppoa aina ajatella: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Me ihmisinä emme näe etukäteen omaa elämäämme alusta loppuun asti, se on yksin Jumalan tiedossa. Meidän tehtävänämme on astua sitä polkua, joka meille on osoitettu. On hyvä rukoilla Jumalalta voimaa kestää koetukset. Kunpa muistaisimme myös kiittää saamistamme hyvistä asioista.
 
Tällä hetkellä voin olla kiitollinen monista asioista. Minulla on läheisiä ja ystäviä. Kevään herääminen ja tulevan kesän odottaminen tuovat myös suurta iloa. Olen tähän hetkeen asti saanut säilyä Jumalan lapsena, hänen valtakuntansa yhteydessä, vaikka monet myrskyt ovat pauhanneet meitä lähellä. Rukoilen sitä, että uskosta luopuneet läheisetkin saisivat vielä tämän uskon lahjan sydämeensä.
 


Olen kerran aiemminkin laittanut blogikirjoitukseni yhteyteen laulun ”Kiitän elämästä”. Silti haluan sen vielä uudelleenkin tähän liittää.
 
”Kiitän elämästä tänään, Herrani,
kaikki päivät ovat suurta lahjaasi.
Annoit eilispäivän, valot, varjot sen
parhaakseni johdit kaiken halliten.
 
Tähän päivään kannoit armon voimalla.
Siihen tahdon myöskin tänään turvata.
Tuntematon vielä huomisen on tie,
mutta, Isä, tiedän: kotiinpäin se vie.
 
Kirjassasi ovat kaikki päiväni,
myös se hetki, milloin päättyy matkani.
Auta, että silloin kanssa pyhien
saan myös minä alkaa ikikiitoksen.” (Sl 311.)
 

Vanhemmat

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Tiina-Liisa Lohi
Kuv. Tytti Mäenpää

Niila ja punaiset saappaat

Niila tulee pahalla tuulella koulusta. Sisko on tullut vauvansa kanssa kylään, ja äitikin huomaa silloin vain Lilja-vauvan. Niila vetäytyy leikkimökkiin. Viimein äiti löytää pienen murehtijan piilostaan ja asiat alkavat selvitä.

17 e

Eeva Kontiokari

Tänään syntyy kesä -äänikirja

Eeva Kontiokarin runoissa eletään uudestaan lapsuutta, pysähdytään hetkeksi, nautitaan tässä hetkessä elämän pienistä ja suurista iloista, joista kesä syntyy. Kaiken hyvän antaja luo kesän yhä uudestaan – niin ikkunan taakse kuin sydämiinkin.

23 e

Elina Sneck

Sylissäni tuoksuu taivas

Elina Sneckin runoissa lapsilla on ihmeelliset silmät. Niiden kautta aikuinenkin näkee välillä kirkkaasti: kuinka kesä on piilossa talven alla ja kuinka maailma on ihan ikkunan takana. Vanhemmiten näköalat syvenevät ja tummuvat, mutta uskon valo ja lempeä huumori eivät häviä silloinkaan.

17

SRKCD-123

Soikoon kiitos ikuisesti!

Soikoon kiitos ikuisesti! sisältää virsikirjastamme tuttuja koraaleja, joiden juuret ovat uskonpuhdistuksen ajan Saksassa. Johann Sebastian Bachin sovittamien koraalien lisäksi levyllä on kuusi Bachin yksinlaulua niin sanotusta Schemellin kokoelmasta. Yksinlaulua ja kuorolaulua säestävät jouset ja continuoryhmä. Laulukielenä on suomi.

22 e

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi