Sunnuntai 22.10.2017
"
Jeesus kysyi mieheltä, jonka hän oli parantanut: "Uskotko Ihmisen Poikaan?" "Herra, kuka hän on?" mies kysyi. "Sano, jotta voisin uskoa." Jeesus sanoi: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi." Joh. 9:35-37

Kulttuurien eroja ja elämyksiä pohjolan hiljaisuudessa

3.10.2017 06:30 | Päivämiehen verkkolehden vierasblogi
No niin! Siinä sanat, joilla suomalainen selviää monesta asiasta. Ja sanat, joita tulee käytettyä hyvin usein. Tämän olemme tulleeet huomaamaan viimeisten viikkojen aikana, kun olemme olleet isäntäperheenä kurdilaiselle vaihto-oppilaalle. Hän nimittäin kiinnitti noihin sanoihin huomiota heti alussa. "Mitä se tarkoittaa?" hän kysyi. 

Nämä kuluneet viikot ovat meidän perheessämme olleet tavallisesta poikkeavia, kun olemme saaneet jakaa arkeamme Turkista tulleen vieraamme kanssa. Yhteinen aika on ollut antoisaa, mutta kulttuurierot ovat myös yllättäneet. Niiden avaamista, kommunikointia, on vaikeuttanut myös yhteisen kielen vajavainen taitaminen. Monia asioita ei ole tullut ajatelleeksikaan aikaisemmin: miksi toimimme näin, olisiko joku muu keino kenties parempi ja sujuvampi. Tämähän on vain yksi tapa toimia, meidän perheen kulttuuria. Nyt tulee mietittyä toiselta puoleltakin asioita. "Äiti, kato peiliin!" kuten neljävuotias yksi päivä minulle sanoi. Tarkoitti kylläkin ihan konkreettisesti katsomista, kun siten näin hänet nurkan takana, portaikossa istumassa. 

Kun lupauduimme isäntäperheeksi, meiltä tiedusteltiin uskonnollisuudesta ja siitä, näkyykö se arjessa. Silloin vastasin, että ei usko näy tavallisessa arjessamme. Mutta eri kulttuurista ja uskonnollisesta taustasta tulleen vaihtarin kautta olemme huomanneet, että kyllä usko näkyy! Sitä ei vain ole tullut aiemmin ajatelleeksi, kun se on meille normaalia. 

Musiikki on ollut yksi konkreettisimmista asioista. Kun hän kuunteli omaa musiikkiaan, tuli olo levottomaksi, ja mietimme, miten voimme sanoa, että emme halua kotonamme soitettavan maailmallista musiikkia. Koetin ajatella, että se on hänelle tärkeää, jotain omaa, ja se hiukan rauhoitti mieltäni, mutta aistin, että myöskään lapset eivät kokeneet sitä kotoisaksi. Ja mikä liikuttavinta, kotona asuva epäuskoinen lapsemme sanoi: "Ei meijän kotiin kuulu tuommonen musiikki!" Hänkin koki sen ahdistavaksi. Kerroimme pojalle asiasta, ja varmaan hän ymmärsi, koska ei ole enää kuunnellut meidän kuullen. Ja onhan hän seuroissakin ollut jo useamman kerran ja varmaan sitä kautta hoksannut musiikkimakumme.

Olen myös miettinyt asioita vaihto-oppilaan näkökulmasta. Millaista on olla ensimmäistä kertaa saunassa, kalastamassa, soutamassa, seuroissa. Miltä maistuu leipäjuusto? Entä tämä pohjoisen hiljaisuus: kun ei ympärillä olekaan sitä miljoonaista kansaa, joka puhuu tuttua kieltä, tekee tuttuja asioita, kerrostalojen viidakkoa. Vain tuntematonta, outoa, pelottavaakin metsää, peltoa, luontoa, johon pelkää eksyvänsä... Monta uutta elämystä. Pettymyksiäkin. Sopeutumista uuteen kulttuuriin. Suomalaisuuteen, joka on muun muassa hiljaisuutta, joka ei tunnu kiusalliselta porukassakaan, kuten Markus Lohi juhlapuheessaan sanoi Ranuan opiston 30-vuotisjuhlassa.

Vaihtarin ottaminen, isäntäperheeksi lupautuminen, on tuonut uusia asioita, näkökulmia, haasteita mutta ilonkin hetkiä. Ehdottomasti kannatti lupautua ja alkaa, vaikka muutamat itkutkin olen itkenyt, vajavaisuuteni todeten. Tässäkin asiassa.

Voi, jos olisikin yhteinen kieli, kertoisin vieraallemme, miten minäkin 21 vuotta sitten tulin eteläiseen Lappiin, keskisestä Suomesta. Eri kulttuuriin. Uusien ihmisten, uuden ympäristön keskelle. Taajamasta maalle, pitkien matkojen päähän. Miten minustakin tuntui, ettei me ymmärretä kaikistellen toistemme kieltä ja tapoja. Tulin vaimoksi rakkaalle miehelleni, mutta tulin myös miniäksi, samaan taloon appivanhempieni kanssa asumaan. Osaksi sitä sukua, joka oli vuosikymmenten aikana tässä talossa asunut. Ei se tapahtunut kuukaudessa, ei edes vuodessa, että koin olevani kotonani täällä. Mutta löysin paikkani. Minut hyväksyttiin, ja hyväksyin itseni tällaisenaan. Sain ystäviä, lapsia, perheen. Kohta olen puolet elämästäni ollut täällä, koen olevani kotonani. Viihdyn. Tuntuu, että tämä on meidän näköistä elämää. 

"Äiti, tuuppa kattoon, mitä toin sulle", kuuluu oven raosta. Nelivuotias on ollut isin kanssa kyntämässä, ja löytänyt vielä syysmaitiaisen keltaisen kukan. Haluaa jakaa, tuo sen äidille, pusun kera!

Salla Pätsi

Vanhemmat

Uudemmat

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.

Haluaisitko jakaa itsellesi merkityksellisiä asioita Päivämiehen lukijoille? Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Päivämiehen verkkotoimitukseen, osoitteeseen verkkotoimitus@srk.fi. 

Kuva: Heikki Vuonokari

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Liikeilmoitukset

Toim. Sirkka Lehto ja Ari-Pekka Palola

Vanhurskas elää uskosta

SRK:n vuosikirjan 2017 sisältö liittyy kahteen merkkivuoteen: uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaan ja maamme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan. Kirjan nimi muistuttaa uskonpuhdistuksen keskeisimmästä löydöstä, uskonvanhurskaudesta, sekä siitä, että elävä usko väistämättä näkyy ihmisen elämässä.

23 e

Toim. Pirjo ja Urpo Luokkala

Rakastatko minua? Kirja murrosikäisen vanhemmalle

Kun lapsi tulee murrosikään, vanhempi saa pohdittavakseen monia uusia kysymyksiä. Toimiminen rakentavalla tavalla ei ole kasvatustilanteissa aina helppoa. Tämä kirja kannustaa vanhempia tutustumaan nuoren maailmaan. Sitä kautta avautuu näkökulmia myös murrosikäisten kasvatustyöhön.

18 e

Ulla Saarinen
Kuv. Silja-Maria Wihersaari

Päivän retki

Päivän retki kertoo lapsen päivän tapahtumista heräämisestä nukkumaanmenoon. Runomuotoon puettu kuvakertomus puhuttelee hellästi niin lasta kuin aikuistakin. Pienille lapsille Silja-Maria Wihersaaren kaunis akvarellikuvitus avaa oman kertomuksensa.

15 e

Toim. Pekka Kainua

Uskon tiellä – Raamattuluokkatyön tueksi 1–4

Uskon tiellä -raamattuluokkamateriaali on luonteeltaan virikemateriaalia. Se ei pyri antamaan opettajalle valmista tuntisuunnitelmaa. Materiaali sisältää kolme varsinaista opetusosiota: Raamattu, Usko ja elämä sekä Kirkkovuosi. Neljännessä osiossa on ryhmäyttämiseen ja opetukseen tukea antavaa materiaalia.

85 e

Suomi suloisin, CD 124

Suomi suloisin on ikkuna kotimaamme luonnon ainutlaatuisuuteen ja kansanluonteeseen. Äänite juhlistaa 100-vuotiasta Suomea nuorisokuoron raikkaalla laulannalla. Levyllä on perinteisten isänmaallisten laulujen ja kansanlaulujen lisäksi monien koulumuistoissa elävät maakuntalaulut.

24 e

Toim. Marja Nieminen ja Marja-Liisa Sivula

Naiset viestinviejinä

Naiset viestinviejinä kertoo 34 uskovaisen naisen elämäntarinan. Naiset tekevät Jumalan valtakunnan työtä kutsuen ja opettaen, puutteessa olevia auttaen ja järjestämällä seuroja. Kirjoituksista välittyy luottamus Jumalaan myös raskaissa koettelemuksissa ja elämän käännekohdissa.
 

19 e

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi