Torstai 18.1.2018
"
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Joh. 1:14

Pimeys ei tarkoita pahaa

18.12.2017 06:14 | Opistoblogi
Kävelen kaamoksen keskellä, pimeässä. Metsässä puut seisovat hiljaisina. Välillä tuuli heilauttaa oksia edestakaisin. Kuuluu pieni rasahdus tai narahdus. Äänen aiheuttaja on näkymättömissä, pimeyden ympäröimänä niin kuin muukin luonto. Aistini terästyvät ja hengitys muuttuu pinnallisemmaksi. Tunnen kuinka jokin virtaa kehoni läpi, vallaten joka solun. Se jokin on pelko, joka tuottaa adrenaliinia vereeni. 

Pysähdyn. Miksi minä pelkään? Mitä pahaa luonto minulle tekisi? Valoisaan aikaan se rauhoittaa ja antaa mielen levätä. Nytkin se on sama ympäristö, samat kasvit ja eläimet, pimeässä vain. 

Istahdan mättäälle miettimään. Ei luonto minua halua pelotella, jouduttaa pois. Tuuli huokaa lohduttoman surumielisesti, mutta silti se ikään kuin tietää, mitä tekee ja minne menee. Puut seisovat varmoina, lepäävät. Muu maailma tuntuu kaukaiselta ja aika pysähtyneeltä. Ehkä siinä onkin tämän hetken salaisuus.



Juuri nyt minun ei tarvitse jaksaa, saan olla hetken ihan kuin olematon pimeyden peittäessä minut suojaansa. Kerron ääneti murheeni. Itken, lepään. Nyt en tunne luonnon kauneuden kosketusta, en unohda huoliani. Nyt jaan ne kaiken kanssa. Nostan huoleni yksi kerrallaan säkistä ja tutkailen niitä hetken lapasissani. Sitten heitän ne hyvin kauas pimeyteen, niin etten enää näe niitä. Sinne ne saavat jäädä, unohduksiin. 

Säkki on tyhjä. Istun vielä hetken. Ajatuksia ei enää ole, on aika lähteä. Kotimatka on helpompi, kun säkki ei paina olalla. Hymyilen jo hiukan. Ajatuksissani kiitän Jumalaa valosta ja pimeydestä, talvesta ja kesästä, luonnosta. Kuinka ihmeellinen ja voimakas asia luonto onkaan. Se antaa aitoudellaan minulle rauhaa ja iloa, onnellisuutta. Usein minä annan vastalahjaksi huoleni. Koen, että ne kuunnellaan ja otetaan vastaan. 

Olen taas ehjempi, kokonaisempi. Muistan, että minulla on oikeasti kaikki hyvin. Lämmin koti, johon saan nyt mennä. Läheiset ihmiset. Ruokaa ja puhdasta vettä. Valitettavasti ihmismieli on taitava keksimään huolia ja pelkoja, turhiakin asioita, jotka hukuttavat hyvät alleen. Uskon, että kaikki järjestyy aina lopulta niin kuin kuuluu. 

Katson taivaalle. Mieleeni nousee isän kanssa käyty keskustelu. “Tiiätkö mikä on Raamatussa useimmin mainittu lause?” hän kysyy. “No mikä?” vastaan. “Älkää pelätkö.” 

Jenni Timlin,
Ranuan opisto
 

Vanhemmat

Opistoblogi

Vanhoillislestadiolaisella herätysliikkeellä on kolme kansanopistoa: Jämsässä, Ranualla ja Reisjärvellä. Opistot toimivat kristillisten arvojen pohjalta. Opiskelijat ovat pääasiassa peruskoulun tai toisen asteen
koulutuksen juuri suorittaneita nuoria. Opiskelijoita on myös ulkomailta, lähinnä muista Pohjoismaista sekä Pohjois-Amerikasta.
 

Opistoilla on omat painopistealueensa. Jämsässä korostuvat musiikki ja kansainvälisyys, Ranualla viestintä ja kuvataide, Reisjärvellä sosiaali- ja terveysala, yrittäjyys ja erätaidot. Opistojen yhteisiä vahvuuksia ovat kielet ja käden taidot. Jokaisessa opistossa on myös linja kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville.

Viikonloppuisin ja loma-aikoina opistoilla on monipuolista lyhytkurssitoimintaa.

Jämsän Kristillinen Kansanopisto

Reisjärven kristillinen opisto

Ranuan kristillinen kansanopisto

Opistoblogi

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi