Keskiviikko 22.11.2017
"
Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Hepr. 3:12

Kohtuuden mitta

29.10.2017 06:53 | Olavi Vallivaara
Olen itse vähän jäävi kirjoittamaan aiheesta, mutta en tahtoisi olla puhuja, josta vaivihkaa kuiskataan: ”Se pitää aina pitkiä saarnoja!”

Kun olin ollut jonkin aikaa kirkkoherrana Kyyjärvellä, ja oli ensimmäisen piispantarkastuksen aika, eräs ahkera kirkossakävijä valitti: ”Kirkkoherra pitää mielenkiintoisia saarnoja, mutta ne ovat liian pitkiä. Eikö niitä voisi lyhentää?” Piispa kehotti minua lyhentämään saarnojani. Ensin vähän ”tympääsi”, mutta tarkemmin pohdittuani tunsin keskustelunaiheessa positiivisen sävyn. Miksi en voisi lyhentää saarnojani, jos seurakuntalaiset muuten hyväksyvät nuo puheeni, joissa haluan kertoa Jumalan rakkaudesta ja jotka kumpuavat uskostani? Mielessäni pohdin kirkkosaarnojani näin: perhekirkossa saarna voisi olla lyhyempi, messussa vähän pitempi ja sanajumalanpalveluksessa pisin. Ihanteeksi asetin sen, että pisin pitämäni saarna kestäisi korkeintaan 25 minuuttia.

Muutamia aikoja sitten istuin seuroissa koko sunnuntaipäivän. Seurat alkoivat kello 10 aamulla ja loppuivat illalla. Päivän aikana ehdittiin pitää monta saarnaa. Iltapäivän mittaan ehdin itsekseni ajatella, etten enää jaksa, kun selkääni kolottaa. Mietin, että lähtisin kohta vähän ”verryttelemään”. En kunnolla ehtinyt ajatustani ajatella loppuun, kun lähelläni ollut vanhus huokasi: ”Minun selkäni on niin kipeä, etten enää jaksa kuunnella.” Perheelliset olivat lähteneet jo päiväseurojen jälkeen. Seurojen loppupuolella ajattelin vakavissani, että ehkä voisin saarnavuorossa ollessani katsoa enemmän ympärilleni ja puhua ensi kerralla seuroissa lyhyemmin.

Olen ollut mukana puhujainkokouksessa, jossa neuvottiin ja rohkaistiin nuoria puhujia: ei saarnan tarvitse olla pitkä. Riittää, kun tunnustaa uskonsa ja saarnaa evankeliumia kuulijoilleen. Meiltä saarnaajilta vaaditaan herkkää mieltä. Jos seuraväki, varsinkin lapset, käy rauhattomaksi, meidän on osattava maltillisesti kaartaa kohti aamenta. Jeesuskin piti sekä pitkiä että lyhyitä saarnoja. Kotikirkon saarna Nasaretissa oli lyhyt. Kuulijat ihmettelivät armonsanoja, joita he eivät koskaan aikaisemmin olleet kuulleet. Lyhytkin saarna vaikutti kuulijoiden mielissä, kun siinä julistettiin Jumalan armoa.

Aikaisemmin kristillisyydessämme pidettiin pitkiä saarnoja. Ei ollut harvinaista, että saarna kesti kaksi tuntia. Seuroja oli harvemmin ja pieniä lapsia ei ollut mukana seuroissa. Nykyään pidetään paljon seuroja ja seuroissa on vieraita pienistä lapsista aina vanhuksiin asti. Myös Suviseuroissa pidetään paljon saarnoja. Siellä kuitenkin harva kuuntelee kaikkia puheita teltassa. Voimme kuunnella kaiuttimien välityksellä kentällä, asuntovaunussa ja kaikkialla suviseura-alueella. Suviseuroissa seuraohjelma on tarkka, ja saarnalle on ajateltu enimmäisaika. Jos saarnaaja unohtuu puhumaan pitempään, tulee lappu eteen: ”Kaarra aameneen.”

Meidän kristillisyydessämme ei paljon puhuta saarnojen pituudesta. Usein todetaan, että Pyhä Henki antaa puhujalle puhuttavat sanat eli ”ilmoitukset”. Ajattelen kuitenkin, että vaikka minulla olisikin paljon ilmoituksia, kaikki ilmoitukset eivät ole vain minulla. Pyhä Henki saarnaa monilla lahjoilla seurakunnassa, ja siksi on kohtuullista ajatella, että taivaan Isä saarnaa muidenkin puhujien suulla. Usein vetoamme kuulijoihin, että jaksettaisiin kuunnella vielä toinenkin saarna. Samaan toiveeseen voisimme liittää, että saarnaajakin ei vain sanoin armahtaisi kuulijoita vaan myös muistaisi vastaanottokykymme rajallisuuden.

Olen kuullut mieleenpainuvia pitkiä ja lyhyitä saarnoja. Olen kuunnellut lähetyspuhujia, jotka ovat pitäneet peräkkäin saarnat. Jos ensimmäinen veli puhuu pitempään, niin toinen veli pitää lyhyemmän saarnan. Olen itse työssäni huomannut, että lyhyemmän puheen pitäminen on vaativa tehtävä ja haastaa puhujan valmistelemaan puheen huolella.

Sananpalvelija saa luottaa siihen, että vain Jumala tietää, mitä meidän tulee puhua seurakunnalle. Olipa puhe pitkä tai lyhyt, se ei ruoki kuulijoiden kuolematonta sielua, jos saarnassa ei kuulu evankeliumin elävä ääni. Antakoon Taivaan Isä puhujille oikeita sanoja ja kuulijoille vastaanottavaa mieltä. ”Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta” (Room.10:17). 

Kohtuuden mitta on armon ja rakkauden mitta. Se on sitä puhujalle ja kuulijalle. Siionin laulun runoilija kertoo: ”Oi armon mittaasi, suuruutta sen, Herra, Luojamme taivaan ja maan! Synnin orjia armahdat voimallasi, sielut irrotat kahleistaan” (Sl. 67:1).

Vanhemmat

Olavi Vallivaara

Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se  voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen kokenut ja saan kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.

Olavi Vallivaara

Liikeilmoitukset

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Toim. Pekka Kinnunen, Pirkko Tala, Yrjö Tala

Raamatusta en luovu

Raamatusta en luovu kertoo maailmasta, jossa Martti Luther syntyi, kasvoi, kävi koulua ja astui eurooppalaiseksi vaikuttajaksi. Kirjassa keskitytään ennen kaikkea niihin Lutherin elämää koskeviin tapahtumiin, joilla on ollut merkitystä uskonpuhdistukselle.

22 €

Toim. Sirkka Lehto ja Ari-Pekka Palola

Vanhurskas elää uskosta

SRK:n vuosikirjan 2017 sisältö liittyy kahteen merkkivuoteen: uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaan ja maamme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan. Kirjan nimi muistuttaa uskonpuhdistuksen keskeisimmästä löydöstä, uskonvanhurskaudesta, sekä siitä, että elävä usko väistämättä näkyy ihmisen elämässä.

23 e

Suomi suloisin, CD 124

Suomi suloisin on ikkuna kotimaamme luonnon ainutlaatuisuuteen ja kansanluonteeseen. Äänite juhlistaa 100-vuotiasta Suomea nuorisokuoron raikkaalla laulannalla. Levyllä on perinteisten isänmaallisten laulujen ja kansanlaulujen lisäksi monien koulumuistoissa elävät maakuntalaulut.

24 e

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi