Maanantai 19.2.2018
"
Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Ps. 91:15

Levollinen hetki seurapenkissä

4.11.2017 06:20 | Lauri Säkkinen
Saavun kiireellä rauhanyhdistykselle ja livahdan laulun aikana takapenkkiin istumaan. Pyöräilystä edelleen vähän hengästyneenä lauleskelen tuttua laulua. Alkurukouksen jälkeen tuttu naapurin isäntä puhuu Johanneksesta, rakkauden apostolista. Hengitys tasaantuu, ja mieli rauhoittuu kuuntelemaan seurapuhetta.

Saarnan aikana työ- ja kouluhuolet painuvat pikkuhiljaa taka-alalle. Saarnamiehen ääni on lempeä ja rauhoittava. Silmäluomet rupeavat yllättäen luppasemaan, piilotan haukotuksen käsien taakse ja koitan ryhdistäytyä. Hetken päästä asento valuu taas rennommaksi, ja päätän sulkea hetkeksi silmät ihan vain pystyäkseni paremmin keskittymään puheeseen. Havahdun hereille, kun pääni nuokahtaa.

Minulle tulee usein levollinen ja rauhallinen olo seurapenkissä istuessa. Mietin, että onko se sitten niin huono asia, jos seurapenkissä alkaa nukuttaa? Eihän seuroihin kyllä mennä nukkumaan, vaan kuuntelemaan Jumalan sanaa. Vauvat nukahtavat, kun he tuntevat olonsa turvalliseksi. Yleensä parhaiten isän tai äidin syliin.

Itse penkki harvoin on hyvä istua, enkä meinaa millään saada pitkiä jalkojani penkkien välissä hyvään asentoon. En ole koskaan osannut nukkua esimerkiksi junassa tai autossa. Usein junassa matkustaessani olen yrittänyt nukkua istuallaan tai puoli makaavassa asennossa. Vaikka asento olisi parempi kuin seurapenkissä, niin uni ei vain millään tule silmään. Junasta puuttuu se rauha ja levollisuus, mitä koen seuroissa.

Lapsena meidän nukkumaanmenorutiineihin kuuluivat iltarukous ja iltasadun lukeminen. Iltasaduksi luettiin usein kertomuksia Hiekkalan lapsista tai SRK:n kirjoja. Meillä oli myös Uskollisia ystäviä -kirjasarja, jossa oli raamatunkertomuksia lapsille kirjoitettuina. Noista lapsena kuunnelluista ja luetuista kirjoista jäi mieleen paljon asioita Raamatusta.

Meillä oli useita iltarukouksia, joita ajoittain vaihdeltiin. Useimmin oli käytössä "Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä, siivilläsi meitä peitä, elä meitä koskaa heitä". Sitten luettelimme ihmiset, joille pyysimme siunausta. Joskus lista venyi hyvinkin pitkäksi.

Oli hyvä nukahtaa, kun iltarukouksen päätteeksi sai vielä uskoa synnit anteeksi. Sanotaanhan, että puhdas omatunto on paras päänalunen.

Lauri Säkkinen

Opiskelen tänä talvena Ranuan kristillisen kansanopiston viestintälinjalla. Tasan kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäistä kertaa olin opistossa peruskoulun jälkeen. Tuossa välissä opiskelin lähihoitajaksi ja tein Keski-Suomessa hoitotyötä noin kuuden vuoden ajan. Sitten halusin jotain muutosta elämään, joten tulin opistoon. Täällä minulla on hyvä mahdollisuus miettiä, mitä haluaisin opiskella ja mitä työtä haluaisin jatkossa tehdä. 

Minulla ei ole mitään selkeää suunnitelmaa, mitä aion tähän blogiini kirjoittaa. Mutta alkuun kirjoitukseni varmaan liittyvät opistoelämään, toivottavasti jatkossa sitten opiskeluihin ja elämään uudella paikkakunnalla.

Lauri Säkkinen

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi