Sunnuntai 19.11.2017
"
Jeesus sanoo: "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa." Mark. 13:35

Eteenpäin, sanoi ope pakkasessa

23.10.2017 06:20 | Kati Kanto
”Opettajalla on arpinen sielu”, sanoi auskultointiani ohjannut opettaja parikymmentä vuotta sitten. Tällä hän viittasi siihen, mitä kaikkea opettaja joutuu kokemaan työssään. Olen usein muistanut hänen kommenttiaan. Kun ensimmäisenä työvuotenani astelin pienen pohjoissuomalaisen kunnan koulun portista sisään, en totisesti tiennyt, mitä tuleman pitää. Yliopistomaailma oli täysin erilainen kuin se maailma, johon siirryin.

Tavasin aakkosia itsekin, kun kahlasin maisteriopintojen sulosointuisen runolliselta polulta kohti realismia tihkuvaa todellisuutta. Ensimmäisen työvuoteni aikana kuoli kollegani äkillisesti ja myös eräs koulun oppilaista menehtyi jäätyään auton alle. Myös luonto näytti voimansa: paikkakunta sinnitteli tuolloin -50 asteen pakkasissa. Pakkasjakson ajan luokat olivat tyhjiä, kun suurin osa koululaiskuljetuksessa olevista oppilaista jäi kotiin: autojen renkaat jäätyivät neliöiksi ja köhivät käynnistysvaikeuksissa. Itse pystyin häthätää kävelemään lyhyen matkan koululle ja takaisin.

Enpä arvannut yliopiston lause- ja muoto-opin luennoilla, millaista on opettaa preesensiä ja futuuria eli tulevaista verbimuotoa koko ajan malttamattomina kurotteleville teineille. Meno oli väliin melkoista. Oli nuuskaa, paperitolloja, tyhjiä liimapuikkoja, oli lumipalloja ja erimuotoisia -kokkareita, toisinaan ikävää haistattelua. Mieleen on jäänyt myös se, kun erään yhdeksännen luokan pojat keksivät soittaa luokkani puhelimeen jostain koulun toisesta puhelimesta.

Usein sellaiset oppilaat, jotka eivät ole olleet kovinkaan vahvoja esimerkiksi kieliopissa ja oikeinkirjoituksessa, ovat olleet luovasti lahjakkaita. Runojen ja tarinoiden maailma on ollut se, jossa he ovat osoittaneet kyvykkyytensä. Minusta on ollut tärkeää saada kehua heitä näistä taidoista. On ollut myös hienoa huomata, kuinka kauaskantoiset seuraukset sillä voi olla. Kannustus on niin tärkeää – meille kaikille. Parikin vuosien takaista oppilastani on muistellut minun kehuneen heidän runojaan. Toinen heistä oli juuri kyseisenlaisessa villissä luokassa ja itsekin melko vilkas. Hän kertoi silti pitäneensä minun tunneistani. Se lämmitti.

Monenlaista tuli ensimmäisenä työvuotena kokeiltuakin: vein esimerkiksi erään oppilaan toiveesta joitakin ryhmiä luistelemaan. Tästä reissusta kirjoitettiin sitten tarinoita. Niistä tuli hienoja. Tästä käytännöstä täytyi kuitenkin, jo rehtorinkin toiveesta, luopua, koska kaikki luokat olisivat halunneet äidinkielen tunnilla luistelemaan. Tämä taas olisi ollut – jo käytännönkin kannalta – hankala toteuttaa.

Paula Takio kirjoittaa ykkösaamun kolumnissaan 12.9. opettajan auktoriteetistä. Hän kertoo tunnista, jolla yksi opiskelija käyttäytyi ikävästi häntä kohtaan eikä rauhoittunut, vaikka opettaja mitä yritti. Oppilas ei suostunut poistumaan luokasta syystä, että siitä tulee luvaton poissaolo. Ryhmän toinen opiskelija ehätti toteamaan: "Jos sulla olisi auktoriteettia, olisit ajanut sen pois luokasta." "Se tuntui iskulta palleaan. Totesin, että tuo on muuten varmaan aika lailla kurjin moite, mitä opettajana voi kuulla. Sehän oikeastaan ilman muuta tarkoittaa yhtä kuin olet huono opettaja”, Takio kertoo.

Aiheesta oli syntynyt luokassa vilkas keskustelu, kun opiskelijat olivat innostuneet muistelemaan, millaisia erilaisia opettajia heillä oli ollut ja miten eri tavoin opettajat olivat heidän kanssaan pärjänneet. Jotakuta oli pelätty, toisen kanssa oli ollut rennompaa ja silti oli saatettu onnistua sekä työrauhan että opiskelun edistämisessä.

Perinteisesti opettajan auktoriteetti mielletään kyvyksi saada oppilaat toimimaan juuri niin kuin tämä käskee, ehkä jonkinlaisen pelon avulla. On kuitenkin olemassa myös toisenlaista auktoriteettia. Silloin ei hallita pelolla, vaan molemminpuolisella kunnioituksella ja inhimillisyydellä. Opiskelijat voivat kyseenalaistaa sen, mitä opettaja sanoo, ilman että tämä menettää kasvojaan.

Aineenopettajalla saattaa olla vuoden aikana satoja opiskelijoita. Ongelmia on harvoin kaikkien kanssa. Joskus yhteenottoja on yhden tai useamman opiskelijan kanssa, vaikka useimpien kanssa homma toimiikin. Negatiiviset hetket tahtovat kuitenkin saada positiivisia enemmän huomiota, ja helposti jonkin ongelmatilanteen tai ongelmallisen suhteen takia kokonainen ryhmä saattaa leimautua hankalaksi. Tai yhden ryhmän tai yksittäisen opiskelijan kanssa taistelemaan joutuva opettaja voi kokea olevansa epäonnistunut opettaja, vaikka samaan aikaan vastaavia ongelmia ei useimpien ryhmien ja opiskelijoiden kanssa olisikaan.    

"Erityisesti kun on tekemisissä myllertävässä elämänvaiheessa olevien ihmisten kanssa, on armollista tunnustaa se tosiasia, että joskus tulee väistämättä yhteenottoja. Vaikka yhdellä kertaa menisi huonosti, kokeillaan ensi kerralla tavatessa puhtaalta pöydältä uudestaan", Takio pohtii.

Ensimmäisen hurjaakin hurjemman opettajavuoteni kevätjuhlapäivänä kävelimme juhlasalista koulua kohti. Ruoho vihersi tuota toukokuun itsepintaista tuoreutta, joka tunkee aina yhtä uskollisesti, joka kevät, kellastuneen, kuivan ruohon läpi. Yhtäkkiä yksi eräs villeimmistä ysiluokan poikaoppilaistani kumartui, noukki minulle kirkkaankeltaisen voikukan, joita oli jo muutamia auringon lämpöön puhjennut. ”Ole hyvä, tässä on sulle rentun ruusu!” hän sanoi. Se lämmitti kilpaa taivaalla helottavan kevätauringon kanssa.
 
Lähteenä käytetty Paula Takion kolumni löytyy täältä.
 

Vanhemmat

Kati Kanto

Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.

Kati Kanto

Liikeilmoitukset

Toim. Sirkka Lehto ja Ari-Pekka Palola

Vanhurskas elää uskosta

SRK:n vuosikirjan 2017 sisältö liittyy kahteen merkkivuoteen: uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaan ja maamme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan. Kirjan nimi muistuttaa uskonpuhdistuksen keskeisimmästä löydöstä, uskonvanhurskaudesta, sekä siitä, että elävä usko väistämättä näkyy ihmisen elämässä.

23 e

Suomi suloisin, CD 124

Suomi suloisin on ikkuna kotimaamme luonnon ainutlaatuisuuteen ja kansanluonteeseen. Äänite juhlistaa 100-vuotiasta Suomea nuorisokuoron raikkaalla laulannalla. Levyllä on perinteisten isänmaallisten laulujen ja kansanlaulujen lisäksi monien koulumuistoissa elävät maakuntalaulut.

24 e

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Toim. Pekka Kinnunen, Pirkko Tala, Yrjö Tala

Raamatusta en luovu

Raamatusta en luovu kertoo maailmasta, jossa Martti Luther syntyi, kasvoi, kävi koulua ja astui eurooppalaiseksi vaikuttajaksi. Kirjassa keskitytään ennen kaikkea niihin Lutherin elämää koskeviin tapahtumiin, joilla on ollut merkitystä uskonpuhdistukselle.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi