Tiistai 12.12.2017
"
Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot: - Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä. Jes. 44:6

Luottamus Jumalaan itsenäisyyden perustana

18.11.2017 06:55 | Erkki Alasaarela
Sakari Topelius kirjoitti 1800-luvun lopulla: ”Jota enemmän ajattelen, mitä olen lukenut tämän kansan menneisyydestä, sitä paremmin käsitän, kuinka ihmeellisesti Jumala on johdattanut sitä syväin, pimeiden laaksojen kautta valon kukkuloille.” Sama luottamus sisältyi myös hänen tulevaisuuden ennustuksiinsa.

Oulussa koulunsa käynyt Topelius kuvasi lehtikirjoituksessaan, millainen Helsinki olisi sadan vuoden päästä eli vuonna 1984: "Sähkökäyttöiset laivat seilailevat pitkin rantoja, sähköraitiotiet risteilevät kaduilla ja puistoissa… Säätyjen palatsissa Ullanlinnanmäellä liehuu suuri sinivalkoinen lippu." Tulevaisuutta, tiedettä ja teknologiaa käsittelevän tekstinsä joukkoon hän piilotti arkaluonteisen ennusteen – Suomesta tulee itsenäinen kansakunta. Se toteutui runsaan 30 vuoden kuluttua.

Topelius oli nähnyt, kuinka 1800-luvun alusta alkaen Suomen väkiluku oli alkanut lisääntyä voimakkaasti. Suomalaisten määrä oli yhdestä miljoonasta kolminkertaistunut siihen mennessä, kun sinivalkoinen lippu vedettiin salkoon itsenäistymisen kunniaksi. Itsenäistymisen perustana oli vahva kansallistunto. Suomalaisen yhteiskunnan sisäiset jännitteet johtivat kuitenkin sisällissotaan.



Kun Suomi itsenäistyi, isänmaallisuuden koettiin olevan sisällissodan voittajien yksinoikeus. Kansakunta yhdistyi vasta ulkoisen uhan ja toisen maailmansodan myötä. Talvisodan alkaessa ylipäällikkö Mannerheim sanoi päiväkäskyssään: ”Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös”. Suomi säilytti itsenäisyytensä ja eheytyi sisäisesti. Ymmärrettiin, että Suomi on rakas kaikille suomalaisille.

Yhä vähemmän on niitä, jotka muistavat omakohtaisesti sota-aikaa. Monille sota-ajan tunnelmat ja tapahtumat ovat tulleet lähelle vanhempien tai isovanhempien kertomana. Minulle on vanhempien kertomuksista ja kirjoituksista jäänyt mieleeni luottamus hyvän Jumalan huolenpitoon.

Isä muisteli talvisodan alkua, hän lähti rintamalle heti avioliiton solmimisen jälkeen: ”Elin todella elämänonnen ensitunnelmissa. Mutta kauan ei tätä onnea kestänyt. Jo kuuden päivän perästä tuli postissa lappu, joka määräsi saapumaan…  asevoimiin. Niin onnellisissa merkeissä alkanut elämä sai uuden käänteen. Aino saatteli minua Limingan asemalle. Siellä männikössä oli meillä vielä tilaisuus viimeisiin hellyyden osoituksiin. Eikä ollut tietoa nähdäänkö enää elävänä.”

Muutaman viikon päästä äitini kirjoitti päiväkirjaansa: ”Minä täällä kotona olen Jumalan varjelevan käden alla samassa Jeesuksen armohelmassa, jossa miehenikin on. Rukoukseni on, että Isä siirtää meidät samalla hetkellä taivaan autuutta nauttimaan.”

Myöhemmin isä kirjoitti sotarintamalta Siionin Lähetyslehteen: ”Miten mielelläni lähtisinkään tästä vaivojen maasta iki-iloon taivaaseen. Mutta mieleen tulee vaimo ja pienokainen siellä kotona sekä äiti, ja nousee rukous Jumalan luo: Älä rakas Isä, jätä omaisiani suremaan! Jos otat meidät luoksesi, päästä meidät yhdessä. Kuitenkin tahtosi tapahtukoon!”

Isä sai palata sodasta elävänä. Muistelmissaan hän pohdiskeli sota-aikaa: ”Olen usein miettinyt, mikä antoi rautaisen tahdon niin linjoilla kuin linjojen takana. Luottamus Korkeimman voimaan ja tunto siitä, että ollaan oikealla asialla, siivitti sydämet.” Tuota rautaista tahtoa, luottamusta ja tunnetta on tarvittu myös sodan jälkeisenä aikana.

Ylipäällikkö Mannerheim lopetti ensimmäisen päiväkäskynsä talvisodan alkaessa sanoihin: ”Me taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta.” Sotien jälkeen sanonta on kauan säilyttänyt arvonsa, ja poliittiset puolueetkin ovat käyttäneet sitä arvoperustansa kuvaajana.

Oma kulttuurimme on historian muokkaama, ja siihen on kiteytynyt paljon sekä nykyisten että menneiden sukupolvien viisautta. On helppo arvostaa omaa lämmintä ja turvallista kotia. Uskonto koetaan edelleen tärkeäksi. Kirkosta eroaminen on viimeisten vuosien aikana kiihtynyt, mutta tutkimusten mukaan Jumalan olemassaoloon uskoo 92% suomalaisista. Yleisen asevelvollisuuden kannalla on yli 80 % suomalaisista. Asevelvollisuuden suorittaa Suomessa poikkeuksellisen korkea osuus väestöstä.

Tämä vuosi on 100-vuotiaan Suomen juhlavuosi. Ensi vuonna vietämme Sakari Topeliuksen juhlavuotta. Hänen syntymästään tulee silloin  kuluneeksi 200 vuotta. Topeliuksen ennuste liikenteen sähköistymisestä on täyttynyt. Väkiluvun kehitys on kuitenkin melkein pysähtynyt, ja se ei ole ylittänyt 10 miljoonaa, kuten Topelius ennusti.

Edelliset sukupolvet ovat tehneet kovasti töitä, ei vain rintamalla, vaan myös kotioloissa, arjessa ja työssä. Vuosikymmenten kuluessa Suomi on kehittynyt yhdeksi maailman turvallisimmista ja elinvoimaisista valtioista. Tämän päivän Suomessa on hyvä elää. Kiitollisina voimme yhtyä Topeliuksen lauluun: ”Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!”

Jumala ohjaa ihmisten ja kansakuntien vaiheita. Hän on luonut ”kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat” (Ap. t. 17:26). Jumala antaa omilleen tulevaisuuden ja toivon – ja kerran ikuisen kodin taivaassa: ”Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu” (Ps. 16:6). Saamme turvata ja luottaa Jumalaan.
 

Vanhemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Liikeilmoitukset

Katri Isopahkala – Laura Lindgren

Hilman oma joulukuusi

Hilman oma joulukuusi on kertomus-, väritys- ja tehtäväkirja joulukuun päiville. Kirja tarjoaa lukemista, laskemista, värittämistä ja monenlaista muuta puuhaa alakouluikäisille lapsille. 

8 e

Toim. Pekka Kinnunen, Pirkko Tala, Yrjö Tala

Raamatusta en luovu

Raamatusta en luovu kertoo maailmasta, jossa Martti Luther syntyi, kasvoi, kävi koulua ja astui eurooppalaiseksi vaikuttajaksi. Kirjassa keskitytään ennen kaikkea niihin Lutherin elämää koskeviin tapahtumiin, joilla on ollut merkitystä uskonpuhdistukselle.

22 €

Sinuun me turvaamme

Tällä Suomen itsenäisyyden juhlavuoden äänitteellä lauletaan tunnettujen suomalaissäveltäjien virsiä. Näitä hyvin perustavanlaatuisia suomalaisia virsiä laulaa Jouni Pietiläisen johtama, Oulun seudulta koottu mieskuoro. Säestyksiin tuo tuoretta ilmaisua urkuri Vesa Kajavan improvisaatiot. Joose Vähäsöyrinki ja Veli-Matti Rautakoski laulavat soolosäkeistöjä. 

22 e

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi