Perjantai 26.5.2017
"
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Kevään huolia ja riemuja

19.5.2017 06:05 | Erkki Alasaarela
Lintujen selviytyminen pakkastalven yli on ihme. Talvehtivia lintuja voimme auttaa talviruokinnalla. Muuttolintujen matkantekoa emme voi helpottaa. Vaivattomasti eivät linnut selviä vuodenaikojen ja säiden vaihteluista, mutta tänäkin vuonna saamme kokea kuinka ”väkevä on kevään vapaus”.

Äitienpäivänä satoi lunta niin, että maa tuli Oulun seudulla valkeaksi. Kylmän sään vuoksi lintujen muutto on ollut pitkään pysähdyksissä. Järripeipot, metsähanhet, kurjet ja joutsenet ovat jo monta viikkoa odotelleet pohjoisten alueiden lumien sulamista. Lapissa puhutaan jo hiljaisesta keväästä. Rannikkoseudun vähälumisilla alueilla lintujen ääntä ja liikettä on riittänyt.

Lapsuudesta muistan toukokuun lopun takatalven. Maahan tuli paksu lumikerros ja monet hyönteissyöjälinnut kuolivat. Keräsin koulumatkalta kuolleita ja henkitoreissaan olleita lintuja. Eri lajeja oli toistakymmentä. En voinut nälkäisiä ja kylmettyneitä lintuja pelastaa. Minulla ei ollut niille sopivaa ruokaa. Tuon lintujen joukkokuoleman jälkeen metsässä oli hiljaista.



Lintujen talviruokintakausi on tänä keväänä kestänyt normaalia pitempään. Kun maa on saanut uuden lumipeitteen, talvilinnut ja muuttolinnut ovat kerääntyneet joukoittain ruokintapaikoille. Jouduin lopettamaan ruokinnan, vaikka lumisateet jatkuivat. Olin ilmeisesti saanut kaupasta epäpuhdasta linnunruokaa, kun muutamat linnut alkoivat oireilla. Sairas lintu on peloton ja apaattinen. Salmonella-tartunnan saanut lintu pörhistää höyhenensä, ja näyttää kuin se olisi syönyt liikaa. Tällainen lintu yleensä kuolee. Myös ihminen voi saada linnun kosketuksesta tartunnan, joskin se on erittäin harvinaista.

Eilen lähestyin sairasta sinitiaista. Se suhtautui minuun hyvin luottavasti. Se katsoi pitkään silmiini ja sitten käsiini. Se varmaan tunnisti minut. Olinhan ruokkinut sitä koko talven, ja se oli syönyt kädestäni. Se hyppäsi hihalleni eikä lähtenyt pois, vaikka yritin torjua sitä. Sitten se nousi olkapäälleni ja katsoi seuraavaksi tukkaani. En tohtinut huiskauttaa lintua pois vaan lähdin juoksemaan. Kun katsoin taakseni, näin, että lintu lensi perässäni puolen metrin päässä. Pääsin onneksi ”pakoon”. Sitten katsoin ympärilleni varmistaakseni, etteivät naapurit nähneet, kun pakenin pikkulintua.  

Tapauksesta jäi vähän surullinen mieli. Sairas lintu yritti turvautua minuun, mutta minä pakenin. Tiesin, etten olisi voinut pelastaa sitä. Kotini ikkunasta näin sinitiaisen kuoleman. Se asettautui nurmelle auringon paisteeseen ja levitti kauniit siipensä ”enkelimäisesti” vierelleen. Lintu ei näyttänyt kärsivältä. Se käänsi päänsä ylöspäin ja jäi odottamaan. Jonkin ajan kuluttua se ojensi päänsä vielä ylemmäs ja keikahti sitten eteenpäin. Lintu oli kuollut.



Tänä päivänä muuttolinnut aloittivat räntäsateen jälkeen riemuisan kevätkonsertin. Tuo riemu tarttui. Raamattu kehottaa meitä ottamaan oppia linnuista. Sieltä löytyy myös vertauskuvia. Niitä on paljon myös virsissä ja Siionin lauluissa.

Muistan, kun äitini kirjoitti pienen pojan muistivihkoon vertauksen linnusta ja turvallisesta perille pääsemisestä. Olen yrittänyt selvittää värssyn alkuperää, mutta se selvisi vasta viime sunnuntain seurapuheesta. Äidin lainaus oli virrestä 593:

”Kun takaa maiden merien,
hän pienen muuttolintusen,
tuo kotiin turvaisasti,
niin miksi pelkään, vapisen?
Myös minut niin kuin lintusen,
hän johtaa kotiin asti.”

Vanhemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Eeva Kontiokari

Tänään syntyy kesä -äänikirja

Eeva Kontiokarin runoissa eletään uudestaan lapsuutta, pysähdytään hetkeksi, nautitaan tässä hetkessä elämän pienistä ja suurista iloista, joista kesä syntyy. Kaiken hyvän antaja luo kesän yhä uudestaan – niin ikkunan taakse kuin sydämiinkin.

23 e

SRKCD-123

Soikoon kiitos ikuisesti!

Soikoon kiitos ikuisesti! sisältää virsikirjastamme tuttuja koraaleja, joiden juuret ovat uskonpuhdistuksen ajan Saksassa. Johann Sebastian Bachin sovittamien koraalien lisäksi levyllä on kuusi Bachin yksinlaulua niin sanotusta Schemellin kokoelmasta. Yksinlaulua ja kuorolaulua säestävät jouset ja continuoryhmä. Laulukielenä on suomi.

22 e

Tiina-Liisa Lohi
Kuv. Tytti Mäenpää

Niila ja punaiset saappaat

Niila tulee pahalla tuulella koulusta. Sisko on tullut vauvansa kanssa kylään, ja äitikin huomaa silloin vain Lilja-vauvan. Niila vetäytyy leikkimökkiin. Viimein äiti löytää pienen murehtijan piilostaan ja asiat alkavat selvitä.

17 e

Elina Sneck

Sylissäni tuoksuu taivas

Elina Sneckin runoissa lapsilla on ihmeelliset silmät. Niiden kautta aikuinenkin näkee välillä kirkkaasti: kuinka kesä on piilossa talven alla ja kuinka maailma on ihan ikkunan takana. Vanhemmiten näköalat syvenevät ja tummuvat, mutta uskon valo ja lempeä huumori eivät häviä silloinkaan.

17

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi