Maanantai 26.6.2017
"
Herra avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen. Ps. 18:20

Ne tulivat takaisin

20.4.2017 06:58 | Erkki Alasaarela
Oranssien nokkien kärjet koskettivat toisiaan ja kaarevat kaulat muodostivat yhdessä sydänkuvion. Sitten linnut asettuivat vierekkäin ja kauniisti kumartaen pyysivät lähellä olevaa toista pariskuntaa mukaan leikkiin. Siivet viuhuivat ja mustat jalat läpsyivät, kun neljä laulujoutsenta näytti pyörivän piiriä.

Näkymä kruunasi mielessäni kevään tulon. Ne tulivat takaisin. Puhtaan valkeiden joutsenten paluu pohjoiseen on luontoihmisille vuoden tärkeimpiä hetkiä. Se osoittaa, että kaikki on kunnossa ja maailma paikoillaan.

Aina ei näin ole ollut. 1800-luvulla joutsenet olivat levittäytyneet maamme pohjois- ja keskiosiin. Sitten alkoi niiden voimallinen ja kestämätön metsästys. Jo vuonna 1916 suomalainen lintutieteilijä Einari Merikallio varoitti laulujoutsenkannan romahtamisesta ihmisen toimien vuoksi.

Laulujoutsen rauhoitettiin vuonna 1934. Sotien jälkeisenä pula-aikana sen metsästys yleistyi kuitenkin voimakkaasti koko Suomessa. Kanta taantui niin, että vuosisadan puolivälissä joutsen oli perääntynyt Lapin ja Kuusamon luoksepääsemättömiin erämaihin ja pesiviä pareja oli vain 15.

Eino Leino runoili vuonna 1902 etelään muuttavista joutsenista: ”Ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!” Viisikymmentä vuotta myöhemmin paluu ei ollut enää varmaa – joutsenet näyttäytyivät enää hyvin harvoille. Laulujoutsen oli metsästetty Suomessa lähes sukupuuttoon.

Laulujoutsenen pelasti eläinlääkäri, kirjailija Yrjö Kokko. Hän ryhtyi sodan jälkeen valmistelemaan laulujoutsenta koskevaa kirjaa. Hän halusi kirjaan valokuvia, mutta joutsenten löytäminen Lapin erämaista ei ollut helppoa. Viiden vuoden etsinnän ja 3 000 porolla ja jalan taitetun kilometrin jälkeen Kokko löysi joutsenen hautomassa kaukaisessa ja vaikeapääsyisessä lompolossa, Norjan rajan tuntumassa.

Kokko kirjoitti vuolaan kuvauksen joutsenparin elämästä ja liitti siihen ottamansa valokuvat. Kirjan nimeksi tuli ”Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu”. Se ilmestyi vuonna 1950. Vuonna 1954 Kokko julkaisi toisen joutsenkirjan ”Ne tulevat takaisin”. Näistä kirjoista tuli suomalaisen luonnonsuojelukirjallisuuden klassikoita. Kirjojen lisäksi Kokko teki uupumatta valistustyötä laulujoutsenen puolesta lukemattomin lehtikirjoituksin ja luennoin.

Yrjö Kokko sai asenteet muuttumaan. Vainon päätyttyä laulujoutsen on yleistynyt, ja sitä tavataan jälleen koko maassa. Kun metsästäjät eivät ole sille enää uhka, alun perin ihmisiin luottavaisesti suhtautunut lintu on saanut takaisin rohkeuttaan. Nykyisin Suomessa on noin 6 000 laulujoutsenparia. Ympäristöministeriö on määrittänyt rauhoitetuille eläin- ja kasvilajeille arvot, joiden perusteella tuomioistuimet määräävät maksuja kyseisten eläinten tai kasvien tuhoamisesta. Laulujoutsenen ampumisesta joutuu maksamaan valtiolle korvausta 2 018 euroa. 

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu. Viime vuosina on pohdittu, että ovatko laulujoutsenet uhka metsähanhille. Tutkijoiden mukaan metsästäjien väitteille ei ole katetta: laulujoutsenet ja hanhet viihtyvät samoilla apajilla – yhdessä.

Laulujoutsenen pesinnän onnistuminen edellyttää, että avovettä on 150 päivää. Pohjoisempana laulujoutsenen korvaa pikkujoutsen, jolle avovesikauden pituudeksi riittää 120 päivää. Kyhmyjoutsen puolestaan vaatii 180 avovesipäivää. Tällä tavalla avovesikauden pituus rajaa eri joutsenlajien levinneisyyden pohjoisrajat.



Joutseneen liitetään paljon uskomuksia ja tarinoita. Eräs tarina ulottuu yli 600 vuoden taakse. Uskonpuhdistuksen edelläkävijä Jan Hus väitti, että katolinen kirkko oli irtaantunut Raamatusta. Kirkolliskokous tuomitsi hänet kuolemaan. Hänet poltettiin roviolla vuonna 1415, ja tuhkat ripoteltiin Reiniin. Husin nimi tarkoittaa hanhea, ja hänen kerrotaan sanoneen: "Tämä hanhi paistetaan tulessa, mutta minun jälkeeni tulee joutsen, jota te ette onnistu polttamaan.” Martti Luther uskoi, että Husin joutsenennustus viittasi häneen itseensä.

Profeetta Jeremia kirjoitti, että ”linnutkin katoavat ihmisten pahuuden tähden” (Jer. 12:4). Lars Levi Laestadius tunnistaa ihmisen itsekkyyden vaikutukset luontoon ja toteaa, että ”Jumala kuulee luontokappalten huokaukset, jotka huokaavat sen tyrannin ylitse, joka heitä rasittaa ylitse heidän voimansa, ja vaatii heitä orjuuteen”.

Luonnonsuojelun varsinainen herääminen tapahtui Laestadiuksen aikakauden jälkeen vuosina 1880–1930. Sakari Topelius perusti vuonna 1870 ensimmäisen luonnonsuojelujärjestön (Kevät-yhdistys). Se keskittyi lintujensuojeluun. Yrjö Kokon panosta ylistetään edelleen – laulujoutsenen historia on linnuston suojelun suurimpia voittoja Suomessa. Ne tulivat takaisin.

Vanhemmat

Uudemmat

Erkki Alasaarela

Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt kotini on tyhjentynyt ja opettelen uutta vaihetta elämässäni. Työni yliopistolla on edennyt ”vastuuttomaan ja vallattomaan” emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen

eralasaarela@gmail.com

Erkki Alasaarela

Elina Sneck

Sylissäni tuoksuu taivas

Elina Sneckin runoissa lapsilla on ihmeelliset silmät. Niiden kautta aikuinenkin näkee välillä kirkkaasti: kuinka kesä on piilossa talven alla ja kuinka maailma on ihan ikkunan takana. Vanhemmiten näköalat syvenevät ja tummuvat, mutta uskon valo ja lempeä huumori eivät häviä silloinkaan.

17

Tiina-Liisa Lohi
Kuv. Tytti Mäenpää

Niila ja punaiset saappaat

Niila tulee pahalla tuulella koulusta. Sisko on tullut vauvansa kanssa kylään, ja äitikin huomaa silloin vain Lilja-vauvan. Niila vetäytyy leikkimökkiin. Viimein äiti löytää pienen murehtijan piilostaan ja asiat alkavat selvitä.

17 e

Eeva Kontiokari

Tänään syntyy kesä -äänikirja

Eeva Kontiokarin runoissa eletään uudestaan lapsuutta, pysähdytään hetkeksi, nautitaan tässä hetkessä elämän pienistä ja suurista iloista, joista kesä syntyy. Kaiken hyvän antaja luo kesän yhä uudestaan – niin ikkunan taakse kuin sydämiinkin.

23 e

SRKCD-123

Soikoon kiitos ikuisesti!

Soikoon kiitos ikuisesti! sisältää virsikirjastamme tuttuja koraaleja, joiden juuret ovat uskonpuhdistuksen ajan Saksassa. Johann Sebastian Bachin sovittamien koraalien lisäksi levyllä on kuusi Bachin yksinlaulua niin sanotusta Schemellin kokoelmasta. Yksinlaulua ja kuorolaulua säestävät jouset ja continuoryhmä. Laulukielenä on suomi.

22 e

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi