Maanantai 22.1.2018
"
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Ps. 97:6

Tavallisten päivien arvo

8.1.2018 06:35 | Elja Maaninka
Auton renkaan alla litistynyt,
lokasuojiin tarttunut lumi
lentää lätsähtäen ojaan.
Se taistelee.
Tarrautuu kiven kuhmuraiseen pintaan
apua anellen.
 

Helsingissä asuvana ymmärrän hyvin edellisen tekstinpätkän tunnelman. Talvi ei tunnu tulevan tällaiselle pohjoisen pojalle koko talvena, ja se saa useinkin mielen maihin. Monena kouluaamuna olen ostanut aamukahvin koulumatkan varrelta ja uppoutunut lempimusiikin pariin syvälle kuulokkeiden, pipon, ja talvitakin syvyyksiin. Olen yrittänyt sulkea märän maailman omani ulkopuolelle, jotta se ei voisi vaikuttaa minuun. Olen epäonnistunut surkeasti. En sulkeutumisessa, mutta siinä, kun olen luullut sen auttavan itse ongelmaan.

On kai turhaa yrittää taistella säätä vastaan. Se kun sattuu olemaan yksi niistä asioista, joihin ihminen niin vähän kykenee vaikuttamaan.  Olen huomannut, että läheisten ihmisten kanssa ajan viettäminen, keskustelu, kirjoittaminen, lukeminen, ja ulkoileminen – ilman tarvetta päästä mihinkään – ovat auttaneet minua sään ja sulkeutumisen tuoman alakulon kumoamisessa. Usein keskusteluissa ystävieni kanssa olemme havainneet, miten paljon sää vaikuttaa mielialaan. Minusta tuntuu, että se vaikuttaa itseeni poikkeuksellisen paljon, mutta luultavasti tämä on yksi niistä asioista, joissa vain kuvittelen olevani erilainen.

Onneksi sää ei vaikuta mielialaan vain negatiivisesti. Kauniit päivät saavat mielen riemuitsemaan. Ehkä juuri sään suuri vaikutus mielialaan tekee siitä niin hyvän vertauskuvan myös muihin aiheisiin. On helppoa kuvata oma elämänsä erilaisten säiden vaihteluna, ja uskonelämää voi kuvata siten ehkä parhaiten. Mutta silloin kun märkä ja ahdistava maailma painaa, voi olla vaikea muistaa kauniita päiviä ja uskomisen ilon hetkiä matkaystävien kanssa. Sulkeutuminen ei kuitenkaan auta uskonasioissa eikä Helsingissä. Uskonelämässä auttaa katseen nostaminen häneen, joka armahtaa. 

Useimmat päivät ovat tavallisia niin uskon kuin säänkin suhteen. Niiden läpi elämistä ei aina edes muista. Joskus olenkin rukoillut Jumalalta taitoa huomata ja muistaa tavallisten päivien arvo.
  
Ihmiselle on annettu ihminen, koira ja metsä.
Ihmiselle on kipu, nauru ja tuska.
Ihmiselle on rakkaus, tahto ja tunne.
Ihmiselle on ikuinen koti, jonne
vie kapea polku ja loputon armo.
Perille auta ei voima ja tarmo.
Kotona siellä ilo täydellinen.
On matka ja tuska muisto kaukainen.

 

Elja Maaninka

Jokainen on hyvä jossain, mutta minä osaan kaikkea ja en mitään. Olen kiinnostunut kaikesta ja en mistään erityisesti. Vääräleuan kaverini sanoin olen juuri siksi oikealla alalla opiskellessani luokanopettajaksi.

Etsin elämästä kaunista, löydän sen silloin tällöin, ja kadotan sen ajoittain niinkuin muutkin ihmiset, luulisin. Kirjoitan kaikesta mitä ajattelen ja pyrin sanoittamaan tuntojani jotakuinkin järkevässä muodossa.

Palautetta toivon osoitteeseen: elja.maaninka@hotmail.com

Elja Maaninka

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi