Tiistai 23.1.2018
"
Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet. 5 Moos. 32:36

Niin kauas kuin pääsette

3.5.2017 06:24 | Daniel Halonen
Istuin tietokoneella ja yritin saada tehtyä tekemättömiä tehtäviäni. Oli perjantai-iltapäivä, ja sain viestin kaveriltani. ”Oothan elos?” Ajattelin, että kyseessä oli keskustelunavaus, jossa sanavalinnat osoittivat minun pitäneen liian vähän yhteyttä. Vastasin kevyesti kevätväsymyksissäni, että ”Jotenkuten”.

Se oli virhearvio, sillä samaan aikaan puhelimeni alkoi tulvia ilmoituksista, jotka olivat suunnilleen saman sisältöisiä: jotain on tapahtunut – oletteko kunnossa – menkää kotiin.

Kuuntelin ääniviestin, jossa minulle hyvin läheinen ihminen kertoi olevansa vauvansa kanssa keskellä Tukholman keskustaa. Hän kertoi, että joku tuntematon oli kehottanut häntä kääntymään takaisin, koska edessäpäin tapahtui jotain, eikä sinne kannattaisi vauvan kanssa mennä. Äänensävy viestissä oli levoton.

Vain muutaman sadan metrin päässä kauppakeskuksen pääovilla, minne hän oli ollut kävelemässä, oli tehty terrori-isku kaapatulla kuorma-autolla. Poliisi ohjeisti paikan päällä ihmisiä menemään niin kauas kuin mahdollista ja pysymään sitten sisätiloissa.

Järkytyin. Seurasin uutisia koko illan. Kuulin eri kanavia pitkin, kuinka ystäväni pääsivät autettuina pois keskustasta, kun olivat sinne jääneet jumiin julkisen liikenteen lakattua toimimasta. Vaikka olin itse kaukana keskustasta, isku tuntui tulevan lähelle. Se osui tavallisiin ihmisiin, keskellä arkiympäristöäni.

Auttaminen, välittäminen ja rakkaus lähimmäisiä kohtaan ovat kaupungissa tavallisesti piilossa. Kerjäläinen on helpompi ohittaa ilman katsekontaktia, koditon nukkukoon kadulla – joku toinen saa huolehtia. Omaatuntoaan saattaa yrittää hiljentää sillä ajatuksella, että ei yksi tavallinen ihminen voi auttaa jokaista avuntarvitsijaa.

Perjantain tapahtumat muistuttivat kuitenkin tukholmalaisia siitä, mitä hyvä lähimmäisyys tarkoittaa käytännössä. Jos tilanne vaatii yhteen hiileen puhaltamista, se kyllä onnistuu. Keskustan asukkaat ja liikkeet antoivat ihmisten odottaa sisätiloissa ja tarjosivat apuaan. Poliisit, joita niin usein arvostellaan, olivat viikonlopun suuria sankareita. Kukat, kynttilät ja erilaiset tekstit kertoivat kaikki samaa sanomaa: rauhaa ja rakkautta kaikille.

Toivottavasti tämä välittämisen sanoma pysyy meidän mielissämme ja toiminnassamme mukana vastaisuudessakin, turvallisen arjen keskellä.

Vanhemmat

Uudemmat

Daniel Halonen

Mielenkiintoisimpia ihmisiä ovat ne, jotka ovat hurahtaneet johonkin asiaan. Ehkä siksi, että olen itse hurahtanut niin moneen – kieliin, musiikkiin ja ihmisiin.

Vuosia on mittarissa 21, ja tällä hetkellä opiskelen Tukholman yliopistossa tähdäten äidinkielen-, ruotsin- ja englannin opettajaksi. Näkökulmaa blogiini etsin arjesta uudessa elämäntilanteessa, eli korkeakouluopiskelijana kaukana kotoa. Viestiä voi lähettää osoitteeseen danhalonen@gmail.com.

Daniel Halonen

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi