Tiistai 23.1.2018
"
Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet. 5 Moos. 32:36

Meitä on moneen junaan

27.2.2017 06:53 | Daniel Halonen
Junalla matkustaminen on helppoa, jos on sellainen matkalippu, johon on merkitty paikan ja vaunun numero. Silloin ei tarvitse etsiä omaa paikkaa pitkin junaa, tai nousta siltä paikalta, jonka luulee olleen vapaa, kunnes joku muu tulee lipun kanssa samalle paikalle.

Minusta tuntuu, että elämäni tähän asti on ollut junalla matkustamista sellaisella lipulla, josta paikkamerkintä puuttuu. Olen joutunut vuosien varrella monta kertaa vaihtamaan paikkaa, kun paikka, jonka ensin olen valinnut, onkin ollut jonkun muun.

Mitä tarkoitan?

Teini-ikäisenä nuorena alkaa oman identiteetin metsästys. Minulla prosessi alkoi, kun muutimme kaupungin sisällä, ja jouduin vaihtamaan koulua. Siihen asti minulla oli ollut vakiintuneet kaverit, eikä paikkaa ollut tarvinnut vaihtaa.

Kun tulin uuteen kouluun ja uuteen luokkaan, ymmärsin, että minä olen melko erikoinen tyyppi. Minun oli vaikea samaistua luokan poikiin, jotka pelasivat viivotinjääkiekkoa luokan takaosassa. Kaipasin vanhoja kavereita, jotka tunsivat minut. Kavereita, joiden seurassa osasin olla oma itseni.

Minä pidin, ja pidän edelleen, kuvataiteesta, kirjoista ja taidemusiikista. Minua ei kiinnostanut yhtä paljon paikallisen jääkiekkojoukkueen viimeisin sijoitus sarjataulukossa tai se, millainen jarrujärjestelmä on ylivertaisin kalliissa maastopyörässä – hienoja kiinnostuksen kohteita nekin.

Uudella luokalla oli onneksi muutama tyttö, joiden kanssa tulin hienosti toimeen. He vähät välittivät siitä, että minä en ollut kuin monet muut pojat. Ja ehkä juuri siksi meistä tuli hyvät ystävät lopun peruskoulun ajaksi.

Nykyään pystyn jo katsomaan tuota aikaa jonkin etäisyyden päästä. Minusta tuntuu, että minun sopimattomuuteni muotteihin on auttanut minua elämässäni. Kun junassa ei ole sitä yhtä ainoata paikkaa, johon minun kuuluu istua, voin vapaasti etsiä sen minulle kaikista sopivimman paikan, eikä siinä siltikään tarvitse istua koko matkaa.

Olen tehnyt lähes kaikki valinnat elämässäni viime aikoina melko itsenäisesti. Kun ymmärsin jo nuorena, että minun on turha yrittää sopeutua siihen, mitä monet muut ovat, olen ollut paljon rehellisempi ja avoimempi itselleni. Minä todella haluan opiskella yliopistossa, minä haluan käydä museoissa ja kokeilla miten kangasväreillä pystyy painamaan kuvioita t-paitaan.

Ei se aina helppoa ole. Silloin tällöin kadehdin niitä, joilla se paikkamerkintä on matkalipussa. Päämäärä molemmissa matkalipuissa on kuitenkin sama. Hän, joka liput myi, taisi tietää kenelle paikka kannattaa osoittaa valmiiksi. Eikä paikatta matkustaessa tarvitse olla kuitenkaan yksin, pitää vain kääntää hieman päätä ja avata keskustelu kanssamatkustajan kanssa.

Vanhemmat

Uudemmat

Daniel Halonen

Mielenkiintoisimpia ihmisiä ovat ne, jotka ovat hurahtaneet johonkin asiaan. Ehkä siksi, että olen itse hurahtanut niin moneen – kieliin, musiikkiin ja ihmisiin.

Vuosia on mittarissa 21, ja tällä hetkellä opiskelen Tukholman yliopistossa tähdäten äidinkielen-, ruotsin- ja englannin opettajaksi. Näkökulmaa blogiini etsin arjesta uudessa elämäntilanteessa, eli korkeakouluopiskelijana kaukana kotoa. Viestiä voi lähettää osoitteeseen danhalonen@gmail.com.

Daniel Halonen

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi