Maanantai 22.1.2018
"
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Ps. 97:6

Rukous on lahja

27.12.2017 06:14 | Aulikki Piirainen
Onko sinulla ystävää ja läheistä, joka rukoilee kanssasi ja puolestasi? Minulla on, ja olen siitä kiitollinen. Toivon sinullekin tällaista ystävää.

Jaamme ystäväni kanssa usein puhelimessa ja viesteillä huoliamme ja pelkojamme. Pyydämme, että saattomies huokaisisi asiassa Jumalan puoleen, rukoilisi Jumalan apua. Vanhan sananlaskun mukaan jaettu taakka puolittuu. Se on totta. Kun saan kertoa ystävälleni, mitä taakkoja kannan, kuorma kevenee. Elämän pohjamudissa rämpiessä ei itse aina jaksa rukoilla, mutta voi luottaa, että ystävä muistaa minua.

Kun rukoilen, haluan lisätä siihen sanat: Isä, tapahtukoon sinun tahtosi. Joskus tekee kipeää, kun oma tahto ja suunnitelmat eivät toteudu. Jumalan tahto voi olla toinen. Mieli rauhoittuu, kun sen ymmärtää. Jumala tietää parhaiten, mikä on meille hyväksi.

Rukouksen sisältö voi vaihdella. Se on kuitenkin aina sydämen puhetta Jumalalle. Nuorempana jaksoin ristiä illalla käteni ja pukea sanoiksi ajatukseni, huoleni, ahdistukseni, pyyntöni. Joskus kiitoksenkin. Jos en sanoja löytänyt, ilmaisin pyyntöni Herran siunauksen tai Isä meidän rukouksen sanoin. Ne sisältävät kaiken.

Entä jos minulla ei olisi rukouksen mahdollisuutta? Mihin silloin luottaisin, kenelle puhuisin huoleni? Kuka kulkisi rinnallani? En löydä itsestäni sellaista vahvuutta, jonka varassa pelkästään uskaltaisin tai edes kykenisin kulkemaan matkaani. 

Rukous kuuluu olennaisesti myös seurapuheeseen. Seurojen aluksi hiljennytään rukoukseen. Koen, että on pyhä hetki, kun sananpalvelija ristii kätensä Raamatun ääressä ja pyytää, että Jumala siunaisi seuramme. Uskon, että rukous luo kuulijalle turvallisen mielen ja vahvistaa puhujaa hänen tehtävässään. 

Viime aikoina olen huomannut, että rukoukseni on kutistunut huokaukseksi, kahdeksi sanaksi: Jumala auta! Jumala varjele! Tai joskus kolmeksi: Taivaan Isälle kiitos! Kuitenkin koen, että nämä sanat riittävät nyt. Saan luottaa, että Isä tietää pyyntöni ja tarpeeni ennen kuin ne edes muotoutuvat mielessäni.

Ehkä rukouksen merkitys onkin se, että saa luottavaisella lapsen mielellä kääntyä Jumalan puoleen. Oleellista ei ole se, että pyytää, vaan se, että saa luottaa. Jumalan hyvä tahto kohdallamme toteutuu, rukoilemme tai emme.
 

Aulikki Piirainen

Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe, jossa on kymmenen lasta, sekä muutama hyvä ystävä. Meillä asuu myös norjalainen metsäkissa, Peter.

Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon, metsiin ja vesiin. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana, kun en valmistele yläkoulun opinto-ohjaajan työhön liittyviä asioita, ulkoilen, opiskelen, ihmettelen.

Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Kyselen, mitä löytää vapautuvaa aikaa rikastamaan.

Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseen aulikki.piirainen(at)gmail.com

Aulikki Piirainen

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi