Lauantai 20.1.2018
"
"Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta." Luuk. 4:18-19

Luottamus Jumalaan tuo avun

6.11.2016 06:26 | Sirkka Junttila
Vesijuoksu on terveellistä liikuntaa. Hyvän liikunnan ohessa tapaa uimahallissa aina tuttuja ja voi sivumennen vähän puhella oudompienkin kanssa. 

Eräältä kerralta jäi erikoisen lämmittävä muisto. Alun toisella vuodella olevan pikkupojan olemus osoitti valtavaa luottamusta, kun hän tepasteli suihkussa äitinsä läheisyydessä. Suloinen lapsi taapersi äidin kädestä kiinni pitäen saunaankin. Ei hän epäröinyt eikä vastustellut, vaikka oli ensimmäistä kertaa mukana. Hänellä oli täysi luottamus äidin hoivaan ja äidin ohjaukseen.

Olen mielessäni muistellut tuota suloista näkyä jo viikkoja. Se johdatti minut miettimään: Miten me suhtaudumme meitä ohjailevaan esivaltaan? Entä Raamatun opetukseen? Luotammeko Jumalan johdatukseen? Raamatussa meille kerrotaan monia esimerkkejä uskon kuuliaisuudesta, joka perustuu luottamukseen. 

Muistamme, miten Abraham luotti Jumalaan ja oli valmis uhraamaan poikansakin, kun Jumala niin neuvoi tekemään. Mutta Jumala ei sallinut kuitenkaan pahan tapahtua. "Sillä Herra teidän Jumalanne koettelee teitä, tietääksensä, rakastatteko Herraa teidän Jumalaanne kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne" (5. Moos. 13:3). Jumalaan luottivat ne nuorukaiset, jotka kuninkaan määräystä uhmaten kuuntelivat omantunnon ääntä ja joutuivat leijonien luolaan ja tuliseen pätsiin ja muihin koettelemuksiin. Nuorukaiset luottivat Jumalan tahtoon ja heidän kauttansa kirkastettiin kuninkaalle sitä, että he uskoivat Jumalaan.

Monesti olen elämässäni miettinyt, mistä tietää, onko jokin asia itselle hyväksi vai viekö se kauemmaksi Jumalasta. Usein olen joutunut käymään painia itseni kanssa. Silloin ovat luotettavat ystävät, saattomiehet, olleet kallisarvoisia. Heille saamme luottavaisesti puhua asioistamme ja heidän kanssaan ratkoa ongelmiamme. Uskollisia ystäviä saamme pyytää Jumalalta.

Erikoisesti sota-aika opetti Suomen kansaa luottamaan Jumalaan. Rukoiltiin Jumalalta apua, kun nähtiin, että omat voimat eivät riittäneet. Jumalalta saamme nytkin pyytää luottavaisesti apua omissa taisteluissamme.

"Mestari, keskellä saastuvan ajan suo meidän seurata neuvoja sanan, ettemme muuttuisi maailman mukaan, eikä sun laumastas eksyisi kukaan" (Sl 180:2).

Vanhemmat

Uudemmat

Sirkka Junttila

Olen syntynyt Haapavedellä. Olin siinä onnellisessa asemassa, että sain käydä oppikoulua, mikä ei siihen aikaan ollut aivan tavallista. Elämäntyöni tein farmaseuttina Nivalan apteekissa. Ajat muuttuvat. Lapset tulevat ja menevät. Puolison kuolemastakin on jo yli kaksikymmentä vuotta. Olimme suunnitelleet yhteistä vanhuutta nauttiaksemme pitkän ja rasittavankin työuran jälkeen toistemme seurasta – mutta toisin kävi. Matkan oli jatkuttava ilman rakkaan puolison tukea. Taivaan Isä on kuitenkin johtanut hyvin elämääni. Ympärilläni on rakastavia, huolehtivia lasten perheitä ja ystäviä lähellä ja kaukana. Olen aina ollut ulospäin suuntautunut, ja olin kunnan luottamushenkilönäkin vuosia. Innostun milloin mihinkin projektiin, varsinkin jos näköpiirissä on heikompiosaisten ja kärsivien auttaminen. Sotaorvot ovat erityisen lähellä sydäntäni.

sirkka.junttila@kotinet.com

Sirkka Junttila

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi