Lauantai 20.1.2018
"
"Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta." Luuk. 4:18-19

Lapsuususko säilytä aina aarteena kalleimpana

20.8.2016 06:24 | Sirkka Junttila
Kesäaika on kulunut vauhdilla. Eri syistä johtuen blogitekstinikin on myöhässä. Monissa perheissä on saatu viettää kesäseurojen lisäksi ristiäisiä, kihlajaisia tai häitä. Vävyni perheessä on vietetty eronikävässä surujuhlaa hänen isänsä saatua kutsun taivaan kotiin. Rakkaasta luopuminen tekee kipeää. Se on sitä lapsille, ja sitä se on erikoisesti puolisolle. Sen olen itsekin saanut kokea. Kuitenkin saamme luottaa taivaan Isän huolenpitoon kaikkina päivinämme niin ilon kuin surunkin kohdatessa.

Minun kotini, mummula, on ollut lasten ja erikoisesti lastenlasten kohtauspaikka tänä kesänä. On ollut tosi mukava nähdä jo aikuisten serkusten tulevan tänne tapaamaan toisiaan. Samalla huolehtivat mummustakin. 

Tosi lämmittävää oli nähdä kerrankin, kun pikku pojat lähtivät pallokentälle ja kysyivät:

– Mitä tarttis vielä tehdä? Pärjäätkö sinä, mummu nyt varmasti?

Tässä sivussa mummukin saa seurata heidän kehittymistään ja kasvamistaan aikuisuutta kohti. Nuorten läsnäolo virkistää.

Heinäkuun lopulla kaksi lastenlastani oli rippileirillä Kalliossa. Oli ihana saada olla mukana rippikoulun päätösjumalanpalveluksessa Haapajärven kirkossa. Niin isovanhempien kuin varmasti vanhempienkin sydämestä nousi rukous, että taivaan Isä varjelisi nuoremme uskomassa maailman houkutusten keskellä.

Ajattelen, että SRK:n leirityö on siunattu asia, se tuo paljon hyvää niin aikuisille kuin lapsillekin. Erikoisesti ajattelen nuoria, rippikouluiässä olevia. Nuoren mieli on herkkä ja vastaanottavainen. Monet asiat askarruttavat. Halutaan vastauksia käytännönkin asioihin ja opillisiin kysymyksiin. Olen huomannut, että vanhemmat lähettävät nuorensa leireille rukouksen mielellä, toivoen lapsensa vahvistuvan uskossa. 

Muistan oman ensimmäisen konfirmaation, sen, kuinka arkana lähestyin Herran pöytää. Kirjoitin kokemuksistani runonkin.

Tämä päivä on päätöstä lapsuuden,
se on haaveita alkavan nuoruuden.
Lapsuususko säilytä aina
aarteena kalleimpana.
On turvallista kulkea
armon aarteiden omistajana.

Vanhemmat

Uudemmat

Sirkka Junttila

Olen syntynyt Haapavedellä. Olin siinä onnellisessa asemassa, että sain käydä oppikoulua, mikä ei siihen aikaan ollut aivan tavallista. Elämäntyöni tein farmaseuttina Nivalan apteekissa. Ajat muuttuvat. Lapset tulevat ja menevät. Puolison kuolemastakin on jo yli kaksikymmentä vuotta. Olimme suunnitelleet yhteistä vanhuutta nauttiaksemme pitkän ja rasittavankin työuran jälkeen toistemme seurasta – mutta toisin kävi. Matkan oli jatkuttava ilman rakkaan puolison tukea. Taivaan Isä on kuitenkin johtanut hyvin elämääni. Ympärilläni on rakastavia, huolehtivia lasten perheitä ja ystäviä lähellä ja kaukana. Olen aina ollut ulospäin suuntautunut, ja olin kunnan luottamushenkilönäkin vuosia. Innostun milloin mihinkin projektiin, varsinkin jos näköpiirissä on heikompiosaisten ja kärsivien auttaminen. Sotaorvot ovat erityisen lähellä sydäntäni.

sirkka.junttila@kotinet.com

Sirkka Junttila

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi