Lauantai 20.1.2018
"
"Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta." Luuk. 4:18-19

Ikävä evankeliumia!

28.9.2015 06:54 | Ranuan kristillinen kansanopisto
– Lähetkö sää seuroihin? äiti huutaa keittiöstä.

­ – En. Mulla on huomenna bilsan koe, ja en muista vielä kaikkia asioita.

En lähde, tänäänkään.

Maiharit talloivat alleen ruskanvärisiä lehtiä. Aurinko oli jo laskenut, mutta täysikuu näkyi välillä pilvien raoista. Harmitti, etten lähtenyt seuroihin. Jotenkin siitä vain oli tullut tapa, että keksin tekosyitä, joiden varjolla voisin jäädä kotiin. Toisaalta oli joku joskus sanonut, ettei seuroissa kuljettu vanhempien vuoksi vaan oman halun takia. Usko ei vain tuntunut omakohtaiselta.

Avasin postilaatikon tutulla kädenliikkeellä. Uusin Päivämies ja muutamat kirjeet olivat tämän päivän saldo. Selasin kirjekuoria ja huomasin yhdessä oman nimeni. Sisällä repäisin kirjeen auki ja luin laput läpi. Minua odottaisi eräripari Kuusamossa.

Leirin kesäjakso meni jotenkin sumussa. Muutaman viikon päästä en muistanut paljonkaan, mitä siellä oli tehty tai juteltu. Silti sen viikon aikana tajusin, että uskoni oli omakohtaistunut.

Yhden illan muistan riparilta hyvin. Me kaikki leiriläiset, isoset ja henkilökunta istuimme ringissä seurasalin lattialla. Yksi isosista muisteli aikaa, jolloin hän oli kulkenut porukassa, jossa usko ei ollut tärkeintä. Automatkoilla soi maailmallinen musiikki, kirosanoja lipsahteli tiuhaan tahtiin, eikä meno ollut muutenkaan uskovaiselle sopivaa. Seuroissa käyminen jäi.

Puheenvuorosta tuli mieleen oma elämäni. Minullekin olivat maailmalliset asiat tulleet liian tärkeiksi. Ne koukuttivat niin vahvasti. Jotenkin oli vain helppo jäädä pois raamattuluokista ja uskovaisten porukoista. Oli helppo jäädä seurailtoina kotiin. Helppo keksiä syitä, miksi en lähtisi.

Se keskustelu riparilla kosketti. Omatunto soimasi. Mieli kaipasi tuttua ja turvallista evankeliumia.

Illalla iski paha olo. Oli liian pitkä aika siitä, kun olin viimeksi kuullut omalle kohdalleni siunaavat sanat ­ Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Istuin ulkona portailla. Painoin pään käsiini ja kuuntelin toisella korvalla muiden juttelua. Naurua, joka satutti. Miksi toisilla oli niin mukavaa? Uusia ystäviäni tuli viereeni kysymään, mikä minulla oli. Itkin vain siinä muiden ympäröimänä.

Viimein yksi isosista pyysi minua juttelemaan kanssaan. Kävelin hänen perässään yhteen soluista. Juttelimme, ja lopulta tuli se odottamani kysymys.

– Tahdotko sinä vielä uskoa?

Nyökkäsin, ja sitten kuulin ne sanat. Tuli sanoinkuvaamattoman helpottunut olo. Olin saanut uskoa syntini anteeksi. Minä, joka en ollut pitkään aikaan tahtonut jaksaa uskoa. Minä, joka olin ollut niin lähellä luovuttaa.

Isä, auta heikkoa lasta kaidalla polulla kulkemaan.
Isä, anna rohkeutta uskoni tunnustaa.
Isä, pysythän vierellä aina.


Matilda

Tunnisteet:


usko rippikoulu

Vanhemmat

Uudemmat

Ranuan kristillinen kansanopisto

Ranuan kristillinen kansanopisto sijaitsee Ranuanjärven rannalla noin kahden kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta. Opistossa opiskelee vuosittain noin 120 opiskelijaa viidellä eri linjalla. Pääosa opiskelijoista on 16–20-vuotiaita. Lyhytkurssilaisia on noin 3000. Tervetuloa joukkoomme opiskelemaan ja virkistymään! Lisätietoa opistosta www.rakro.fi

Päivämies-verkkolehden opistoblogia kirjoittavat sekä opiskelijat että henkilökunta.

Ranuan kristillinen kansanopisto

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi