Lauantai 20.1.2018
"
"Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta." Luuk. 4:18-19

Pääkaupungin sykkeestä lähelle luontoa

22.6.2015 06:38 | Ranuan kristillinen kansanopisto
Opistovuosi on saatu päätökseen, ja istun asunnollani pohtimassa elämääni, erityisesti tämän kevään siihen tuomaa uutta väriä. Tunnen suurta haikeutta, kun ajattelen hetkiä, joita olen saanut viettää yhdessä opistolaisten kanssa, uudessa työpaikassani. 
 
Hieman vielä keskeneräisten opettajaopintojen pariin sain viestin, jossa minua kysyttiin tekstiilityön opettajan sijaiseksi opistolle. Muistan tuon hetken elävästi. Ensin mieleeni tuli gradun teko ja silloinen työpaikka, ja ajattelin, ettei minusta ole lähtijäksi juuri nyt. Puolen minuutin kuluttua jokin oli saanut minut lupaamaan itseni keskelle pohjoista kevättalvea. Myöhemmin keväällä minulta kysyttiin, jatkaisinko työtä syksyllä, ja lupauduin siihenkin.
 
Työelämään siirtyminen viiden opiskeluvuoden jälkeen oli arvaamattoman suuri muutos. Kaikessa työläydessäänkin se on tuntunut hyvältä. Ihmisellä taitaa olla jonkinlainen kiintiö siinä, kuinka paljon on mielekästä omaksua uutta teoreettista tietoa. Viimeisen opiskeluvuoteni aikana odotin jo usein, että pääsen kokeilemaan siipiäni työelämässä, testaamaan oman osaamiseni riittävyyttä. Suurin muutos, joka ehkä yllättikin, oli juuri työn tuoma vastuu. Opisto ensimmäisenä varsinaisena työpaikkana on kuitenkin ollut turvallinen. Olen saanut tukea ja apua enemmän kuin olisin rohjennut itse pyytää.
 
Työ opiston opettajana koostuu monenlaisista rooleista. Saan olla kuuntelijana, ystävänä ja isona siskonakin. Täällä olen oppitunneillakin eri roolissa kuin olisin muissa oppilaitoksissa; opistotyössä pääsen tutustumaan oppilaisiin läheltä, ja nautin siitä! Työ opistolla nuorten parissa, vie aikaa ja energiaa, mutta antaa paljon. Näinkin lyhyen ajan jälkeen se on alkanut tuntua jopa kutsumukselta.
 
Viisi opiskeluvuotta pääkaupungin sykkeessä olivat täyttä elämää: työntäyteisiä päiviä yliopistolla ja monenlaista puuhaa vapaa-ajalla. Kiirettä ja stressiä, mutta onnellisuutta ja iloakin. Jokainen opiskeluvuosi on mielessäni rikkaana muistona, ja toivon, etten unohtaisi niiden sisältämää vapautta ja riemua. Kipeitäkin asioita noihin vuosiin on mahtunut. Elämä on siitä herkullista, että kipuunkin sisältyy aina jotakin hyvää. Sitä hyvää löydän jatkuvasti lisää: täältä kaukaa näen aikaisemmat vuoteni kirkkaammin ja hahmotan elämääni paremmin. 
 
Lähtö opiskelijaelämästä työhön merkitsi minulle suurta muutosta myös elinympäristössä. Elän nyt keskellä aitoa luontoa, se on osa jokaista päivääni, ja saan siitä runsaasti voimaa työhönikin. Tältä keväältä päällimmäisiksi ja rikkaimmiksi muistoiksi nousevat kuitenkin keskustelut, joita olen käynyt monien uusien ihmisen kanssa. Niihin olen päässyt mukaan paitsi oppitunneilla myös monissa muissa tilanteissa, soluissa, opettajainhuoneessa tai opiston käytävillä. Näissä keskusteluissa on usein menty pintaa syvemmälle, ja olen saanut niissä oppia uutta, kasvaa ihmisenä.
 
Arkeni on nyt ollut erilaista. Sillä on uudenlainen sisältö, tarkoituskin. Opiskelijana sain nauttia vapaudesta, ja kuvittelin työelämään siirtymisen olevan rajapyykki, jossa vapaus menetetään. Työssäkin on kuitenkin omat vapautensa: saan soveltaa kaikkea sitä, minkä olen oppinut, tehdä opetuksesta itseni näköistä. En muista montakaan kertaa kyselleeni mielessäni, onko minun paikkani täällä. Kevät täällä Lapin kupeessa on kasvattunut luottamusta siihen, että työkin on suurta lahjaa.
 
Iltaruskon taivas on värikäs, se on toisenlainen kuin etelässä, entisessä kotikaupungissani. En malta mennä ajoissa nukkumaan, kun mieleni on niin täynnä kaikkea, mitä uusi elämänvaiheeni on tuonut mukanaan. Olen tuntenut haikeutta, kun olen niin kaukana siitä, mitä elämäni oli ennen tänne tuloani, mutta samalla lujaa luottamusta, että minut on johdettu tänne, ja kiitollisuutta siitä paljosta hyvästä, mitä olen saanut.
 
Mirjami-ope
 

Vanhemmat

Uudemmat

Ranuan kristillinen kansanopisto

Ranuan kristillinen kansanopisto sijaitsee Ranuanjärven rannalla noin kahden kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta. Opistossa opiskelee vuosittain noin 120 opiskelijaa viidellä eri linjalla. Pääosa opiskelijoista on 16–20-vuotiaita. Lyhytkurssilaisia on noin 3000. Tervetuloa joukkoomme opiskelemaan ja virkistymään! Lisätietoa opistosta www.rakro.fi

Päivämies-verkkolehden opistoblogia kirjoittavat sekä opiskelijat että henkilökunta.

Ranuan kristillinen kansanopisto

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi