Lauantai 20.1.2018
"
"Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta." Luuk. 4:18-19

Aurinko ja vara-auringot

17.3.2016 06:30 | Olli-Antti Hintikka
On alkamassa taas aurinkovuodenaika. Vähemmän väsyttää herätä aikaisin, kun aurinko on jo noussut. Päivällä on virkeä ja illallakin näkee vähitellen ilman lamppuja. Aurinko houkuttelee ulkoilemaan. Työpaikalla raavaat miehetkin noteeraavat auringon. “No johan alkoi paistaa” tarkoittaa suomeksi, että on oikein tyytyväinen kevään tulosta.
 
Auringolla voi olla yllättäviä vaikutuksia. Se saa siivoamaan ja pesemään ikkunoita. Siivoaminen onkin joskus paikallaan, ja mukavaakin. Aurinko vaikuttaa myös mielialaan. Ei kuitenkaan aina sillä valoisalla tavalla, miten ensiksi ajattelisi. Joskus valon lisääntyminen voi vaikuttaa mielialaan juuri toisinpäin. On hyvä, että siitäkin kuulee puhuttavan ja voi jutella.
 
Aurinkoja voi olla monta. Voi olla yksi taivaalla ja toinen ihan vieressä. Tai paljon miniaurinkoja. Niitä on mukava katsella sunnuntaina penkkien välissä pyörimässä. Tai kaupassa tai ruuhkabussissa tai koko maailmassa. Miniauringot ovat monesti pienestä koostaan huolimatta kaikkein suurimpia. Samoin vanhat auringot, ne ovat mahtavia.
 
Aina ei itse ole yhtään aurinko. Ehkä vara-aurinkoja on olemassa siksi, että tulisi taas hymy huulille. Aika monesti niin käykin, ja alkaa lämmittää. Maailmassa tarvitaan aurinkoa ja vara-aurinkoja.
 
Mutta onneksi on olemassa pilvetkin. Tavallinen pilvisää taitaa olla yleisintä. Se, että on arki ja ollaan vaan. Usein pilvisellä ilmalla erottaa paremmin värisävyjä kuin aivan kirkkaalla. Joskus on räntäkuuro. Jos silloinkin saa vapaasti olla sellainen kuin on, saattaa piankin helpottaa. Ei toki aina. Voi tulla synkempi jakso, jopa niin, että aurinkojutut saattavat enemmän ahdistaa kuin auttaa. On erilaisia aikoja, joita ei voi aina itse noin vain valita, ja silloin on tärkeää tulla ymmärretyksi.
 
Ei itsestään aina tunnista aurinkoa, pilveä tai muutakaan, eikä tarvitsekaan. Saa olla ihminen ja oma itsensä. Mutta yksi aurinko on kaikille tarkoitettu. Kohta taas lauletaan voittovuoren auringosta, ja lounatuulesta ja toukomettisistä. Se kyllä kuvaa hyvin sitä, kun on oikein hyvä olla.

Tunnisteet:


aurinko kevät

Uudemmat

Olli-Antti Hintikka

Olen 26-vuotias mies Tampereelta. Rakennan palapelejä vaimoni kanssa, tykkään nähdä ihmisiä, puuhailla kotona ja käydä kivoissa paikoissa. Työssäni koulutan hämäläisiä nuoria maastossa tai kasarmilla. Palautetta voi vapaasti antaa osoitteeseen oltsu.hintikka@gmail.com

Olli-Antti Hintikka

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi