Maanantai 22.1.2018
"
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Ps. 97:6

Kotiäitiys vai uraäitiys?

26.11.2017 06:35 | Mari Karhumaa
Tuntuu, että nykyisin sekä yleinen ilmapiiri että yhteiskuntakin saavat kotiäitiyden näyttämään jotenkin väheksyttävältä. Kotiäitejä patistellaan töihin, ja kotihoitoon liittyviä tukia haluttaisiin leikata. 

Mutta mikä voisi olla suurempaa kuin hoitaa elämäntehtävänään omia lapsiaan? Minussa se herättää paljon suurempaa kunnioitusta kuin mitkään ammatilliset meriitit. Ajattelen, että kotiäitiys on lahja. Uskon, että se on sellainen elämänvalinta, jota ei myöhemmin tule katumaan.
 
Mutta ei kotiäitiys helppo valinta välttämättä ole. Sen verran muistan pikkulapsiarjen nurjia puolia, että tiedän, miten uuvuttavaa kotonaolo toisinaan on. Ja miten sitä välillä todella kaipaa aikuista seuraa ja aikuisten juttuja. Nykyaikana kotiäidit ovat usein aika yksinäisiä päivisin, kun ei ole isovanhempien ja muiden lähisukulaisten verkostoa samassa pihapiirissä tai jopa pirtissä. Mutta antaako työ vaihtelua kotiarjelle vai tuoko se vain lisää kuormitusta? Miten äidin ja isän työ näyttäytyy lapsille?
 
Uskon, että kodin ja työn rajapintaan liittyvät valinnat ovat äärimmäisen herkkiä ja vaikeita asioita useimmille äideille. Ja varmasti monille isillekin. Näistä on vaikeaa puhua tai kirjoittaa loukkaamatta jotakuta, joka juuri kipuilee itse valintojensa kanssa. Mutta ajattelen, että näistä asioista pitäisi puhua enemmän. Ei syyllistäen eikä sormella osoitellen, vaan mieluummin avoimesti ja avarakatseisesti.
 
Onko niin, että kun aikaisemmin töihin lähteviä äitejä usein arvosteltiin, niin nyt on menty toiseen ääripäähän? Kotiin jäävältä kysellään, miksei hän kiirehdi töihin tai mistä syystä hän jää kotiin. Minusta yksikin kotona oleva lapsi on riittävä syy jäädä kotiin, jos se tuntuu itsestä hyvälle ratkaisulle. Lapsi tarvitsee omia vanhempiaan paljon. Uskon, että enemmän kuin me edes tajuamme. Siitäkin huolimatta, että lapset pärjäävät päivisin valtavan hyvin päiväkodeissa tai pitkiä aikoja mummon hoidossa. Pohjimmiltaan lapsi kaipaa äidin tai isän luokse. Tai näin minä ainakin uskon.
 

Vanhemmat

Mari Karhumaa

Erilaisten mutkien ja suorien jälkeen tie on kuljettanut minut ja perheeni Tarttoon, jossa asumme nyt toista vuotta. Elämä täällä on toisenlaista kuin Suomessa, vaikka monet asiat sujuvatkin samaan tapaan. Minulle elämä täällä on ollut rauhallisempaa, rennompaa ja vapaampaa kuin Suomessa, vaikka samalla sydämessä on koko ajan pieni ikävä tuttuihin maisemiin ja rakkaiden ihmisten pariin.

Lapset ja lasten koulunkäynti, ihmisten kohtaamiset, kulttuurien erilaisuus, kotimaan kaipuu, luonnon monimuotoisuus sekä elämän erilaisten puolien valot ja varjot herättävät minussa jatkuvasti tunteita ja ajatuksia. Toiset niistä vaativat tulla kirjoitetuksi muistiin. Kirjoittaessani peilaan elämääni uskovaisena, naisena, äitinä, vaimona, suomalaisena ja ihmisenä kaikkeen siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Missä olen erilainen? Missä samanlainen? Millainen oikein olen? Millainen haluan olla? Mitä haluan elämäni olevan?

Minut tavoittaa osoitteesta makarhumaa@gmail.com.

Mari Karhumaa

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi