Perjantai 24.11.2017
"
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen. Ps. 90:12

Saako vähän venkoilla?

27.4.2017 06:43 | Lotta Laitinen
Selviytymispaketti sisältää pienen vihon, mustan kuitukärkikynän sekä pari eriväristä tussia. Opin sen yhdeltä taiteilijamieliseltä kaverilta.

Selviytymispakettia käytetään, kun pitäisi olla hiljaa ja keskittyä, eikä oikein meinaa onnistua. Silloin kynillä tehdään paperiin viivaa. Ei ole tärkeää, miltä se jälki näyttää. Tärkeää on käden ja silmän yhteistyö – liike. Kun levottomuus kanavoituu harmittomaan tekemiseen, ei häiritse muita liialla venkoilulla. On helpompi kuunnella.



Itsensä hillitseminen, kuunteleminen ja oman vuoron odottaminen ovat hyviä taitoja, joita treenataan kovasti jo alaluokilla. Moni seitsenvuotias onkin niissä varmasti parempi kuin jotkut meistä (muka-)aikuisista. 

Välillä venkoiluttava voima on mielen levottomuutta: aistiärsyketulva, lamauttava tai ylivirittävä ihmispaljous, huolikerä ilman langanpäätä.

Välillä se on tunnon levottomuutta: tekisi mieli väistellä kohdalle osuvia sanoja, pujotella riviväleistä kuin ei kuulisikaan.

Välillä se on ihan motorista levottomuutta: Kääntyilyttää, vääntyilyttää. Mihin laittaisi nämä vaikeat kädet ja jalat? Tekisi mieli pyörähtää penkille lekottelemiskuuntelemaan, vaellella käytävillä kuin vaippaikäinen, käydä ihan testimielessä renkuttamassa paljeovea, räpsyttämässä kaihtimia ja hypistelemässä urkurin hienoa lettiä, ryömiä penkkirivien alla nostelemassa pudonneita tutteja ja nykiä tuttuja housunpunteista, että hei moi hei!
En sentään mene. Alan tehdä viivaa.

Toisenlaisten sosiaalisten tilanteiden jälkeen joskus harmittaa: Taas hälisin. Annoinko tilaa, kunnioitinko toisia? Jäikö joku minun takiani näkymättömäksi?

Onneksi vilkaskaan ei kompastu kaikkeen. Nopea reagointitapa voi olla vahvuus, kun pääsee multitaskaamaan virpomaoksien koristelupisteelle, isostelemaan, opettamaan, jututtamaan, järkkäämään tai vaikka leikittämään raamiskalaisia – hetken saa juosta ja möykätä kainonketterien kuutosluokkalaisten kanssa niin paljon kuin lähtee. Toisinaan tehtävät tuntuvat tulevan kuin kätketyllä viisaudella ajastettuina. Soitto ”haluaisitko, ehtisitkö, pystyisitkö?” voi olla kuin vetäisy lähemmäs yhteisyyttä: Tämmöisenä kelpasi. Tämmöisenä kelpaa.

Samalla janalla poukkoilevat vaikeammatkin jutut. Jollakin meistä vilkkaus tai keskittymisvaikeus saattaa hankaloittaa arkea niin, että sille saa lääketieteellisen nimen ja avun. Silloin selviytymispakkauksen tapaiset asiat eivät ehkä ratkaise kaikkea, jos kynä ei tunnu luontevalta kädessä. Mutta harvoin niistä haittaakaan on.

Eihän kukaan meistä kuitenkaan ole ainoastaan jokin ensimmäisenä näkyvä ominaisuutensa. Ajattelen, että olemme viisaasti rakennettuja vastakohtien kimppuja kaikki – yhtä aikaa harkitsevia ja impulsiivisia, arkoja ja rohkeita, seurallisia ja vetäytyviä, seikkailunhaluisia ja turvallisuushakuisia – koko olemukseltamme niin monitahoisia, että pinta taipuu melkein sileän pyöreäksi. Eikä pyöreää meinaa saada pysymään yhdellä kyljellään. Se on jatkuvassa, keinahtelevassa liikkeessä.



Vielä selviytymisvihosta. Sen sivujen oudoista hahmoista ovat erityisen kiinnostuneita eräät tuulimyllykätiset, pyrähtelevät pikatutustujat, nimittäin lapset. Usein joku hakeutuu lähelle ja seuraa koko puheen ajan silmä tarkkana uuden keskittymiskuvan muodostumista.

Koti-kotiseudun ry:llä meitä onkin toisinaan koko rivi hissukseen piirustelijoita: minä ja pikkusisarukset. Olen nimittäin hieman jäävi olemaan se, joka komentaisi armeijajööhön. On annettava toistenkin vähän venkoilla tai vaihtoehtoisesti keksittävä, miten energiaa voisi kanavoida. Ihan niin kuin aikuisetkin kanavoivat kaikenlaista – eri tavoin.

Voi se jonkun mielestä näyttää päiväkerholta, mutta kyllä me kuuntelemme. Siinä on se hidas viiva, käden rauhoittava liike. Aisti- ja ajatuskakofonian läpi aukeaa tilaa: sanat pääsevät luo. 

Vanhemmat

Uudemmat

Lotta Laitinen

Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla.

Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lotta.laitinen@hotmail.com

Lotta Laitinen

Liikeilmoitukset

Katri Isopahkala – Laura Lindgren

Hilman oma joulukuusi

Hilman oma joulukuusi on kertomus-, väritys- ja tehtäväkirja joulukuun päiville. Kirja tarjoaa lukemista, laskemista, värittämistä ja monenlaista muuta puuhaa alakouluikäisille lapsille. 

8 e

Toim. Pekka Kinnunen, Pirkko Tala, Yrjö Tala

Raamatusta en luovu

Raamatusta en luovu kertoo maailmasta, jossa Martti Luther syntyi, kasvoi, kävi koulua ja astui eurooppalaiseksi vaikuttajaksi. Kirjassa keskitytään ennen kaikkea niihin Lutherin elämää koskeviin tapahtumiin, joilla on ollut merkitystä uskonpuhdistukselle.

22 €

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Sinuun me turvaamme

Tällä Suomen itsenäisyyden juhlavuoden äänitteellä lauletaan tunnettujen suomalaissäveltäjien virsiä. Näitä hyvin perustavanlaatuisia suomalaisia virsiä laulaa Jouni Pietiläisen johtama, Oulun seudulta koottu mieskuoro. Säestyksiin tuo tuoretta ilmaisua urkuri Vesa Kajavan improvisaatiot. Joose Vähäsöyrinki ja Veli-Matti Rautakoski laulavat soolosäkeistöjä. 

22 e

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi