Lauantai 20.1.2018
"
"Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta." Luuk. 4:18-19

Eräs joulumuisto

24.12.2016 06:10 | Inkeri Heikkala
Oli ollut kireitä pakkaspäiviä. Suuri talo oli hyörinää ja joulunodotusjännitystä tulvillaan. Oli aatonaatto ja koululaisten ja opiskelijoiden loma oli alkanut. Pikkuisten silmät loistivat jo siksikin, kun isot olivat kotiutuneet joululomalle. Taloa koristeltiin, keittiön ovenpielessä oli kehystettynä Pirkko-Liisa Linjaman runo Jouluvauva. Sen olin saanut ystävältä, kun seitsemäs lapsemme oli syntynyt joulukuussa. Joku oli kaivanut vanhan runon esiin, kun olimme odottaneet taas joulukuun lasta. Mutta tänä jouluna ei ollutkaan ”äiti vauvoineen tullut kotiin jouluiseen". Äiti tulikin yksin. Kahdeksan päivän ikäinen pörrötukkainen pikkumies oli satojen kilometrien päässä raskaasti nukutettuna vaativassa leikkauksessa.

Edellisenä iltana olin paennut makuuhuoneesta yläkerran portaille istumaan. Tyhjä valmiiksi petattu sänky, josta puuttui vauvan unenpehmeä tuhina, kävi yli voimien. Sängyn seudun hiljaisuus oli raskaampi kuin yön hiljaisuus missään puolella taloa. Minun pitäisi olla siellä, pitämässä pientä sylissäni, pitämässä häntä lämmössä ja elossa… Mutta en pysty, en pystyisi, kun minua tarvitaan täällä. Ja yksin siellä olisin niin hukassa ja avuton. ”Laita lapsille joulua, vauvasi on parhaassa mahdollisessa hoidossa”, minua oli lohduteltu.

”Siellä on enkeleitä ja Taivaan isä pitää huolen pikkuisesta.” Puolison lempeä käsi peitteli minut takaisin vuoteeseen. Käsi kädessä nukahdimme. 

Iltapäivällä puhelin toi terveisiä sairaalasta. ”Leikkaus on mennyt hyvin, lapsen tila on vakaa ja häntä pidetään nukutuksessa pari vuorokautta, että sydän saa rauhassa toipua.” Terveisten kertominen sisaruksille kirvoitti lasten ilon ja hellitti tuskan rengasta omassa sisimmässä. Vaikka tiesimme, että tulevat päivät olivat vauvalla hyvin kriittisiä, emme halunneet kertoa sitä lapsille.

Joulun sanoma tuli lähemmäksi kuin koskaan ennen. Pihalla pakkastaivaan tähdet tuikkivat kirkkaina. ”Jumala, sinä tiedät ja tunnet meidän jokaisen päivämme ja voimamme.”

Tapanin aamuna lähdimme kohti Helsinkiä, kohti heräilevää jouluvauvaamme. Kun pirtin ikkuna oli täynnä vilkuttavia käsiä, toistelin vielä mielessäni Pirkko-Liisa Linjaman runonsäkeitä: ”On tallella lapsi jokainen, on omana Jeesuslapsonen.”

Tällaiseen herkkään joulumuistoon olen lopettelemassa tätä blogikirjoitusvuoroani. Olen kokenut, että olen saanut kulkea lyhyen matkan yhdessä teidän lukijoiden kanssa. Olen saanut paljon rohkaisua kommenteistanne ja olen saanut paljon voimaa toisten kirjoituksia lukiessani. Nyt on vuoron vaihto. Kiitos teille kaikille! Taivaan Isän siunaamaa joulunaikaa! 

Vanhemmat

Inkeri Heikkala

Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme, juuri niiden juttujen parissa, joita olen kotiäitivuosina kovasti harjoitellut. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Blogikirjoitusteni aihepiiriä en osaa rajata, mutta uskovaisena elämisen turvallisuus merkitsee minulle paljon. 

Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.

Inkeri Heikkala

Toim. Toivo Määttä

Evankeliumin ihmeitä

Evankeliumin ihmeitä sisältää vanhoillislestadiolaisten saarnaajien ja sanankuulijoiden kokemuksia seuroista ja seuramatkoilta 1800-luvulta 2000-luvulle. Kokemuksia on kotimaan lisäksi muista Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä ja Afrikasta. Kirjan keskeinen sanoma on, miten ihminen saa syntinsä anteeksi.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi